Meidän pääsiäisloma alkoi piipahduksella Ypäjälle heti perjantaina. Tytöt oli ilmoitettu taas kansalliseen 110 poniluokkaan, mutta tällä kertaa saatiin alle myös avoin metri lämmittelynä. Poni näytti ja kuulemma tuntui hyvältä ja se hyppäsikin metrin luokan todella hyvin vieden kaksikon siistin toisen vaiheen jälkeen tuplanollilla nelossijalle. Myös poniluokan verryttelu sujui hyvin ja poni vaikutti pirteältä ja oikeastaan koko ratakin sujui todella hyvin yhtä pientä lähestymisvirhettä laskematta. Kunnes tultiin viimeiselle esteelle; isohko okseri levein johtein katsomon vieressä. Jo radankävelyssä Jonna muistutti Nellaa ratsastamaan kunnolla kyseiselle esteelle, sillä se olisi luultavimmin helppo kyttäyksen kohde myös meidän ponille, joka ei yleensä kyttää. Mielestäni tyttö teki hyvän työn ja vielä kaarteessa ennen estettä herätteli ponia liikkumaan kunnolla eteen. Este kuitenkin koitui tällä kertaa ponille ylitsepääsemättömäksi ja näin meidän tehotytöt nappasivat itselleen uransa ensimmäisen hylyn. Nella kuitenkin sisuuntui kahdesta kiellosta ja sai kuin saikin kolmannella kerralla ponin siististi yli esteestä.
Kuten tekin jotka olette meidän kisakauden starttia seuranneet varmasti olette huomanneet, ei kausi ponin kannalta ole alkanut kovin vahvasti. Se on ottanut lähes tulkoon kaikissa kekkereissä "turhan" puomin matkaansa, vaikka muuten olisikin suorittanut radan lähes tulkoon täydellisesti. Kyse ei siis ole ollut siitä, että se jotenkin alisuorittaisi koko radan ja napsisi useampia puomeja - ei lainkaan, vaan siitä, että se hyppää todella hyvin ja yhtäkkiä harmillisessa kohdassa unohtaakin nostaa jalkojansa riittävästi ja täten pudottaa puomin. Ehkä liioiteltua sanoa etteikö poni olisi startannut kisakauttaan vahvasti, sillä onhan se nyt hypännyt pirun hienosti verraten siihen millaisia luokkia sen kanssa on kierretty.
Mä olen nyt pyöritellyt näitä mielessäni jo jonkin aikaa ja nyt Ypäjän kieltojen myötä päätinkin päästää ponin pienelle hyppylomalle. En usko, että siinä on varsinaisesti mitään vikaa, sillä se ei vaikuta kipeältä ja kuitenkin hyppää pääosin todella hyvin. Sillä on kuitenkin ollut viimeksi taukoa estetreeneistä viime syksynä sairasloman aikaan, eli jo puoli vuotta sitten - mitä jos se on hieman kyllästynyt hommaan? Toukokuu tulee myös olemaan ponille rankka, sillä kilpailuita tulee monena viikonloppuna peräkkäin; oli tässä välissä siis hyvä sauma pitää parin viikon breikki kaikesta hyppimisestä ja keskittyä sileäntreeniin ja maastossa tuulettumiseen. Ponilla on nyt myös ollut normaalia voimakkaammat kiimat tänä keväänä (todennäköisesti vastapäätä asuvan orin ansiosta), jotka osaltaan ovat vaikuttaneet suorituksiin. Niihin on nyt kuitenkin myös luontaistuotteet apuna, toivottavasti kiimahirviö pian tasoittuu.
