lauantai 31. joulukuuta 2016

LOISTOKASTA UUTTA VUOTTA!

 Vuosi 2016 alkaa pikkuhiljaa olla purkissa ja on aika tehdä pieni katsaus kuluneeseen kauteen. Kirjoitin jo vuosipäivänä melko kattavan koosteen kilpailukaudesta, joten lasketaanpa alle vain hieman statistiikkaa ja katsastetaan kausi tavoitteiden kannalta. Varoitan jo etukäteen, että seuraava teksti tulee sisältämään paljon hehkutusta, kehuja ja leuhkimista.


Vuoden aikana ponille tuli startteja alle ainakin 26 (kaikkia ei löydä kipasta ja en luota täysin omaan lahopäämuistiini..). Näistä kaksi startattiin kouluaitojen sisällä ja kaksi kenttäkilpailuissa. Sarteista 7 startattiin kansallisella tasolla. Sijoituksia kerättiin kaiken kaikkiaan 18, joista sinivalkoisia ruusukkeita 12. Tuplanollaratoja 14. Parhaat kouluprosentit 70,52. Poniderbymestaruus, ponien joukkuemestaruus, Eteläsuomen aluemestaruushopea, joukkuealuemestaruuspronssi sekä ponicupin neljäs sija. Rankingpisteitä 3-5 tason kilpailuista 26, sija ranking-listalla 16. Eteläsuomen 2-tason rankingin toinen sija 22 pisteellä. Nella Lohjan ratsastajien Vuoden ratsastaja-listalla kuudennella sijalla.

Viikonloppuja ratsastuskilpailuissa tuli vietettyä yhteensä ainakin neljätoista ja pisimmillään käytiin 170km päässä kotoa Kemiö Jumpingissa. Lähimmillään kilpailut järjestettiin vain alle kymmenen kilometrin päässä kotitallista Ratsastuskeskus Ainossa. Suosituin kisakohde olikin Aino, matkustamisen helppouden ja useampien sopivien kilpailuidensa ansiosta. Kisakausi potkaistiin käyntiin edellämainitussa keskuksessa 13. helmikuuta ja se lopetettiin loistokkaasti samaan paikkaan 10. joulukuuta.



Onnistuneen kilpailukauden lisäksi vuoteen mahtui kolme kuukautta laihdutuskuuria, 49 päivää sairaslomaa ja ainakin kolme "noni nyt se kuolee"-hetkeä (kyllä, olen hyvin ylidramaattinen ja pieninkin ontuma tai poikkeama ponin käytöksessä saa aina pahimmat skenaariot vilahtamaan silmieni edessä). 

Selässä vietettyjä tunteja on varmasti yli 300, joista ainakin 60 tuntia maastossa. Selästä olen pudonnut (=luisunut) kerran vuoden aikana. Tunteja kokonaisuudessaan ponin kanssa on tullut vietettyä paljon, mutta silti liian vähän. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta vuosi on kyllä ollut yksi onnen vuosi. Meillä on maailman paras tiimi, joka yhdessä toimii saavuttaakseen aina vain parempaa ja parempaa ja tukea saa vaikeinakin hetkinä.

Tämän mahtavan tiimin siivittämänä otamme valtavan loikan uuteen vuoteen ja uuteen kauteen. Tavoitteet on tottakai aina asetettava ja vaatimattomasti Nella julistikin, että kauden 2017 tavoitteena on SM. Se, tuleeko tämä tavoite täytettyä on yhdentekevää; edessä on joka tapauksessa jälleen kausi täynnä kehitystä, jännitystä ja mahtavaa tiimihenkeä! En malta odottaa!

Ihanaa uutta vuotta ja rutkasti onnea vuodelle 2017 tasapuolisesti jokaiselle! Toivotaan että tuleva kausi tuo jokaiselle paljon onnistumisentunteita ja asetettuja tavoitteita saavutetaan. Kiitos tästä vuodesta, toivottavasti pysymme kuulolla myös tulevana vuonna!





LOISTOKASTA UUTTA VUOTTA 2017!


perjantai 30. joulukuuta 2016

Kohta pamahtaa!

