lauantai 30. heinäkuuta 2016

Pennun ensimmäinen viikko kotona

Koiranpennun sosialistaminen aloitetaan jo kasvattajan luona siinä vaiheessa, kun pentu alkaa liikkua enemmän ja pikkuhiljaa ymmärtää enemmän ympäristöstään. Se on kuitenkin vahvimmassa leimautumisen vaiheessa 8-12 viikkoisena, jolloin se on juuri muuttanut uuteen kotiinsa. Näinä viikkoina olisi erityisen tärkeää totuttaa koiranpentu kaikkeen mahdolliseen, sillä sen tänä ajanjaksona kokemat asiat tulevat olemaan pennulle normaalia. On siis pidettävä huoli, että nämä uudet kokemukset ovan pennulle mieluisia ja sillä jäisi niistä hyvät muistot. Siinä missä se tässä vaiheessa muistaa kaikki positiiviset kokemukset, tulee se myös muistamaan kaiken negatiivisen.

Ludo 8 viikkoa



Pennun saavuttua kotiin pidettiin muutama päivä ihan oman perheen parissa, tutustuen uuteen kotiin, uusiin isäntiin ja uuteen elämäntyyliin ilman sisaruksia ja kasvattajan turvallista pentuhuonetta. Ensimmäinen yö saattaa olla pennulle jännittävä ja monesti siltä pääsee pieni itku nukkumaan menon aikaan. Meillä pentu vinkui muutaman kerran valojen sammuttua, mutta rauhottui todella pian yöunilleen ja nukkui makoisasti melkein kuuden tunnin yöunet ilman katkoksia.

Ludo on ollut alusta saakka yöt täysin kuiva, tietysti osittain myös sen takia, että olen ollut kevyt nukkuja ja vienyt sen heti ulos sen herättyä aamulla. Taitaa koiranpennun myötä pienet äidinvaistot herätä, sillä olin muun muassa pennun hakua edeltävänä viikonloppuna mökkireissulla, jossa nukuin kuin tukki vaikka muut jatkoivat mölyämistä ja minua käytiin myös repimässä polvesta kun sitä luultiin koiraksi.. Enkä herännyt! Nyt pennun kanssa olen kuitenkin herännyt lähes tulkoon ensimmäiseenkin pieneen liikahdukseen. Lasken tämän kuitenkin pelkkänä plussana, sillä se helpottaa myös itseäni kun ei tarvitse laittaa kokoajan herätyskelloja soimaan, vaan voin rehellisesti odottaa että pentu itse herää yöuniltaan. Ludo on myös päivisin lähes tulkoon kuiva ja osaa jopa pyytää ulos hädän iskiessä. Viikon aikana se on tehnyt tarpeensa sisälle laskujeni mukaan noin viisi kertaa ja näistäkin osa yksinkertaisesti omia mokia kun ei olla huomattu toisen heränneen tai pyytäneen ulos. Onneksi ollaan vasta opetteluvaiheessa ja tottakai vahinkoja silloin sattuu!

Viikon aikana ollaan myös opeteltu perus arkirutiinia, luoksetuloa, istumista ja pieniä muita hyödyllisiä temppuja, jotka helpottavat arjessa toimimista. Kun kyseessä on vilkas pentu, on ensisijaisen tärkeää tarjota sille riittävästi aivotyöskentelyä väsytykseksi. Jos pentu on riehakas, teet siitä vain entistä riehakkaamman riehuttamalla sitä. Ylivilkkaan pennun kanssa tulisikin välttää mahdollisimman paljon ellei jopa täysin kiihdyttäviä leikkejä kuten palloleikkejä, hurjia vetoleikkejä, painimista, jahtaamista jne. Sen sijaan pennulle on hyvä tarjota kivoja leluja joilla leikkiä rauhassa, sallittua pureskeltavaa ja paljon älynystyröitä aktivoivaa tekemistä.