En kiistä sitä, etteikö tämän kauden jo ratsastetut radat olisi olleet kaksikolle vaikeampia, tottakai ne ovat. Nyt on startattu tähtäimenä pääosin kansalliset poniluokat ja korkeuttakin nostettu kymmenellä sentillä viime vuoden pääasiallisesta kilpailutasosta. Luonnollisesti luokat on sekä teknisesti, että korkeudeltaan haastavampia ja se osaltaan aivan varmasti vaikuttaa myös näihin pudotuksiin. Nyt lähdetään siis ehdottomasti hakemaan lisää rutiinia ja kokemusta näistä vaikeammista ja korkeammista radoista kaikessa rauhassa. Mä uskon täysin, että etenkin nyt ulkokauden alkaessa Goldi parantaa suorituksiaan huomattavasti verrattuna hallikilpailuihin. Se on aina parhaimmillaan ulkona ja pistän vaikka pääni pantiksi, että toukokuusta eteenpäin näemme radoilla entistäkin huikeamman kaksikon!
Ootko sä kova pohtimaan asioita?
Kuvia ei reissulta ole ja mukaan piti liittää video päivöstä. Videonmuokkausohjelma ei kuitenkaan suostunut mun kanssa yhteistyöhön, joten päivitän videon postaukseen myöhemmin - ilmoittelen Instassa(@kultahippuja) tarkemmin asiasta!
torstai 27. huhtikuuta 2017
sunnuntai 23. huhtikuuta 2017
Päivän täydeltä ponioreja
Muutama postaus on kiireen yllätettyä jäänyt roikkumaan, mutta jotta päästään edes joten kuten ajan tasalle tässä hommassa, palataan viime viikonloppuun vasta tämän postauksen jälkeen!
Mä olen aina ollut todella kiinnostunut ponijalostuksesta ja sitä myötä tykännyt kierrellä paljon ympäri näyttelyitä jo nuoresta iästä lähtien. Tottakai myös entinen harrastukseni veti valokuvauksen myötä kuvailemaan kauniita näyttelyponeja ja etenkin nyt itse rotuponin omistajana kiinnostus oman rodun edustajiistoon on kasvanut entisestään.
Kaukaisena haaveena on aina ollut Goldin astuttaminen jossain vaiheessa. Olisihan se todella kurjaa heittää hukkaan noin upean ponin mahdollinen anti oman rotunsa jalostuksessa. Nyffejähän näkee jonkun verran kilpakentillä, mutta huippunyffejä voisi aina olla enemmän! Koska hyvää varsaa ei tule pelkästään hyvästä tammasta, vaan hommaan tarvitsee aina myös sopivan isäorin, olen käynyt jo muutamana vuonna Ypäjän ponioripäivillä katsastamassa uusinta oritarjontaa. Vanhat ja "käytetyt" oripojat tietysti on jo tiedossa ja erittäin varteenotettavia vaihtoehtoja, vaan näissä uusissa tulokkaissa on jokin tietty viehätys; näkyyhän suomalaissyntyisissä oreissa samalla myös isiensä perimää.
Tänä vuonna ponioripäivillä nätettiin yhteensä kuusi newforestoria - sunnuntain rotuvoitto tuli siis heittämällä meidän taskuun! Kuusikkoon mahtui mukaan sekä sitä oikein perinteistä forestia, kuin myös hieman modernimpaa ja ratsuponimaisempaa oria. Itse pidän enemmän tästä perinteisemmästä tyypistä - kyllä forestin tulee forestilta näyttää, vaikka tottakai rotu on nimenomaan hyväksi käyttöponiksi ajateltu.
Valitettavasti oriloistosta huolimatta neljä ponia kuudesta jäi palkitsematta, mutta kyllä vastineeksi palkitut ponit todella ansaitsivat palkintonsa ja yhdelle suotiin jopa ykkönen! Foresteista parhaana palkittiin I-palkinnolla viisivuotias ori Horshaka Je T'aime (i. Burley Time Lord), palkituista toinen oli viime vuonna Kansallisen poninäyttelyn BIS1, myös viisivuotias Snowberry Aton. Molemmat oriit miellyttivät silmääni erittäin paljon ja odotan innolla mitä näistä herroista kehittyy. Ei sitä tiedä jos joku kevät vierailtaisiin jopa jomman kumman näiden orin luona. ;)
Oletko sä käynyt koskaan oripäivillä?