Uuden vuoden vaihde on pian täällä ja juhlinta ottaa tuulta siipiensä alle minä hetkenä tahansa. Tämä vuodenvaihde on meille suomalaisille erityinen, sillä tästä starttaa oman rakkaan isänmaamme satavuotisjuhlavuosi! Uudenvuoden juhlinta tulee siis varmasti olemaan sen mukaista, sekä kaupungeissa että niiden ulkopuolella. Monissa kaupungeissa on suunniteltu paljon tapahtumaa aattoillalle ja -yölle ja sen lupaan, että rakettien paukkeelta ei voi välttyä, mikäli ei ole erakoituneena 100 kilometrin päässä lähimmästä asutuksesta.

Tämä hurja juhlinta tarkoittaa meille ihmisille upeita näkyjä ja tunnelmaa, mutta mitä se antaa maan muille asukkaille? Linnuille, villieläimille, lemmikeille? Yhden kauhujen yön vailla pakopaikkaa ja turvaa.

Mä olen elänyt yhdeksän vuotta paukkuaran koiran kanssa ja meidän lähipiirissä näitä arkajalkoja on melkein joka taloudessa. Meillä ei koirille ole koskaan käynyt mitään pahaa minkä voisi yhdistää paukkeeseen eikä esimerkiksi russelin pitäisi alkuperäisen käyttötarkoituksensa mukaan pelätä pauketta. Valitettavasti tätä ominaisuutta ei vaan voi koirassa valita ja sen kanssa on elettävä mitä on saanut. Jokainen vuodenvaihde jonka olen joutunut sivusta seuraamaan rakkaan karvakuonon ahdistusta ja paniikkia, on ollut itselleni tuskaa. Hyvin sen vielä selättäisi, jos koiran voisi hyvin pitää sisällä turvassa valonvälkkeeltä ja paukkeenkin piilottaa television tai radion äänen alle virallisen ampumisajan ilta kuudesta kahteen yöllä, mutta kun tämä lain määrittämä aika valitettavan harvoin pitää paikkansa. Muutama päivä sitten sain facebookissa ilmoituksen muistosta, jossa kirosin iltalenkin epäonnistuneen paukkeen takia 27. joulukuuta. Se virallinen kahdeksan tuntiakin on pitkä aika pienelle eläimelle olla pakokauhun vallassa ja pidättää hätiään, mutta entä sitten neljä päivää?

Viime uudenvuoden tienoilla törmättiin koiran kanssa iltalenkillä muutamaan arviolta 10 ikävuoden ympärillä olevaan poikaan, jotka räjäyttelivät papattimattoja suositulla koiranulkoilutusreitillä. Pojat kyykkivät aikansa keskellä tietä, näkyi tulen välähdys ja pian pojat pinkoivatkin tuhatta ja sataa karkuun. Paukutuksesta jo edesmennyt koirani sai kamalan paniikin, meni aivan lukkoon ja alkoi täristä holtittomasti. En vaan voinut jättää asiaa siihen ja lähdin juoksemaan koira kainalossa poikien perään. Onneksi täälläpäin on suht aukeeta ja näin kokoajan mihin pojat juoksivat ja saavutettiinkin heidät lähikoulun ulkojäältä kaveriporukasta. Kaiken sen raivon kihistessä sisälläni pidin kuitenkin pääni enkä raivonnut ihan täyttä kurkkua, vaikka mieleni olisi tehnyt. Kysyin oliko touhu heidän mielestään järkevää ja tietävätkö lainkaan miten ennenaikainen pamauttelu vaikuttaa lähiympäristön eläimiin ja lemmikkeihin. Taisi pojat vähän säikähtää kun jäivätkin rysän päältä kiinni ja vastaukset oli melko vaisuja yhtä ylimielistä pikkukovista lukuunottamatta. Kysyin myös näiltä pojilta, että onko niillä koiria, johon yksi vastasi että kyllä löytyy. No pelkääkö se sun koira raketteja? Joo pelkää. Mitä ihmettä sä sitten luulet tekeväsi? Onko se kivaa katsoa kun se oma koira läähättää ja tärisee paniikissa joka uusivuosi. Ei kuulemma ole. Vastaukset pysyi tämän kaverin suhteen muutenkin melko nöyrinä, eikä se kaikista coolein öykkärikään lopulta enää mitään vastaan väittänyt kun hetken oltiin niille saarnattu.Vaikka tuskin meidän sanomiset yhdellä kertaa näiden poikien päitä täysin käänsi, en voi olla puuttumatta ääliömäiseen toimintaan jos ja kun näen sitä tapahtuvan. Ehkä ensi kerralla seuraan sitten poikia kotiin asti ja kerron terveiseni suoraan vässykkävanhemmille?

