tiistai 30. toukokuuta 2017

Taitoarvostelusta



"Esteratsastuksen taitoarvostelussa palkitaan klassista esteratsastusta, jossa ratsastaja istuu tasapainossa ja suorittaa radalla olevat tehtävät eleettömästi hevosen edetessä sopivassa tempossa ja tasaisessa rytmissä.

Taitoarvostelun tavoite on kehittää ratsastajia tulevia vaativampia esteratoja varten ja siinä tulee palkita niitä suorituksen osatekijöitä, jotka mahdollistavat virheettömän suorituksen."


Muistan ne ajat, kun vielä puhuttiin tyyliluokista. Sen lisäksi, että panostettiin siistiin rataan, oli ratsukko kuin linnanjuhliin menossa. Ratsastaja pukeutui parhaisiinsa, palmikoi ja kieritti hiuksensa siistille nutturalle, letitti ponin harjan ja hännän ja valitsi suoritukseen kaikista hienoimmat varusteensa. Muistan myös, kuinka ponille tehtiin lautasen päälle aina siisti ruudukko kamman ja veden avulla - ihan brittityyliin. 

Tyyliarvostelu on kuitenkin sittemmin muuttunut taitoarvosteluksi, jolloin siitä jäi turha missikilpailufiilis pois ja alettiin painottamaan enemmän siistiin ratsastukseen ja sujuviin ratoihin. Tottakai myös esteradalla on tärkeää, että ratsu on hyvin hoidettu, siisti ja varusteet ovat puhtaat sekä ponille oikein sovitetut ja tarkoituksenmukaiset sekä myös, että ratsastaja on sääntöjen mukaisesti ja kilpailun tason mukaan pukeutunut. Tämän enempää ei kuitenkaan ratsukon ulkomuotoon pitäisi kiinnittää huomiota.

Toissaviikonloppuna satuin kuulemaan kuitenkin tuomareiden ja järjestäjien suunnalta näreilyä siitä, kuinka ponit oli tuotu taitoarvosteluluokkaan harjat letittämättä ja puunaamatta. Myös tyttöjen vauhdissa liuhuvista poninhännistä tuli kommenttia ja nämä olisi kuulemma pitänyt laittaa nätisti kypärän alle piiloon - kun kerta tyyliluokassa ollaan. Kuitenkaan edes SRL:n estekilpailusäännöissä (kohta 372) ei lue mitään ponin letittämisestä tai hiusten palmikoinnista, vaan yleisvaikutelma kohdassa mainitaan seuraavaa:


"Ratsukko tulee radalle valmistautuneena tehtävään. Hevosen ikä, kunto ja koulutustaso ovat tehtävään sopivat ja hevonen ja ratsastaja muodostavat yhteistyökykyisen ja sopusuhtaisen ratsukon. Hevonen on hyvin hoidettu, siisti ja varusteet ovat puhtaat, hevoselle oikein sovitetut ja tarkoituksenmukaiset. Ratsastaja on sääntöjen mukaisesti ja kilpailun tason mukaan pukeutunut.

Ratsastajan käytös jo radalle tullessa aina radalta poistumiseen saakka on maltillista ja hevostaitojen mukaista. Hevosen tulee voida luottaa ratsastajaan ja mahdollisen virheen sattuessa korjauksen tulee tapahtua asiallisesti ja sääntöjä noudattaen."


Mun mielestäni on ollut aivan super parannus poni- ja juniorisarjakilpailusääntöihin lisätä osakilpailuihin taitoarvosteluja. Näissä nuorissa ratsastajissa kuitenkin kasvaa meidän ratsastusmenestyksen tulevaisuus ja kun jo nuoressa vaiheessa ryhdytään panostamaan ennen kaikkea hyvään ratsastukseen ja tasapainoisiin ratoihin, on menestyksen hakeminen tulevaisuudessa huomattavasti helpompaa.

Siksi on mielestäni tärkeää myös oikeasti kiinnittää huomiota siihen hyvään ratsastukseen ja höllätä enemmän ratsukon ulkoisesta presenssistä. Tottakai ratsukon tulee aina olla tilanteen mukaan puettu ja varustettu ja varusteiden tulee olla tarkoituksenmukaiset - kilpailutakki, hiukset kiinni, sopiva satula ja suitset, sallitut kuolaimet ja muut varusteet olisivat tässä luokassa riittäneet. Jos ratsu on muuten siisti, puhdas ja hyväkuntoinen, pitäisi se harjan letittämättömyys pystyä sivuuttamaan - monilla kuitenkin on leikattuna ja nypittynä siisti ratsuharja.