Mä olen aina ollut todella kiinnostunut ponijalostuksesta ja sitä myötä tykännyt kierrellä paljon ympäri näyttelyitä jo nuoresta iästä lähtien. Tottakai myös entinen harrastukseni veti valokuvauksen myötä kuvailemaan kauniita näyttelyponeja ja etenkin nyt itse rotuponin omistajana kiinnostus oman rodun edustajiistoon on kasvanut entisestään.
Kaukaisena haaveena on aina ollut Goldin astuttaminen jossain vaiheessa. Olisihan se todella kurjaa heittää hukkaan noin upean ponin mahdollinen anti oman rotunsa jalostuksessa. Nyffejähän näkee jonkun verran kilpakentillä, mutta huippunyffejä voisi aina olla enemmän! Koska hyvää varsaa ei tule pelkästään hyvästä tammasta, vaan hommaan tarvitsee aina myös sopivan isäorin, olen käynyt jo muutamana vuonna Ypäjän ponioripäivillä katsastamassa uusinta oritarjontaa. Vanhat ja "käytetyt" oripojat tietysti on jo tiedossa ja erittäin varteenotettavia vaihtoehtoja, vaan näissä uusissa tulokkaissa on jokin tietty viehätys; näkyyhän suomalaissyntyisissä oreissa samalla myös isiensä perimää.
Tänä vuonna ponioripäivillä nätettiin yhteensä kuusi newforestoria - sunnuntain rotuvoitto tuli siis heittämällä meidän taskuun! Kuusikkoon mahtui mukaan sekä sitä oikein perinteistä forestia, kuin myös hieman modernimpaa ja ratsuponimaisempaa oria. Itse pidän enemmän tästä perinteisemmästä tyypistä - kyllä forestin tulee forestilta näyttää, vaikka tottakai rotu on nimenomaan hyväksi käyttöponiksi ajateltu.
Jack of all Trades kävi tutustumassa yleisöön irtojuoksutuksensa aikana! |
Välillä sai miettiä onko hevostapahtumassa vai kenties Jurassic Parkissa, kun oriit huutelivat toisilleen! |
Maneesissa nähtiin monia lentäviä poneja. Oriit iloitsivat kun pääsivät rallittelemaan irtona! |
Snowberry Aton - oma lempparini tänään! |
Valitettavasti oriloistosta huolimatta neljä ponia kuudesta jäi palkitsematta, mutta kyllä vastineeksi palkitut ponit todella ansaitsivat palkintonsa ja yhdelle suotiin jopa ykkönen! Foresteista parhaana palkittiin I-palkinnolla viisivuotias ori Horshaka Je T'aime (i. Burley Time Lord), palkituista toinen oli viime vuonna Kansallisen poninäyttelyn BIS1, myös viisivuotias Snowberry Aton. Molemmat oriit miellyttivät silmääni erittäin paljon ja odotan innolla mitä näistä herroista kehittyy. Ei sitä tiedä jos joku kevät vierailtaisiin jopa jomman kumman näiden orin luona. ;)
Oletko sä käynyt koskaan oripäivillä?
Paras NF-ori Horshaka Je T'aime (I-palk) |
sunnuntai 9. huhtikuuta 2017
Pony Trophy
Tänä vuonna on molemmat hevosmessut käyty kokemassa ihan uudella tavalla. Siinä missä Helsingissä poni oli mukana messuilla rotunsa edustusponina, oli se nyt Tampereella mukana kisailemassa bonuspaikasta HIHS Pony Tourille.