Me ollaan viety pentua muutamana päivänä myös metsään juoksemaan vapaana, sillä ihan kodin lähistöllä ei ole alueita joilla voisi pientä pentua pitää turvallisesti irti. Ollaan sekä pysytelty sallituilla poluilla, mutta myös poikettu poluilta ihan umpimetsään, jossa pentu sai todella tehdä töitä pitääkseen meitä silmällä ja pysyäkseen perässä. Tällaiset harjoitukset ennen kaikkea vahvistavat pennun lihaksistoa ja auttavat kehittymään ketterämmäksi, mutta myös vahvistavat pennun leimautumista omistajaansa ja opettavat sitä pysymään kokoajan näköetäisyydellä ja pitämään omistajaansa silmällä. Ennen ensimmäistä metsäreissua oli pentu puistossa ja pihalla käydessä kovin itsenäinen ja tallusteli menemään vähät välittämättä minusta tai A:sta. Metsäkäyntien jälkeen Ludo on ollut todella tarkkaavainen missä me kuljemme ja on alkanut liikkua hihnassakin paljon reippaammin perässä.

Hihnalenkkejä ei pienen pennun kanssa voi tehdä kuten aikuisen koiran kanssa, vaan ollaan lähinnä kävelty muutamia kymmeniä metrejä pennun jaksamisen mukaan. Välillä pentu pääsee lepäilemään syliin ja sitten taas jatketaan pienen pätkän verran eteenpäin.
 
Koska tahdomme pennusta ehdottomasti koiraystävällisen ja muiden kuonokkaiden kanssa toimeen tulevan, ollaan alettu heti ensimmäisestä viikosta lähtien totuttaa sitä muihin koiriin. Luonnollisesti ensimmäisenä on ollut vuorossa lähipiirin koirat, joiden tiedetään olevan pennulle turvallisia ja hyviä kokemuksia. En tahdo pennun saavan nyt vahingossakaan huonoja koirakontakteja, ettei se vaan ala araksi. Se onkin päässyt leikkimään kertaalleen Erikan koirien Alman ja Timin kanssa ja A:n kummivanhempien vajaa vuotiaan russelipojan kanssa. Molemmat kerrat ovat olleet kultaakin arvokkaampia pennun koirasosialistamisen kannalta, sillä se on oppinut kohtaamaan luonteeltaan hyvin erilaiset koirat ja varmasti jo saanut hieman vihiä siitä, minkälaista elekieltä lukea missäkin tilanteessa. Vielä on anoppilan koirien tapaaminen edessä ja omien vanhempieni koira. Anoppilan koirien kanssa en ole lainkaan huolissani, mutta äitini koira on luonteeltaan hyvin arka ja arvaamaton. Neiti on antanut kyytiä jos jonkinmoisille koirakavereille, joten tahdon ottaa sen kanssa hyvin varovasti ja rauhallisesti ja kerätä pohjalle ensin mahdollisimman paljon hyviä kokemuksia muista koirista.

Alma, Timi ja Ludo kaikki saman kepin kimpussa

Vauhdikas Masi-russeli oli oikein sopiva leikkikaveri Ludolle, etenkin kokonsa puolesta


Ludo pääsi tänään myös ensimmäistä kertaa mukaan tallille tutustumaan hevosiin ja ennen kaikkea Goldiin. Pakko kyllä kehua pentua, sillä se on ottanut tähän mennessä kaikki uudet asiat todella avoimesti ja rohkeasti vastaan, eikä mikään ole oikeastaan koitunut sille vielä ongelmaksi asti. Goldiakin poju oli heti nenä ojossa moikkaamassa kun vein lähemmäs ja valmennustakin seurattiin ilmekään värähtämättä ihan muutaman metrin päässä kentän urasta, jolla hevoset laukkasivat reippaassa ratalaukassa ohi.

On uskomatonta miten paljon pentu voikaan muuttua viikon aikana. Tuntuu kuin se olisi kasvanut henkisesti suurin harppauksin ja onhan se ulkonäöllisestikin muuttunut huimasti. Suurin muutos ulkonäöllisesti on ehdottomasti tapahtunut pennun korvissa. Tullessaan meille oli Ludon molemmat korvat lähes tulkoon täysin lupat. Jopa niin lupat että vitsailtiin sen jäävän luppakorvaiseksi. Yhtenä aamuna kiinnitettiin kuitenkin huomiota siihen, että se enemmän luppa korva oli pikkuhiljaalähtenyt nousemaan. Ja sille tielle ollaan jääty, sillä korvat tuntuvat nousevan päivä päivältä enemmän ja enemmän pystyyn. Kaikki sormet ristissä toivon että korvien huima nouseminen lakkaisi pikkuhiljaa, sillä en jaksaisi lähetä liimaamisrumbaan saavuttaakseni pennulle ne rodunomaiset yksi kolmasosaa lupat korvat.