Meidän kannaltamme Riders Innissä järjestetty taitoarvosteluluokka ei ollut suuri menestys, vaikka omasta ja muiden rataa katsoneiden mielestä suorituksen olisi sietänyt riittää edes sijoille. Pistein ei jääty kuin muutaman hassun päähän johtopaikoista, mutta onhan se aina pieni kolaus kun on tottunut yltämään suorituksellaan kärkisijoille. Kilpailullisesti tämän kesän ponicup on edellistä kovatasoisempi, sillä sen lisäksi, että haastajina on monia taitavia tyttöjä, on osallistuja luokissa ollut tuplasti viime vuoteen verraten - täytyy siis tehdä tuplasti töitä, jotta saadaan vietyä se jo viime syksynä kuumottelemaan jäänyt pokaali kotiin ;)

Kuvat © Eeva Laakso

perjantai 19. toukokuuta 2017

Ensimmäistä kertaa islantilaisella

Pääsin eilen kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässäni ratsastusta islanninhevosella. Kyllä, ihan ihka ensimmäistä kertaa! Monta kertaa on tullut puhuttua erinäisten tuttujen kanssa, että pitäisi varata kiva issikkavaellus ja on monilla tutuillakin ollut islanninhevosia, mutta jostain kumman syystä en ole koskaan saanut sitten kuitenkaan aikaiseksi lähteä issikkaratsastukselle.

Onneksi tämä vajavaisuus korjaantui eilen, kun pääsin Petran mukaan moikkaamaan tämän vuokrahevosta Börjeä.


Lähdin mukaan lähinnä kuvailemaan Petran ratsastusta, mutta kun tämä kysyi haluanko myös kokeilla ratsastaa Börjellä, en tietenkään voinut kieltäytyä! Niinpä voin nyt sanoa ratsastaneeni ihan oikeasti islanninhevosella - ja jopa tölttiäkin ihan itse! Tein ensin Börjen kanssa ravityöskentelyä, hain sille tasaisempaa tuntumaa ja suoruutta sekä tasapainoa liikkeeseen. Ruuna on vielä täysi projekti ja sen lihas- ja peruskunto on vielä suhteellisen heikko ja sitä myötä tasapainokin mitä sattuu. Sen lisäksi, että Börje varmasti on perusluonteeltaankin menevämpi tapaus, koitti se kovin kompensoida huonoa tasapainoaan vauhdilla. Kun kuitenkin pikkuhiljaa löydettiin yhteinen sävel ja Börje uskalsi luottaa tasaiseen ohjastuntumaan, alkoi homma sujua itse asiassa jopa oikein kivasti! Välillä Börje valahti jopa hieman kuolaimen taakse, mutta pääosin jaksoi vielä kantaa itsensä sen lyhyen aikaa, mitä kentällä ravitreeniä tehtiin. Laukassa herra on vielä täysi raakile ja meno on melkoista kaahottamista ympäri kenttää, enkä viittinyt enää väsyneellä ponilla kovin kaahailla.

Kun olin lopettelemassa treeniä Petra vielä yllytti kokeilemaan tölttiä ja siinäpä vasta veikeä askellaji! Alkuun töltti oli kovin passitahtista ja keikutti puolelta toiselle, mutta kun sain ponin rauhoitettua ja keskittymään tölttiin, tasaantui meno ja nelitahtinen liike löytyi. Enpä ole tainnut koskaan olla niin tasaisen tikittävässä kyydissä, oli muuten vatsalihakset koetuksella!

Opin tallireissun aikana paljon muutakin nippelitietoa islanninhevosista, mitä en ennen tiennyt! Tiesittekö te esimerkiksi, että issikat on tapana satuloida perinteistä ratsuhevosta taaemmas? Näin lavat ja etujalat saavat enemmän tilaa liikkua ja täten mahdollistavat lennokkaan töltin ja muut askellajit. Islanninhevosilla on myös ihan omanlaisensa varusteet, vaikka ihan maallikon silmään ne näyttävätkin melko samanlaisilta kuin tavan ratsuvarusteet - mitä nyt suitsista puuttuu leukahihna ja satula on hieman erimallinen. Issikoilla on myös tapana käyttää etujaloissa painosuojia, jotka kannustavat hevosta nostamaan etusiaan vielä voimakkaammin. Painoefektin lisäksi valkoiset kantasuojat tietysti suojaavat hevosta kolauttelemasta jalkojaan ja myös helpottavat kilpailuissa tuomaria näkemään liikkeen paremmin.