Mentiin Erikan kanssa jo hieman etukäteen lunastamaan esiintyjälipukkeet ja katsastamaan messutarjonta ennen ponin saapumista kohteeseen. Yllättävää kyllä, mä olin jopa melko tyynenä vielä tässä vaiheessa ja meillä olikin oikein mukavaa talsia pitkin täpötäyttä messualuetta. En tiedä johtuuko se pitkään jatkuneesta pihistelystä kukkaronnyörien löystyttämisen kanssa ja että mä yksinkertaisesti olen menettänyt shoppailutaitoni edellämainitun syyn takia, vaiko siitä että sitä rahaa ei oikeasti ole yhtään ylimääräistä tuhlattavana. Mä en nimittäin löytänyt messuilta juuri mitään ostettavaa. Kaikista ihanista tavaraa pursuavista kojuista tarttui matkaan ainoastaan kahdet putsit (Mastan treeniputsit ja ihanat käsintehdyt blingiputsit - näitä ei voi koskaan olla liikaa) ja pieni sankollinen heppanameja pienelle kultaiselle. Jälkitoimituksena sain vielä ihanan @tuhmaponi-Marin matkassa tältä päivältä erään Bucasin riimun ponille kesäpäähineeksi, mutta siinä meikäläisen hurjat messutuhlailut olikin. Ehkä saan tämän vuoden aikana taloudellisen tilanteen sen verran hallintaan, että ensi vuonna voi sitten lähteä tosissaan ostohousut jalassa liikkeelle.
Kun Johanna soitti arvon kultaisen viiden tähden kuljetuksen olevan vain hetkien päässä kohteesta, suunnattiin suuntamme traileriparkkiin vastaanottamaan poni ja ratsastaja kisapaikalle. Poni pääsi saman tien ulos kopista tutustumaan tampereen messualueen parkkipaikan hulinaan ja tutkailemaan tulevia kilpakumppaneita. Se oli yllättävän tyynenä ja tuntui lähinnä nautiskelevan auringosta samalla kun seuraili ympärillä pyöriviä ihmisiä, ratsuja ja ajoneuvoja.
Me hakeuduttiin Erikan kanssa jo hyvissä ajoin katsomoon ennen ensimmäisen esteluokan alkamista - pitihän sitä olla hyvissä asemissa ponin luokkaa varten, jotta suorituksen saisi hyvin taltioitua sekä videolle että valokuviin. Tässä vaiheessa mua alkoi jo jännittää. Olen saattanut ennenkin puhua mun jännitystärinästä täällä blogin puolella ja jos en ole; mä jännitän niin paljon et siinä tärinässä toimintakyky on melko rajallinen. Onni on kylmähermoisempi luottohenkilö, joka voi kuvata videot silloin kun itse olen toimintakyvyttömänä.
Poni itse asteli kylmän rauhallisesti valtavan yleisön keskellä olevalle ratsastusareenalle. Korvat hörössä se odotti omaa vuoroaan ja tutkaili ympäristöään. G oli kuulemma ollut verkassa taas hieman hupsu, mutta sen työmotivaatio radalle päästessä oli onneksi täysin kohdillaan. Vaikka tytöt ovatkin hypänneet jo useamman radan tämän kauden puolella, ja suorittaminen on ollut joka kerta yhtä tasaisen varmaa ja hienoa, oli tämä rata jotain aivan toista luokkaa. Poni ylitti jokaisen esteen niin siististi ja kevyesti ja eteni esteeltä toiselle super hyvässä rytmissä. Vaikka yksi harmillinen lähestymiserhe sattuikin ja siitä seurauksena perusradalta napattiin puomi alas, oli tämä rata aivan heittämällä kauden tähän mennessä paras rata. Vaikka tottakai turha puomi harmittikin, sai olla taas niin ylpeä näistä kahdesta ja rata on tullut katsottua moneen otteeseen uudestaan.
Kun bonuspaikka Pony Tourille ei tämän reissun myötä vielä auennut, on seuraavaksi suunta kohti Ypäjää pitkäperjantain kunniaksi. Siellä oletaan alle 100cm verryttelyluokkana, jospa poni heräisi sen verran ettei ainakaan ihan turhaan kolauttelisi puomeja matkaansa!