 Ludo 9 viikkoa


Tulevien viikkojen aikana jatketaan pennun sosialistamista ja haetaan lisää uusia kokemuksia, mutta niistä kirjoitan lisää ajallaan! Onko teillä jotain tiettyä mitä tahtoisitte koiranpennun kasvattamisesta täällä blogin puolella lukea? Tai mitä tahtoisitte erityisesti juuri meidän Ludosta tietää? 

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Kemiö Jumping

Kun minä olen viettänyt pennuntuoksuista viikonloppua kotona, kävi Nella ja Goldi pyörähtämässä Kemiössä kisareissulla. Hieman pohdin josko olisin itsekin lähtenyt käymään sunnuntaina paikan päällä, mutta pentua en heti kehdannut ottaa uudestaan pitkälle automatkalle ja A oli viikonlopun iltavuoroissa, joten sain jäädä kotiin pentuvahdiksi.

© Mari Soiniitty

Tytöillä oli edessä melko rankka viikonloppu, sillä lauantaina kaksikko hyppäsi kaksi metrin luokkaa, joista toinen ponicupin osakilpailu ja toinen derby ja sunnuntaina vielä ponicupin metrikymppi.

Goldi on tunnetusti, ja kuten varmasti poni muukin poni ja hevonen, helteellä huomattavasti löysempi ja väsyy nopeammin. Lauantaina se kuitenkin suoritti tasaisen varmasti molemmat luokat, napaten jälleen kerran Nellan kanssa ponicupin taitoarvosteluluokasta sinivalkoisen ruusukkeen. Derbyn rata oli kaksikon ensimmäinen lajiaan ja ainakn ratapiirros näytti omaan silmään jo jännittävältä. Rata oli kuulemma muuten hyvä ja sujuva, mutta kolmostestettä koristi muutama valkoinen kaari, joita Goldi oli päättänyt jännittää ja otti kiellon. Hieman ihmetyttää neidin yhtäkkinen kieltäminen esteelle, joka käytännössä oli kuitenkin ihan perus pysty. Liekö sitten viikon takainen maastoestetreeni saanut ponin hieman varuilleen.. Hmm? Kiellon lisäksi yksi puomi kolahti alas ja lopullinen sijoitus 14/34. Ei siis ihan huonosti ensimmäiseksi derbyluokaksi!

© Mari Soiniitty
© Mari Soiniitty

Kisamatkalaiset jäivät lauantai-sunnuntai väliseksi yöksi Kemiöön, jotta poni saisi levätä yön kunnolla ennen sunnuntain luokkaa. Kuten edellisenkin kerran, lähdettiin metrikympistä hakemaan ainoastaan puhdasta rataa. Näitä kun ei vielä ole alla kuin yksi, on turha lähteä heti haukkaamaan liian suurta palaa ja ahnehtia mahdollisesti kehityksen kustannuksella. Kuuma ilma verotti kuitenkin omansa ja poni oli väsähtäneen tuntuinen. Se suoritti kuitenkin reippaasti perusradan yhdellä estevirheellä, kun tuli ristilaukassa kaarteen eikä siksi saanut hyvää paikkaa ponnistukselle ja pudotti. Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli kuitenkin oikein onnistunut ja sekä ratsastaja että taustajoukot tyytyväisiä suorituksiin.