Vaikka pidinkin kovin Börjellä ratsastamisesta, en voi ainakaan vielä sanoa issikkakärpäsen purasseen. En ole oikein koskaan ymmärtänyt näihin pieniin karvakasoihin kohdistunutta hypetystä ja pitäydyn ainakin vielä tyytyväisesti esteponin omistajana. Toki nyt uskaltaudun ehkä aiempaa helpommin uudestaan islantilaisen selkään ja aion varmasti hankkiutua sinne useamminkin - ainakin Petran kanssa on jo alustavia suunnitelmia uudesta reissusta Börjen luo!





Näin kivaa ravia me saatiin välillä aikaiseksi!






Kuvista kiitos Petra (http://hestafoto.com)!


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Helsinki-Järvenpää Pony Event

Olipa hassua ottaa osaa Helsinki Pony Eventiin joka järjestettiin tällä kertaa Järvenpäässä. Perinteisesti HePe on järjestetty Helsingissä Laakson ratsastusstadionilla ja se on aina ollut kevään kuumin ponitapahtuma. Valtaosana vuosista tapahtumaa on suosinut ihana auringonpaiste ja viikonlopun aikana poni- ja junioriratsastajia on pyörinyt Laakson kentällä monta sataa.

Tänä vuonna Helsinki Pony & Young riders event kuitenkin järjestettiin Ratsastuskeskus Ainossa Järvenpäässä. Ainon puitteet ovat huikeat ja siellä kilpaileminen sekä ulko-, että sisäkaudella mutkatonta, mutta silti mua vähän harmitti tämän tapahtuman siirtyminen pois Helsingistä. Eihän se enää ole Helsinki Pony Event, jos sitä ei siellä järjestetä ja Laaksolla on aina ollut oma fiiliksensä!

Tytöt hyppäsivät lämmittelyluokaksi hyvän metrin radan nollilla sijoittuen kuudensiksi ja varsinaisen Evidensia Ponicupin kolmannen osakilpailun 110cm-tasolla neljällä virhepisteellä ensimmäisestä vaiheesta. Itse en nähnyt metrin rataa töiden takia, mutta poni oli kuulemma ollut terävä ja hypännyt hyvin - kaikin puolin hyvä rata siis. Pääsin suhailemaan töistä paikanpäälle juuri sopivasti ennen ponicupin luokan alkua; taisin olla parkissa 15:12 kun luokka alkoi 15:20! Metrikympissä poni näytti hieman löysältä ja uskon lämpimän päivän ja suhteellisen pitkän odottelun starttien välillä vaikuttaneen ponin vireystilaan. Se nimittäin oli liki unessa käsihevosalueella luokkien välillä kun saavuin paikalle. Väsymystilasta huolimatta metrikympin rata oli tasainen ja poni hyppäsi hyvin. Yksi pieni hipaisuvirhe okserilla pudotti takimmaisen puomin ja lopulta tytöt olivat kahdeksansia, eli toisia ei-sijoittuneita. Koko luokkaan saatiin vain yksi tuplanolla ja toiseen vaiheeseen tiensä suoritti neljä ratsukkoa. Oliko rata tällä kertaa tapissaan ja hankala, vai verottiko kenties lämpöaalto muidenkin ponien hyppykuntoa?

Toukokuu on Ponicupin osakilpailuiden kautta tiukka kisakuu, mikä tarkoittaa sitä että kuluneiden kahden kisaviikonlopun lisäksi tytöt löytää radalta vielä tulevana viikonloppuna. Vuorossa on Evidensia Ponicupin ensimmäinen taitoarvosteluluokka Riders Innissä. Viime vuonna menestys taitoarvosteluissa oli huikea ja luonnollisesti odotukset on pisteiden suhteen korkealla tänäkin vuonna - tyttöjen meno kun on aina niin miellyttävää katseltavaa pienistä virheistä huolimatta!