Mun mielestä on hyvin edesvastuutonta vanhemmilta luovuttaa ilotulitteita lapsille ennen aattoa. Ne on kaupassa syystä k18 ja vaikka ne pienimmät tuntuu itselle harmittomilta, saa niilläkin paljon harmia aikaiseksi jos ja kun ne joutuu vääriin käsiin. Alaikäisillä harvemmin on sitä järkeä päässä riittävästi arvioimaan tilanteiden kannattavuutta kun ei täysi-ikäisilläkään sitä usein tunnu olevan.

Niin kauan kun raketteja vähittäistavarakaupoissa vuodenvaiteessa myydään, tulee näitä vahinkolaukauksia tapahtumaan ja niiltä sietää lemmikinomistajana varautua hyvin etukäteen. Mua on huolettanut nyt alkutalvesta muutenkin kadonneiden koirien määrä, joka tuntuu vain kasvavan päivä päivältä. Vaikka tietysti aina kannattaa muistaa tietty varovaisuus lenkeillä ja koiria käsiteltäessä, on vuodenvaihde erityisesti suuri riskitekijä. Välttyäksesi pitkältä ja rankalta etsinnältä, olisi alla muutama vinkki vuodenvaihteen ulkoiluihin: 

Käytä koira ulkona ennen virallista rakettien ampumisaikaa klo 18-02 välillä. Koska rajoja rikkovia on aina, muista ulkoilemaan lähtiessäsi tarkistaa, että kaikki remmit ja lukot on kunnolla tiukalla ja lukittuna. Jos tiedät koirasi olevan erityisen paukkuarka, suosittelen pukemaan sille tukevat valjaat ja niiden lisäksi vielä tiukan kaulapannan (muista että koiran pitää kuitenkin saada henkeä, älä siis ihan silkasta kiristämisen ilosta kiristä. Puolikuristava tai täysikuristava panta on tässä tilanteessa suositeltavin) ja molemiin omat hihnansa. Älä päästä koiraa irti edes omalla aidatulla pihalla! Pue koirallesi myös kirkkaanvärinen heijastinliivi ja vilkkuvalo varautuen siihen, jos se ikävin kuitenkin pääsee käymään ja koira saa riuhdottua itsensä irti. Suosittelen myös ottamaan talteen pienen tupon koiran karvoja, jotta mahdollisessa katoamistilanteessa etsijäkoirilla on helpompi löytää oikea jälki.

Kun illan viimeinen lenkki on käyty sulje kotoa kaikki ikkunat ja vedä verhot eteen himmentämään valojen välkettä. Pistä telkkarista pyörimään joku lempparileffa äänet kovalla tai kuuntele musiikkia. Rauhoita tilanne ja ole kuin ei mitään olisi. Voit lievittää koiran ahdistusta antamalla sille muuta tekemistä puruluun tai jäädytetyn Kongin kaluamisesta. Muista myös itse pysyä rauhallisena; hermostuneisuus leivää kuin kulovalkea! Ota koira kainaloon, anna pari lusikallista jäätelöä ja valkatkaa yhdessä kiva leffa katsottavaksi. Olen kuullut että uusi Lemmikkien salainen elämä olisi monien tassuttelijoiden mieleen ;)

Vaikka itsekin tiedän, että on turhaa tehdä kärpäsestä härkästä, on uudenvuodenaatto ja rakettien ampuminen itselleni punainen vaate. En ole koskaan itsekään sen kummoisemmin perustanut raketeista, vaikka katselenkin niitä mielelläni - ikkunan takaa viltin alla viinilasi kädessä. Vaikka joissain tapauksissa se oma raivo ajattelemattomia vastaan jopa vain pahentaa koiran pelkoa sillä hetkellä, en voi kaikissa tilanteissa pitää suutani supussa. Suorasanaisuus ja tyhmänrohkeus on välillä suureksi hyödyksi, mutta saattaa myös koitua ikävyydeksi. Toistaiseksi en ole suuresta suustani huolimatta joutunut sen suurempiin ongelmiin, enkä aio lakata olemasta näiden pienten viattomien eläimien puolestapuhuja. Kärsijänä eivät ole vain koirat, vaan pamauttelu vaikuttaa ennen kaikkea niihin kaikkiin elikoihin, jotka eivät sitä ihmeellistä valon, värien ja äänen karnevaalia ymmärrä. Toistaiseksi Ludo ei ole reagoinut koviin ääniin ja paukkeeseen mitenkään, joten pidän kaikki sormet ja varpaat ristissä, että tämä pentu ei paukkuarkuudesta elämänsä aikana kärsisi!