Tämä viikko mennään ihan treenillä ja ensi viikolla onkin taas vauhdikkaampi viikko, kun edessä on ensin muutama päivä hyppelyjä Ypäjällä ja sitten vielä sunnuntaina missikisat Vermossa! Pentu on alkanut kotiutua hyvin ja luvassa on hieman lisää pojustakin viikon aikana - helteet ja pentuarki vaan verottaa hieman tätä koneella istumista... :)

© Mari Soiniitty 
© Mari Soiniitty

© Mari Soiniitty

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Ja niinhän siinä kävi

Goldlady's Rider On The Storm, "Ludo" ♥

Kuten viime postauksessa jo hieman vihjasinkin, kasvoi meidän perhe vihdoin jälleen yhdellä jäsenellä. Tuntuu uskomattomalta, että liki vuoden kestänyt pennunmetsästysprojekti on nyt vihdoin tullut päätökseensä ja se lopputulos tuhisee tyytyväisenä omassa kopassaan. Eilen torstaina kuskasimme tämän suloisen pikkuherran kotiin 350 kilometrin matkan Viitasaarelta. Pentu matkusti koko matkan todella rauhassa ja kotiutui hyvin. Eilinen ilta meni melko pitkälti nukkuessa ja tutustuessa uuteen kotiin, tänään on  löytynty virtaa jo leikkiäkin enemmän.

Itsehän aloitin maanantaina kuusi viikkoa kestävän kesälomani, joten nyt on aikaa olla pennun kanssa ja myös tehdä ponin kanssa ties mitä kivaa! Loppukuu ja tuloillaan oleva elokuu on ponin osalta hyvin täynnä kilpailuita ja tapahtumaa, tälläkin hetkellä neiti on pienellä treenileirillä Nellan ja Jonnan luona ja huomenna he suuntaavat kohti Kemiötä ja Kemiö Jumpingia. Itse vietän tiivistä vauva-arkea pennun kanssa vielä tämän viikonlopun, mutta pian varmasti eksytään myös pennun kanssa mukaan tiimin jatkeeksi!



Oletteko kiinnostuneita kuulemaan enemmänkin pennun kasvusta, koulutuksesta ja arjesta täällä blogin puolella? Kuvaryöppyä pennun elämästä voitte seurata instagramissa käyttäjällä ludothesmoothcollie ;)


keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Ei hassumpi paluu kesälomilta

Estekilpailutaukoa pääsi kertymään kuukauden päivät ja hyppytaukoakin melkein yhtä kauan. Tänään oli kuitenkin se päivä, kun tytöt saivat palata kilpakentille ja jatkaa loistokasta kilpailukauttaan.

Edessä oli Laakspohjan derbykentällä metri ja kaksikon ensimmäinen metrikymppi ja poni kuskattiin jo edellisenä päivänä kilpailupaikan lähelle yökylään kurjan sääennusteen takia. Edelleen kuljettaminen on hieman jännittävää (lähinnä siis kuljettajille, ei niinkään ponille) joten riskit on hyvä minimoida, ettei vahingossakaan aiheuteta lisää kauhunhetkiä ponille. Poni oli matkustanut yöpymispaikalle kuulemma oikein nätisti ja astellut täysin vieraaseen talliin kuin omaansa. On kyllä uskomattoman ihanaa, että poni on vieraassakin paikassa kuin kotonaan, eikä pahemmin stressaa paikanvaihdoksesta. Siellä se oli kuulemma tyytyväisenä käynyt iltaruokien kimppuun ja jäänyt rauhassa yöunille.

Tälle päivälle oli luvattu aivan kamalaa ukonilmaa lähes tulkoon koko kilpailuiden ajaksi ja oltiinkin hieman sillä varauksella, että voi olla ettei startata lainkaan. Onneksi ukonilma pysytteli kauempana ainakin meidän luokkien ajan ja saatiin rauhassa katsella auringonpaisteessa luokkien kulkua. Olisi tietysti voinut itse varautua sääolosuhteisiin hieman paremmin, sillä nyt olin valinnut päälleni pitkät tummat farkut, nahkakengät ja puolipitkähihaisen.. ei siis mitkään kaikista otollisimmat vaatteet ajatellen että aurinko porotti lähes tulkoon taukoamatta pilvien lomasta ja lämpötila lähenteli varmasti päälle 25.

Nellan ja Goldin metri sujui tuttuun tapaansa todella hyvin eikä radassa ollut sen kummemmin moittimista, tuplanollalla ja oikein hyvällä ajalla. Kuulemma paikka seiskalle oli hieman huono, mutta katsomoon meno näytti sujuvalta ja riittihän se johtosijaan melkein koko luokan ajaksi. Luokassa tuli täysin puhtaita ratoja ainoastaan viisi ja loppujen lopuksi tyttöjen sijoitus oli toisena. Ei hassumpi avaus kesäloman jälkeen!