HePen kuvat Goldista on kuvannut Milla Carolina (mc.kuvat.fi), kiitos! :)




Mun silmissäni aina voittajina ♥





torstai 11. toukokuuta 2017

Tähtäimessä Helsinki Horse Show

Jokainen tavoitteellisesti kilpakenttiä kiertävä tekee aina etukäteen edes jonkinmoisen kisakalenterin tulevalle kaudelle, jotta kesän aikataulut saisi kisa-avustajien, kyytien ja vapaiden kannalta sovittua ajoissa. Tottakai nämä suunnitelmat elää välillä paljonkin, mutta kauden päätavoitteet on ainakin asetettu.

Tänäkin vuonna meidän kisakauteen kuuluu ponicupiin osallistuminen, kansalliset poniluokat ja kauden kruunaa jälleen Helsinki International Horse Show. Poni on kilpaillut edellisen kerran Horse Showssa vuonna 2015, jolloin tytöt sijoittuivat upeasti Hilton Amateur Tour-kilpailun ensimmäisessä semifinaalissa toiseksi ja toisen semifinaalin kahdeksannen sijan myötä oman kategoriansa neljänsiksi! Kuusivuotias poni oli isolla areenalla kuin kotonaan, eikä tyttökään näyttänyt jännittävän suuren hallin tunnelmaa. Viime vuonna HIHS osallistuminen jäi ponin osalta valitettavasti välistä ikävän syysnuhan takia.


Edellisvuosista poiketen on tänä vuonna nostettu omia panoksia - sen sijaan, että kerättäisiin kvaalit Amateur Tourin sekaluokkiin, on tähtäimessä paikka HIHSissä järjestettävään Pony Tour finaaliin. Pony Tour on kansallinen kilpailu poniratsukoille, jonka karsinta ja semifinaaliratojen korkeus on 110cm ja finaalissa 115cm. Semifinaalit käydään Horse Show-viikon torstaina ja perjantaina ja jännittävä finaali lauantaina aamupäivästä. Finaalipaikkaa ollaan käyty jo tavoittelemassa muun muassa Tampereen Hevoset-messuilla, mutta vielä ei sija ole natsannut. Mahdollisuuksia finaalipaikkaan on jaossa kuitenkin vielä pitkin kesää; jäljelläolevista HIHS bonusluokista, SM-kilpailuista, poniGP-sijoista ja tietysti lopulta Wild Card-paikkoina.

Tunnelma jäähallissa on kilpailuiden aikaan kutkutteleva ja on upeaa nähdä oma poninsa samalla ratsastusareenalla, jolla maailman huiputkin ratsastavat. Amateur Tour tarjosi meille upean mahdollisuuden tutustua areenaan ja ratsastamiseen Helsingin ainoassa (hehe) jäähallissa, mutta koska nyt tyttöjen tiedetään jo olevan hyviä ja varmasti pärjäävän kovemmassakin seurassa, on aika nostaa panoksia.







Mutta jotta HIHS-hehkutuksemme ei jäisi ainoastaan Pony Tour-karsintojen jännittämiseen ja finaalipaikan metsästykseen, on yhteistyömme tänä vuonna Horse Shown kanssa sitäkin kattavampi. Tämän postauksen myötä starttaa nimittäin laaja blogiyhteistyö Helsinki International Horse Shown kanssa! Kyllä, luit oikein: Kultahippuja on liittynyt mukaan HIHS yhteistyöbloggaajien remmiin! Olen tästä yhteistyöstä aivan äärettömän innoissani, enkä melkein ole malttanut pitää suutani supussa sen jälkeen, kun homma varmistui. Meidät tulette siis löytämään tietysti ennen kaikkea toivottavasti kilpailemasta Pony Tourin voitosta, mutta myös allekirjoittaneen koikkaloimassa ympäri jäähallia koko tapahtumaviikon ajan. 

Blogin puolella tämä yhteistyö tulee sisältämään ennen kaikkea mielenkiintoisia yhteistyöpostauksia, joiden avulla pääsette tutustumaan tarkemmin HIHSiin poni-ihmisen näkökulmasta - mitä kaikkea kivaa poneille ja poni-ihmisille tapahtumasta löytyy, kuinka meidän matka kohti finaalia sujuu ja vaikka mitä muuta! Tulemme lisäksi tarjoamaan teille huikeita kilpailuita, lippuarvontoja ja tietysti teille kaikille lukijoille huikean mahdollisuuden päästä blogin kautta seuraamaan kuinka Suomen suurin hevostapahtuma oikein rakentuu! Suosittelen siis pysymään langoilla, ette arvaakaan mitä kaikkea kivaa teille on suunnitelmissa ;)

Ootko sä suunnitellut tulevasi Helsinki International Horse Showhun tänä vuonna? Mitä sä odotat tältä yhteistyöltä?



