Rennon letkeetä ja tosi kivaa

Voi että kun taas sai huomata miten kunnon tauko kentällä hinkuttamisesta taas piristi ponia. Pakkasten takia koko viime viikko enemmän tai vähemmän maastoiltiin ennen viikonlopun aluevalmennuksia, maanantaina pakkanen oli jo hellittänyt joten verryttelin ponin kevyesti ja nopeasti, tiistaina se sai viettää vapaapäivää ja keskiviikkona juoksutin neidin. Torstaina poni olikin taas ihan mieletön kentällä! Se liikkui heti alusta alkaen kunnolla eteen, eikä sitä tarvinnut kertaakaan hoputtaa. Eteenpäinpyrkimyksen ansiosta sain ponin heti ratsastettua todella rennoksi ja pyöreäksi, mihin ollaan tähän mennessä päästy ainoastaan toooodella pitkällä verkalla. Nyt se polki todella hyvin alleen ja jopa laukka pyöri taas niin kuin se on joskus aikaisemmin pyörinyt. Takapään kunnollisesta työskententelystä saan kyllä kiittää suuresti maahan satanutta lunta ja siitä muodostunutta pientä hankea, joka väkisinkin pakottaa Goldin nostelemaan niitä jalkoja. Se laiska ja tylsistyneen oloinen poni mikä kentällä on tähän mennessä ollut oli kuin tipotiessään ja minä istuin huuli pyöreänä selässä. Kyllä sen sai taas huomata, miten tärkeää on oikeasti monipuolistaa ponin liikuntaa ja pitää se tylsä sileätyöskentely oikeasti minimissä ja keksiä vaihtoehtoisia liikutusmuotoja pitkin viikkoa.

Tottakai on tärkeää myös työskennellä kunnolla kentällä, mutta ei ponia oikeasti tarvitse läpiratsastaa kunnolla kuin vain pari-kolme kertaa viikossa.  Muina päivinä aion nyt taas ehdottomasti käydä maastossa ja pellolla irrottelemassa ja ponin käydä ainakin yhdellä estetunnilla viikossa. Kun kenttä on taas siinä kunnossa että siellä uskaltaa hypätä, tulen lisäämään treeniohjelmaan myös yhden itsenäisen estekerran kotikentällä. On se kumma miten pieni poni kyllästyy niin silminnähden ja miten suuren muutoksen pieni tauko saa aikaan.

Perjantai-iltana käytiin taas maastossa pieni lenkki tallikaverin kanssa ja poni oli todella esimerkillisesti. Eipä meitä moni auto ohittanut, mutta nekin muutamat mitä ohi meni, sai mennä ilman mitään isoa reaktiota. Säännöllisempi maastoilu on tähänkin tehnyt tehtävänsä ja maastovarmasta ponista on taas pikkuhiljaa kuoriutumassa maastovarma myös autotiellä.

Tänään Nella ja Johanna kävi liikuttamassa ponin pellolla. Nella otti oikein rennosti isoa ravia ja laukkaa ja spurttasi muutamia kertoja pellon pituuden. Mikään kovin syvä hanki meillä ei täällä ole (arviolta 20cm), mutta tämä pienikin lumipeite pistää ponin liikkumaan todella hyvin ylöspäin ja se polkee takajaloilla hirmuisen hyvin niin ravissa kuin laukassakin. Toivon hartaasti että lunta sataisi vielä saman verran lisää, niin saadaan peppulihakset oikein kunnolla töihin ja laukasta voimakkaampaa. Goldi kun on sellainen, että se kadottaa laukkansa kovin helposti, jos sitä ei työstä jatkuvasti. Tai ei se laukkaansa kokonaan kadota, mutta takajalat tuntu unohtuvan ja kaikki voima liikkeestä häviävän. Ollaan me nyt tehty melko paljon nostoharjoituksiakin millä on saatu takapäähän lisää lihasta, mutta hanki on aina hanki ja tekee niin hyvin tehtävänsä ihan perustreenin aikanakin.

Huomenna poni saa selkäänsä ihan uuden kuskin, kun kaveri tulee sitä kokeilemaan. Itse aion paleltua kentän laidalla kameran kera, mikäli se vain suostuu yhteistyöhön näillä pakkasilla. Eli tuoreita kuvia toivottavasti luvassa huomisen reenistä! Tämän postauksen kuvituskuvina muutaman viikon takaiset kuvat, kun meillä ei vielä ollut lunta. Kiitos Eevalle!