Olethan siis itse hyvänä esimerkkinä ja et ammu raketteja kuin vain sallittuna aikana sallituilla alueilla? Pysy kaukana hevostalleista, kotieläinpihoista ja tietysti mielellään mahdollisimman kaukana tiheästä asutuksesta ja talojen ikkunoista. Kiitos, sekä minun, että miljoonien pienten eläinystävien puolesta.





lauantai 24. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 24. luukku: HYVÄÄ JOULUA!

Nyt täytyy kyllä myöntää että joulukiireet yllätti mut aivan täysin ja siitä syystä muutama luukku jäi julkaisematta. Ympätään puuttumaan jääneiden luukkujen kunniaksi tähän viimeiseen luukkuun oikein mojova joululahjaylläri!

Ensinnäkin julki aivan ihania kuvia joita Petra kävi meistä napsimassa. Toivottiin oikein ihanaa kuuraista talvikeliä, joka harmillisesti ei ollut aivan sitä mitä se muutaman päivää aikaisemmin oli ollut. Onneksi lopputulos oli kuitenkin riittävän talvinen ja pakkaspirtsakka, ja ponikin käyttäytyi kerrankin kokeneen valokuvamallin elkein ♥

Petra tarjoaa joululahjana mahdollisuuden varata valokuvauksen -15% alennuksella! Koodilla KULTAHIPPUJA saat siis valokuvauksen loppusummasta -15%! Nyt, jos joskus kannattaa varata oikean ammattilaisen kuvaus. Petra saa loihdittua tilanteesta kuin tilanteesta aivan upeita kuvia; mekään ei aina ponin kanssa olla esiinnytty täysin eduksemme ja silti lopputulos on aina yhtä yllättävä!

Klikkaile siis itsesi osoitteeseen http://hestafoto.com ja varaile valokuvaustuokio rakkaimman silkkiturpasi kanssa! Tarjous voimassa 15.02.2017 asti. 






Tämän ihanan valokuvaustarjouksen lisäksi on Petra lahjoittanut blogiin arvottavaksi kaksi ihanaa seinäkalenteria! Kalenterissa on 12 toinen toistaan upeampaa hevoskuvaa joista osan toteuttamisessa allekirjoittanutkin on saanut olla mukana. On ollut ainutlaatuinen mahdollisuus seurata ammattilaista työssään ja nähdä vaikeissakin olosuhteissa luotu lopputulos.

Kuinka osallistut arvontaan?

  1. Kommentoi alle nimesi ja toimiva sähköpostiosoitteesi. 
  2. Kerro myös miten vietät joulua karvakorviesi kanssa!
  3. Rekisteröidy blogin lukijaksi joko Bloggerissa tai Bloglovinissa.
  4. Seuraa blogia Facebookissa ja/tai Instagramissa
  5. Muista jättää kommenttisi 31.01.2017 klo 23:59 mennessä. Arvonnan jälkeen voittajalle lähetetään sähköpostia, joten tarkista että sähköposti on varmasti oikea! Mikäli sähköpostiin ei vastata kahden päivän kuluessa, arvotaan uusi voittaja! 



tiistai 20. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 19. luukku: Joulu kotona


Meillä on lapsena kotona aina laitettu joulu. Vaihdettu verhot jouluisiksi, koristetyynyt punaisiksi ja asetettu tontut ikkunoihin ja pöydille. Vaikka ulkona ei aina olisikaan niin jouluinen tunnelma, tuo joulukoristelu kotiin sitä oikeaa fiilistä.

Kun muutin omilleni, jäi joulukoristelut harmillisen vähään. Ensimmäisenä jouluna ei tainnut olla mitään jouluun viittaavaakaan, mutta onneksi seuraavana jouluna saatiin edes yhdet valot laitettua tolpan koristeeksi. Oma koristerepertuaari on hiljalleen kasvanut vuosi vuodelta, vaikka se edelleenkin painottuu lähinnä erilaisiin valoihin, muutamaan tonttuun ja tekstiileihin. Kuten sisustuksessa muutenkin, on vaatimattomuus mielestäni kaunista ja liika on tietysti aina liikaa. Sohvalla on kaksi joulukoristeista tyynyä ja punainen torkkuviltti. Ikkunalaudalla istuskelee kaksi tonttua vahtimassa, että talon asukkaat pysyy kiltteinä ja niiden seurana on kynttilälyhty ja ihanat pallovalot. Meillä kyllä jouluvalot kulkee pikemminkin nimellä talvivalot, sillä tykkään pitää niitä esillä koko pimeän kauden.