Mentiin Erikan kanssa jo hieman etukäteen lunastamaan esiintyjälipukkeet ja katsastamaan messutarjonta ennen ponin saapumista kohteeseen. Yllättävää kyllä, mä olin jopa melko tyynenä vielä tässä vaiheessa ja meillä olikin oikein mukavaa talsia pitkin täpötäyttä messualuetta. En tiedä johtuuko se pitkään jatkuneesta pihistelystä kukkaronnyörien löystyttämisen kanssa ja että mä yksinkertaisesti olen menettänyt shoppailutaitoni edellämainitun syyn takia, vaiko siitä että sitä rahaa ei oikeasti ole yhtään ylimääräistä tuhlattavana. Mä en nimittäin löytänyt messuilta juuri mitään ostettavaa. Kaikista ihanista tavaraa pursuavista kojuista tarttui matkaan ainoastaan kahdet putsit (Mastan treeniputsit ja ihanat käsintehdyt blingiputsit - näitä ei voi koskaan olla liikaa) ja pieni sankollinen heppanameja pienelle kultaiselle. Jälkitoimituksena sain vielä ihanan @tuhmaponi-Marin matkassa tältä päivältä erään Bucasin riimun ponille kesäpäähineeksi, mutta siinä meikäläisen hurjat messutuhlailut olikin. Ehkä saan tämän vuoden aikana taloudellisen tilanteen sen verran hallintaan, että ensi vuonna voi sitten lähteä tosissaan ostohousut jalassa liikkeelle.
Kun Johanna soitti arvon kultaisen viiden tähden kuljetuksen olevan vain hetkien päässä kohteesta, suunnattiin suuntamme traileriparkkiin vastaanottamaan poni ja ratsastaja kisapaikalle. Poni pääsi saman tien ulos kopista tutustumaan tampereen messualueen parkkipaikan hulinaan ja tutkailemaan tulevia kilpakumppaneita. Se oli yllättävän tyynenä ja tuntui lähinnä nautiskelevan auringosta samalla kun seuraili ympärillä pyöriviä ihmisiä, ratsuja ja ajoneuvoja.
Me hakeuduttiin Erikan kanssa jo hyvissä ajoin katsomoon ennen ensimmäisen esteluokan alkamista - pitihän sitä olla hyvissä asemissa ponin luokkaa varten, jotta suorituksen saisi hyvin taltioitua sekä videolle että valokuviin. Tässä vaiheessa mua alkoi jo jännittää. Olen saattanut ennenkin puhua mun jännitystärinästä täällä blogin puolella ja jos en ole; mä jännitän niin paljon et siinä tärinässä toimintakyky on melko rajallinen. Onni on kylmähermoisempi luottohenkilö, joka voi kuvata videot silloin kun itse olen toimintakyvyttömänä.
Poni itse asteli kylmän rauhallisesti valtavan yleisön keskellä olevalle ratsastusareenalle. Korvat hörössä se odotti omaa vuoroaan ja tutkaili ympäristöään. G oli kuulemma ollut verkassa taas hieman hupsu, mutta sen työmotivaatio radalle päästessä oli onneksi täysin kohdillaan. Vaikka tytöt ovatkin hypänneet jo useamman radan tämän kauden puolella, ja suorittaminen on ollut joka kerta yhtä tasaisen varmaa ja hienoa, oli tämä rata jotain aivan toista luokkaa. Poni ylitti jokaisen esteen niin siististi ja kevyesti ja eteni esteeltä toiselle super hyvässä rytmissä. Vaikka yksi harmillinen lähestymiserhe sattuikin ja siitä seurauksena perusradalta napattiin puomi alas, oli tämä rata aivan heittämällä kauden tähän mennessä paras rata. Vaikka tottakai turha puomi harmittikin, sai olla taas niin ylpeä näistä kahdesta ja rata on tullut katsottua moneen otteeseen uudestaan.
Kun bonuspaikka Pony Tourille ei tämän reissun myötä vielä auennut, on seuraavaksi suunta kohti Ypäjää pitkäperjantain kunniaksi. Siellä oletaan alle 100cm verryttelyluokkana, jospa poni heräisi sen verran ettei ainakaan ihan turhaan kolauttelisi puomeja matkaansa!
Tämä hyppy oli aivan uskomaton! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)