Postauksen kuvat on kuvannut Vaasan Urheilukuvaus vuonna 2015. Pikkutytöt ♥

  

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Me ollaan niin back in business!

Päälimmäisenä tunteena eilisestä päivästä on jäänyt suuri ylpeys ja ennen kaikkea helpotus. Jopa itseä alkoi naurattaa kun onnistuneen radan jälkeen onnenkyyneleet vierivät poskia alas - niin suuri helpotus hyvin suoritettu tuplanollarata tässä vaiheessa oli. Edellisessä postauksessa purin ajatuksiani alkaneesta kaudesta ja lopussa kerroin uskovani ponin suorittavan taas entistä paremmin kunhan päästään ulos hyppäämään, enkä olisi voinut olla enempää oikeassa. Meidän tehotytöt on taas aivan täysillä geimeissä mukana!

Tuusulan 70v Derby-kilpailu Ainossa kohteli meitä hyvin ja kisapäivä oli kaikenkaikkiaan onnistunut. Oltiin liikenteessä kahden ponin voimin ja silloin kun ei ollut yhtä ponia kädessä, oli toinen. Goldin kanssa hurrattiin ensin Nella ja Mikke hienon tulpanollan kautta ensimmäiselle kansalliselle sijoitukselleen, jonka jälkeen G vaihtui pieneen oripoikaan ja tehotytöt pääsivät radalle. Verkkaa en päässyt juuri seuraamaan poninhoitohommilta, mutta radan ajaksi vaihdettiin Jonnan kanssa paikkaa ja siirryin kameran kera kentän laidalle.

Oma fiilis oli koko aamun täysin erilainen kuluneisiin kilpailuihin verraten. Siinä missä aikaisemmin mua on jännittänyt todella paljon, olin tällä kertaa sangen tyyni kun seurasin kameran linssin takaa kaksikon etenemistä radalla. Ulkokilpailut sopii Goldille niin hyvin. Sen suuri laukka pääsee etuuksiinsa ja etenemisestä tulee huomattavasti hallikisoja sujuvampaa. Kun poni saa laukata kunnolla, on se myös helpompi tuoda hyviin ponnistuspaikkoihin, eikä silloin mikään este ole ponille ongelma. Se on jopa parempi tuoda hieman pidempänä aavistuksen kauemmaksi esteestä kuin liian lähelle, sillä ponnusta ponilla ei jää esteiden ylitys kiinni. Suurempi ongelma on hypyt vähääkään liian läheltä, jolloin keltaisen fysiikka ei vaan riitä nostamaan jalkoja riittävän ajoissa pois alta ja lopputuloksena on helposti turhia puomeja. Välillä se pelastaa myös näissä tilanteissa, mutta suurimmaksi osaksi etujalat kolauttavat ylimmän puomin kannattimiltaan. Näitä turhia puomeja ei kuitenkaan eilen nähty ja poni hyppäsi aivan uskomattoman hyviä hyppyjä. Toiseen vaiheeseen lähdettäessä ratsastajan kannus kyljessä sai pienen pukkiprotestin, mutta loppurata sujui hyvässä temmossa ja vei kaksikon pitkäksi aikaa johtosijalle.

Kaksikon meno ei taaskaan näyttänyt kaahottelulta ja tuli meillekin yllätyksenä sen riittäneen silloiseen kärkeen, kun ennen kaikkea tarkoitus oli hakea hyvä fiilis ja nollarata ekoista ulkokisoista, eikä niinkään sijoituksia. Lopulta kaimani Daniela ja poninsa Java ratsastivat ansaitusti johtosijalle ja tiputtivat meidän neidit hienolle kakkoselle.

 Ensi viikolla kisataan jälleen Ainossa, kun vuorossa on Helsinki Pony Event! Siellä kisataan ensimmäinen ulko 110cm ja mua niin harmittaa että työt taas haittaa mun harrastusta - tottakai mä olen töissä just silloin!