Joulukuusta meillä ei tänä vuonna(kaan) ole. Edellisessä asunnossa ei yksinkertaisesti ollut tilaa kuuselle ja vaikka nyt ollaankin asuttu jo reipas vuosi isommassa asunnossa, puuttuu kuusi edelleen. Jo viime jouluna oli puhetta että kuusi haettaisiin kotiin omasta metsästä, mutta joulua edeltävien viikkojen kiireiden takia reissu jäi toteuttamatta kun matkaa suuntaansa olisi kuitenkin reilu neljä tuntia autolla. Eikä sitten viitsitty mitään kuusta ostaakaan, kun ei me jouluna kotona oltu. Tänä vuonna oli tarkoitus sitten toteuttaa edellisvuonna suunniteltu reissu ja vihdoin noutaa oma kuusi kotiin. Oltiin ehditty jo alustavasti sopia päiväkin haulle, mutta koska reissu olisi taas vaatinut niin paljon uhrautumista ajallisesti, oli siitä pakko luopua muiden ilmaantuneiden menojen takia. Hakusuunnitelmien kariutuessa aloin jo haaveilla Jotexin ihanasta kuusiverhosta, joka oli loppuunmyyty jo joskus syksyllä. Muutaman kerran kyseinen verho on tullut vastaan facebookissa kirpputorilla, mutta niissä on siinä vaiheessa jo ollut niin monta henkeä jonossa, että olisi ollut hyödytöntä heittäytyä jonon jatkeeksi. Saan siis tyytyä tänäkin vuonna ihailemaan mielikuvituskuusta olohuoneen nurkassa. Ehkä sitten ensi vuonna..?



Joulukoristeet meillä otettiin esille kaapista jo marraskuun puolivälin jälkeen, kun ensilumi sai mun joulufiiliksen heräämään.  Silloin tosin kaivoin lähinnä valoja, kynttilöitä ja lyhtyjä kaapista, tontut ja muut tekstiilit sai vielä hetken odotella joulukuuta. Joulukuun käännyttyä vaihdoinkin sitten sohvalle muutaman koristetyynyn ja punaisen viltin ja nostin tonttu-ukot ikkunalaudalle.

Koristeet saa olla varmaan siihen loppiaiseen asti, sen jälkeen vaihdan tekstiilit takaisin alkuperäisiin ja pistän kaappiin tontut ja punaiset kynttilät. Lyhdyt, valot ja kynttilät saa jäädä pöydille pimeän ja kylmän kauden ajaksi tuomaan lämpöä ja valoa kotiin. Oli mulla joskus jouluvalot kesänkin yli esillä, kun en vaan jaksanut purkaa ja siivota niitä pois... Olipahan valmiina seuraavaa talvea varten!

Koristellaanko teillä koti jouluksi? 

 

 

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 18. luukku: Arvonta!

Neljännen adventtisunnuntain kunniaksi pistetään taas arvonta pystyyn! Tällä kertaa tarjolla on mahdollisuus ikuistaa rakkaimmat nelijalkaisesi ja itsesi pysyvään muistoon. Hertjekker.netin kanssa yhteistyössä arvonnan kohteena on lahjakortti ihanan Mirellan kuvattavaksi. Lahjakortti koskee 150km säteellä Tampereesta tehtäviä kuvauksia, jolloin kuvaus on kuvattavalle täysin ilmainen. Vaikka et sattuisikaan itse kyseiselle etäisyydelle, voit silti osallistua arvontaan. Tällöin saat ilmaiseksi kuvauksen, sekä matkakulut 150 kilometriltä. Yli meneviltä kilometreiltä veloitetaan kilometrikorvaus 0,20e/km karttapalvelun perusteella laskettuna.


Kuinka osallistut arvontaan?