Metrikympin luokka jännitti itseäni (ja muita taustajoukkojakin ilmeisesti) kaikista eniten. Onhan se iso harppaus ja vielä heti pitkän hyppyloman jälkeen. Eikä jännitystä tietysti helpottanut lainkaan sekään, että kyseessä oli ponicupin osakilpailu, jonka tietysti toivottaisiin sujuvan hyvin että pysyttäisiin mukana pelissä.

Lohjan derbykenttä oli sinänsä kaksikolle ensimmäistä metrikymppiä varten oikein hyvä alusta, sillä tilaa on ja Goldi on aina parhaimmillaan nurmella. Tytöt hyppäsivät viime kaudella ensimmäisen metrinsä itse asiassa samaisella kentällä! Osakilpailu oli jälleen taitoarvostelu, eikä sen kannalta oikeastaan kilpailu jännittänytkään. Jos poni pääsisi esteistä virheittä yli, olisi ainakin sijoitus varma juttu Nellan nätillä ratsastuksella.

Kun etenkin radan ensimmäinen este tuntui tuottavan useammalle ratsukolle ongelmia radalla, alkoi tietysti jännitys tiivistyä. Esteet eivät enää ole ponillekaan ihan mikään kaikista helpoin nakki, vaikka se hyvin ja kolauttelematta yleensä hyppääkin. Taisin pidättää hengitystäni koko radan, sillä kun kaksikko tuli puhtaalla ja siistillä suorituksella maaliviivan yli, tuntui siltä että veri palaa raajoihin ja alkaa pyörryttää. Ensimmäinen metrikymppi siis siististi ja ennen kaikkea puhtaasti läpi! Sitten oli enää aika odottaa pisteitä ja lopputuloksia.

Luokassa oli useampi todella nätisti ratsastanut ratsukko ja seurattiin tiiviisti equipesta online-tilannetta pisteissä. Kun viimeinenkin ratsukko oli päässyt maaliin ja Goldi ja Nella edelleen komeilivat tuloslistan ensimmäisinä olin pakahtua ylpeydestä. On ne vaan niin uskomaton parivaljakko!!!!

Ensimmäisestä metrikympistä siis upean nollatuloksen ja 43/50 pisteiden lisäksi vielä sinivalkoinen ruusuke, aika mieletöntä!!












Kotimatkalle lähdettiin luokkien jälkeen melko kiireellä, sillä Laakspohjaa lähestyi uhkaavasti matala jyrinä ja aivan musta pilvirintama. Tavoitteena oli ehtiä alta pois ennen pahinta taivaan repeämistä, joten pistettiin töppöstä toisen eteen ja lastattiin poni koppiin.

Alkumatka sujui suht ok vaikka edessäpäin näkyi kokoajan uhkaavan tumma taivas ja selkeä vesisade. Soiteltiin Johannan kanssa väliaikatietoja ja jatkettiin hissukseen kotia kohti. Ei oltu päästy edes yli puolenvälin kun alkoi tihuttaa. Tihutus yltyi sateeksi, joka yltyi kaatosateeksi ja aivan jäätäväksi raekuuroksi. Tuntui siltä että rakeet hakkaavat tuulilasinkin pirstaleiksi eikä eteen meinannut nähdä lainkaan. Valtaosa autoilijoista ajoi tien reunaan odottamaan sateen loppumista, mutta päätettiin jatkaa tasaisen varmasti pientä mateluvauhtia eteen ja pois kuuroalueelta. Poni ei reagoinut sateen yllättävään alkamiseen ja rakeiden järkyttävään kopinaan sitten millään. Se jatkoi tyytyväisenä heiniensä syömistä kopissa eikä ollut moksiskaan ulkopuolella vallitsevasta myrskystä.

