Lentosimulaattori, vaiko sittenkin estetunti?

Meidän pomppukaksikko on pikkuhiljaa vihdoin pääsemässä työn makuun, kun saadaan taas kiinni normaalista valmentautumistahdista. Toissaviikonlopun aluevalmennuksen jälkeen päätettiin aloittaa estetreenit taas kunnolla, jos vaan poni edelleen pysyy yskättömänä. Ja niinhän se on pysynyt!

Molemmat on silminnähden onnellisia kun pääsee taas kunnolla hyppäämään yhdessä. Ja kun näen sekä ponin että tytön onnellisena, olen minäkin onnellinen.

Valmennuksen alussa Nella sai herätellä ponia melko lailla, mutta kun päästiin sileätyöskentelystä esteille, totesi valmentajakin, että nythän se heräsi! Poni on muuten oikein oiva peli hypätä, mutta se ajautuu helposti joko liian lähelle tai vaihtoehtoisesti hyppää liian kaukaa. Kun laukan tempon saa oikeaksi, löytää poni helpommin ponnistuspaikat, ja silloinhan se hyppää mitä vain.

Alkuverryttelyksi kaksikko sai hypätä kahdeksikolla, tosin kulmikkaalla sellaisella, pientä pystyä ja suoralla kahta pikkupystyä. Mun mielestä tuo vaaleanpunainen pysty on hirmuisen söpö ja poni sopi siihen hyvin pinkkien bootsiensa kanssa!

Jo edellisistä valmennuksista tutuksi tullut punaisten esteiden sarja on loistavaa jumppaa pikku pullalle ja Goldikin näyttää tykkäävän tästä sarjatehtävästä. Ja kun esteiden korkeus nousee, tuntuu poni työskentelevän kokoajan enemmän tosissaan.

Valmennuksen loppuun sai tytöt tulla hyppyjä yksittäisille esteille, kuitenkin radan tavoin kaikki putkeen. Muutama huonohko lähestyminen lähinnä tempon kannalta, joiden takia poni ajautui hyppäämään joko liian läheltä tai liian kaukaa ja siten teki aivan valtavat kaninloikat, mutta uudella huolellisemmalla lähestymisellä saatiin todella siistit hypyt. On se vaan sellainen pomppuponi, eikä kaksikko näyttänyt tunteva minkäänlaista rimakauhua koko valmennuksen aikana, vaikka me muut (lue: minä ja Erika) maankamaralla jo vähän kauhisteltiinkin esteiden massiivisuutta, kun korkeimmillaan taisivat olla metrissä. Heh, kai sitä pitäisi pikkuhiljaa itsekin uskaltautua ponin selkään esteille. Ainakin valmentaja oli sitä mieltä, että Goldin kanssa mun olisi todella helppo palata taas radoille. Saas nähdä! Prioriteettina mulla kuitenkin on, että tytöt saa treenata ja pääsee kisakentille, mun rimakauhun selättäminen on aivan toissijainen asia, kun viihdyn erittäin hyvin ihan sileällä ja turvallisesti ponin jalat maankamaralla treenaten.

Lopuksi vielä pieni videokooste päivän hypyistä. Videot on kuvannut Erika ja Johanna, itse keikuin kamerani kanssa stillkuvia nappaillen. En edes muista millon viimeksi olen yrittänyt kuvata esteratsastusta, ja se näkyy näissäkin kuvissa kun tarkennus on suurimmassa osassa hieman hakusessa. Ehkä sujuu ensi kerralla paremmin. Tai ehkä ei.

(linkki videoon)