Aluevalmennusviikonloppu

Edellinen aluevalmennusviikonloppu jäi tytöiltä käymättä ponin yskän takia, joka oli silloin pahimmillaan. Nyt kuitenkin yskän rauhoituttua konsultoitiin valmentajaa ja tämä oli sitä mieltä, ettei olisi enää tässä vaiheessa ponista niin huolissaan. Johanna ilmoitti kaksikon valmennukseen, mutta jätettiin kuitenkin vielä auki, että mennäänkö vai eikö mennä, sillä ponin tila on ollut todella vaihteleva koko syksyn ja yhtäkkiä saattanutkin mennä pahempaan suuntaan. Nyt poni oli kuitenkin loppuviikon täysin yskätön, mutta pakkaslukemat meinasi pistää kapuloita rattaisiin. Alkuun viikonlopulle oltiin luvattu pakkasta kymmenen asteen pintaan, mutta perjantai-iltana alkoi lukema tippua ja näyttikin pahimmillaan jopa -20. Olin lupautunut aamutalliin lauantaina, joten sovittiin että laitan viestiä kun pääsen tallille, että mitä mittari siellä näyttää. Jos mittarissa olisi pakkasta viidentoista paikkeilla tai vähemmän, lähtisi tytöt valmennukseen, muutoin jäisi tällä(kin) kertaa välistä. Onneksemme tallin mittari näytti aamulla puoli kahdeksan pintaan vain -12! Tuntui melkein jopa lämpimältä paukkupakkaspäivien jälkeen.

Lauantaina en itse päässyt katsomaan valmennusta, kun olin lupautunut tallinomistajamme seuraksi hakemaan uutta hevosta, mutta tytöillä meni kuulemma ihan hyvin. Teppo teetti lähinnä perusratsastuksellisia tehtäviä ja keskittyi asentovirheisiin ja ponien hallintaan. Ihan hyvä teema, kun miettii ettei ponit varmaan ole juurikaan käyntiä enempää koko viikkoon liikkuneet.

Sunnuntaina pääsin itsekin mukaan seuraamaan valmennusta. Tytöillä oli ensimmäinen tunti, eli varttia vaille kymmeneltä oltiin jo maneesilla. Onneksi matka meidän tallilta Hakalalle ei ole pitkä ja Johanna lähti vapaaehtoisesti taluttelemaan ponia kohti maneesia. Jalkasin matkaan menee noin 20 minuuttia, autolla huristeltiin paikalle alta viiden minuutin. Koitin aamulla toppautua oikein kunnolla, mutta silti katsomossa istuessa tuli varpaisiin kylmä...

Olen nyt koko kuluneen viikon ja pitkään ennen sitäkin katsellut ponia ainoastaan loimet päällä tai sitten niin läheltä, etten ole kunnolla kiinnittänyt asiaan huomiota. Nyt kuitenkin sen liikkuessa maneesissa sain oikein järkyttyä miten lihava siitä on tullut. Goldi oli pienten ponien kanssa samassa ryhmässä ja kun se jo muutenkin näyttää rakenteeltaan paljon 142-senttistä isommalta, oli se aivan jäätävän tankin näköinen ylimääräisine rasvakerroksineen. Ponin takapuoli oikein hyllyi sen laukatessa esteelle... Tästä valveutuneena pakko pistää se laihdutuskuurille. Onneksi Juliakin oli seuraamassa valmennusta ja puhuttiin että nyt täytyy pitää heinämäärät minimissä - eihän poni edes jaksa kunnolla liikkua saatika hypätä tuon ihrakerroksen kanssa!

Sunnuntainkin teemana oli kunnollinen kontrolli poneihin ja lopussa saivat hypätä pientä rataa. Goldi vaikutti alkuun hyvin tahmealta ja kun Nella vielä joutui ratsastamaan kamalan pakkasen takia lämpöisillä talvitöppösillä, ei tyttö saanut poniin kunnolla terävyyttä ilman kannuksia. Loppua kohden ponikin kuitenkin alkoi herätä ja vaikkei vauhti ollutkaan päätä huimaava, oli suoritukset oikein siistejä. Kertaalleen poni rysäytti huonon ponnistuspaikan takia taloesteeseen, mutta hyvä niin - hyppääminen olisi ollut aivan liian riskialtista siltä etäisyydeltä. Goldin kanssa yleisesti on ollut se ongelma, että se kieltää todella harvoin. Käytännössähän se on hyvä, ettei ota ratsastajan virheistä itseensä ja on varma omasta kyvystään ylittää esteet, mutta sitten on näitä tapauksia, kun jo oman terveyden ja hengen kannalta olisi kannattavampaa kieltää.

Yleisesti ottaen valmennukset oli oikein sujuvia ja uskoisin että tästä nyt päästäisiin vihdoin palailemaan normaaliin valmennusarkeen. Pieniä muutoksia on suunnitteilla ponin ruokintaan, joiden olisi tarkoitus helpottaa paranemista yskästä, mutta siitä lisää joskus toiste! Alla tekemäni videokooste viikonlopusta.

(linkki viedoon)

Videot otti sisukas Johanna, kun minä taas värjöttelin ponin loimen alla katsomossa lämmittelemässä...