Ollaan nyt jo muutaman kerran pohdittu sitä mahdollisuutta, että poni oikeasti vaan viihtyy meidän pienessä vanhassa kopissa, sillä se on siellä aina ollut kovin tyytyväisen oloinen. Koppi on kuitenkin sen verran epävakaa ollut vetää, että pidemmille reissuille ollaan lainattu muualta traileria. Nyt ollaan kuitenkin tultu siihen tulokseen, että niin kauan kun tuo vanha koppi pysyy kasassa, on poni turvallisinta ja paras vetää sillä kisapaikkoihin jos sille ei ole tiedossa matkalle kaveria koppiin. Liekö sitten kopin rakennusmateriaaleissa jotain eroa nykyajan moderneihin lasikuitukoppeihin, vai vaikuttaako takaluukun vanerilevy pressun sijasta ponin rentouteen, kun koppiin ei kantaudu yhtä kovin ympäröivän liikenteen äänet. Lisäksi vanhassa kopissa on edessä iso ikkuna ulos, josta uskon ponin tykkäävän erityisen paljon. Se kun on niin kovin utelias, että harmistuu aina jos ei pysty seuraamaan ympäristöänsä.

Nyt poni on tyytyväisenä takaisin omassa karsinassaan ja huomenna heti jatketaan taas normaalia arkea. Jalka on jo huomattavasti parempaan päin, enkä usko että sen kanssa tulee enää uusia ongelmia. Ainakaan vanhojen haavojen suhteen!

(Edit: Tässä vielä videot molemmista radoista!
  )

torstai 7. heinäkuuta 2016

Postaushaaste: Jatka lausetta

Jalustin.netin postaushaasteet ovat houkutelleet jo useamman kuukauden ajan osallistumaan, mutta joko aiheet eivät ole olleet inpiroivia tai sitten ei aikaa vaan ole ollut kirjoittaa postausta ennen osallistumisajan umpeutumista. Nyt tuli vastaan kuitenkin niin hauskan kuuloinen haaste, että oli pakko pistää tuumasta toimeen ja ryhtyä toteuttamaan haastepostausta!

Huomioithan, että vastaukset on kirjoitettu huumorilla, eikä niitä kannata siis ottaa täysin vakavissaan.


Lempi askellajini…
... on kiitolaukka. Etenkin maastossa hevosella jolta jarrut puuttuu, eiku...


Lähestyessäni estettä…
... suljen silmät ja toivon että päästäisiin ratsukkona yli


Tallilla pelkään…
... että harjapakissa tai kypärän sisällä on ei-toivottuja tunkeilijoita (lue: hämähäkkejä)

Hevosmaailmassa en ymmärrä…
... nenänsä kaikkeen tunkevia besservissereitä

Unelmieni hevonen…
... on kultainen poni

En pidä hevosista, jotka…
... eivät ole kiinnostuneita tarjoamistani nameista, rapsutuksista ja pusuista


Hevosenhoitaja…
... saa varautua toimimaan hevosten ja hevosihmisten orjana minimipalkalla

Jos taivaalta tulee vettä kaatamalla, ja minulla on tunti kentällä…
... pyytäisin varmaan siirtämään tunnin maneesiin

Vahvuuksiini ratsastajana kuuluvat muun muassa…
... periksiantamattomuus ja taito pysyä kyydissä


Jos olen yksin tallilla, kun sähköt menevät, niin…
... alan heti kuvitella näkeväni epämääräisiä hahmoja ja kuulevani oletetun murhaajani ääniä

Ratsastusleirit…
... voisi olla vakio myös meille juniori-iän ylittäneille!


Leikkituntien idea…
... on opetella pysymään villiintyneiden ponien selässä ilman satulaa


Maastoilu on parhaimmillaan…
... ilta-auringossa lintujen huudellessa hävyttömyyksiä puiden oksilta (kuva)


Aina, kun putoan…
... tarkistan ettei kukaan vaan nähnyt. Pitäähän sitä yrittää pitää kiinni maineestaan jalkautumattomana... Hehe! 

Tämä kuva on koko kuvaustuokion ehdoton lemppari!

Postauksen kuvat ovat satoa alkukesän kuvaustuokiolta Hestafoton Petran kanssa. Olethan jo tilannut Petralta oman kuvaushetkesi? ;)

Voit lukea lisää Petrasta, Hestafotosta ja palveluista osoitteesta hestafoto.com!

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Paluu arkeen

Goldin jalan paraneminen otti valtavia harppauksia heti viime viikon eläinlääkärin visiitin jälkeen. Nyt voin virallisesti julistaa ponin olevan takaisin treenissä ja loppukesäksi asetetut tavoitteet on jälleen tähtäimessä.

Lauantaina saatiin ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon otettua puhtaat raviaskeleet juoksutuksessa ja voitte vain kuvitella sitä onnen määrää kun pääsin eilen pitkästä aikaa ratsastamaan kunnolla. Olen käynyt nyt ponin selässä viime keskiviikosta asti, mutta kun sunnuntaina suunnattiin maastoon hölkälle oli mieli kyllä entistä korkeammalla.

Ponillakin oli. Nimittäin virtaa ja iloa liikkua maastossa taas muussakin askellajeissa kuin käynnissä. Alkuraveissa tuntui siltä kuin alla olisi ollut viimeistä maalisuoraa tikittävä huippuravuri. Korvat osoittivat täysillä eteen ja askellus oli pirteää. Laukasta puhumattakaan. Ajattelin että olisi hyvä ottaa pitkää rentoa laukkaa pitkin metsäteitä että saataisiin avattua mahdollisia jumeja mitä sairasloman ja jalan varomisen johdosta takapäähän on saattanut tulla. Se siitä pitkästä laukasta. Sain pitää ponia liki kuolaimista kiinni että sain sen pidettyä edes jotenkuten kohtuullisessa vauhdissa. Neiti kultainen heittäytyi aivan villiksi ja tahtoi kyyryselkäillä ja singota jokaisesta pienestäkin pohjeavusta ja sainkin lopulta ihan suuttua sille, kun se meinasi kuskata kotiinpäin ihan kuusnolla. Olen aina ollut sitä mieltä, että ilosta saa välillä hieman riekkuakin, mutta kun se menee siihen että käskyt tuntuvat kaikuvan kuin kuuroille korville, palautan tilanteen takaisin ykkösvaihteelle.

Maastolenkin jälkeen otin vielä muutaman kierroksen kentällä kokeillakseni miltä poni tuntuu noin muuten ratsastuksellisesti, sillä tänään oli kalenterissa Goldin ja Nellan ensimmäinen estetunti kolmeen viikkoon. Kultainen tuntui selkään hieman jäykältä ja laukka oli vaikeampi nostaa vasemmassa kierroksessa, mutta eipä me ollakaan kauheasti taivuteltu kuluneen kahden viikon aikana, vaikka kävelty onkin joka päivä toista tuntia.

Tänään poni tuntui kuitenkin kuulemma omalta itseltään. Katsomoon poni näytti mielestäni alkuun kankealta, mutta vertyi hyvin loppua kohden ja hyppäsi sujuvasti ja varmasti kuten aina. Se jopa matkusti parinkymmenen minuutin matkan Hakalalle trailerissa ihan tyytyväisenä ja lastautuikin kuten ennen. Näyttäisi siis siltä että ainakin toistaiseksi parin viikon takaisesta stressimatkasta on selvitty ainoastaan pintanaarmuilla, eikä niistä ole jäänyt ponille muistiin kummituksia.

Mitä Goldin jalkaan tulee, on trailerissa tulleet haavat parantuneet todell hyvin ja niiden kanssa oikeastaan alkaa homma olemaan taputeltu. Ponilla on myös ihotulehduksen saaneet alueet alkaneet parantua ja kintereen taipeesta jo tulehtunut ihokin kuoriutunut kokonaan pois. Kintereen päällä on vielä pieni kova, noin kahden euron kolikon kokoinen, kohta joka hitaasti mutta varmasti sekin kuoriutuu pois. Tulehtuneita ihoalueita hoidetaan edelleen antiseptisella shampoolla, mutta tulehduskipulääkekuuri loppui jo viikonloppuna. Jalan kylmäystä jatketaan edelleen ja koska tahdon ottaa varman päälle, vielä varmasti läpi tulevan kesän enemmän tai vähemmän.

Jospa meidän vastoinkäymiset tälle kaudelle olisi taas tässä, loppukesästä on luvassa niin paljon kivoja juttuja etten edes malta odottaa että pääsen kokemaan ne ja kertomaan kaikesta!

Niiskuneiti iltapesulla ♥