  1. Kommentoi alle nimesi ja toimiva sähköpostiosoitteesi. 
  2. Perustele miksi juuri sinun tulisi voittaa lahjakortti valokuvaukseen ja minkälaisia kuvia tahtoisit otettavan.
  3. Rekisteröidy blogin lukijaksi joko Bloggerissa tai Bloglovinissa.
  4. Seuraa blogia Facebookissa ja/tai Instagramissa
  5. Muista jättää kommenttisi 23.12.2016 klo 21:00 mennessä. Arvonta suoritetaan heti osallistumisajan sulkeutumisen jälkeen. Mikäli sähköpostiin ei vastata kahden päivän kuluessa, arvotaan uusi voittaja! 

Alla muutama esimerkki minkälaisia kuvia lahjakortin saaja voi lempieläimestään teettää. Kuvat tältä viikolta ja kuvaajana luonnollisesti myös lahjakortin lahjoittanut Mirella Ruotsalainen (hertjekker.net).










Joulukalenterin 17. luukku: Suut makiaksi!

 
Joulukalenterissa on jo käsitelty sekä hevosen, että koiran jouluherkut. Koska itsekin rakastan jouluna herkuttelua, päätin jakaa kanssanne myös omat lempparijouluherkut.

Kuten jo aiemmin kalenterissa mainitsinkin, en ole varsinaisesti sen perinteisen jouluruuan suurin ystävä. En juurikaan pidä kinkusta enkä laatikoista, jonka takia mua varten joulupöytään varataankin yleensä reilusti myös kalaa eri muodoissa. Suolaisen syötävän lisäksi jouluna kuuluu herkutella makealla. Sitä kuuluu syödä niin paljon, että hampaita kolottaa ja vatsaa kivistää. Perinteisesti joululahjapaketeista paljastuu suklaakonvehteja ja vihreitä marmeladikuulia. Muistanpa kerran syöneeni kuulia niin paljon, että kroppa päätti omatoimisesti hankkiutua eroon niistä. Sellaista ahmimista en suosittele kenellekään tietenkään, enkä ymmärrä miksi itsekään olen edellämainittuun ryhtynyt, kun en edes kuulista sen kummemmin välitä. 

Kun joulukuu on vihdoin saapunut, alkaa luvallinen pipareiden ja joulutorttujen syöminen. Myönnän tehneeni pari satsillista joulutorttuja jo marraskuun aikana, mutta sitä ei lasketa ;) Ja niitä torttujahan menee se pellillinen kerralla, eikä tarvitse edes ahdata.


Toinen ehdoton joulunajan lemppariherkku on glögijuustokakku. Olen muutenkin juustokakkujen ylin ystävä ja tykkään kokeilla uusia makuja ja ideoita eri juhliin. Bravuureita muun muassa Marianne-juustokakku ja sitruunajuustokakku, mutta ne on raikkaudeltaan vähemmän jouluun sopivia. Näin joulun alla jälkiruuaksi sopisi glögijuustokakun lisäksi esimerkiksi suussa sulava Bailey's-kakku.

Valkosuklaa-glögijuustokakku:

 

Pohja

  • 200g piparkakkuja
  • 100g voita

Täyte

  • 2dl kuohukermaa
  • 300g maustamatonta tuorejuustoa
  • 150g valkosuklaata
  • 1dl tomusokeria
  • 1tl vaniljasokeria
  • 4kpl liivatelehteä
  • 2rkl sitruunamehua

Kiille

  • 2 liivatelehteä
  • 2dl glögitiivistettä  

Valmistus

Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan reunan ja pohjan väliin. Voit myös halutessasi tomusokeroida vuoan reunat jolloin kakku irtoaa vuoasta helpommin (itse jätin tämän tekemättä). Valmista kakkupohja jauhamalla piparkakut monitoimikoneella tai pakastepussissa kaulimella painellen hienoksi. Sekoita piparimurskaan sulatettu voi ja painele muruseos tiiviisti kakkuvuoan pohjalle. Siirrä vuoka jääkaappiin odottamaan siksi aikaa, kun valmistat täytteen.

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan (n. 5 min). Vatkaa täytteeseen kuohukerma vaahdoksi ja notkista tuorejuusto. Paloittele valkosuklaa ja sulata se mikrossa miedolla teholla välillä sekoitellen. Yhdistä sitten kermavaahto, tuorejuusto, sula valkosuklaa sekä sokerit.

Kuumenna sitruunamehu kattilassa ja nosta pois liedeltä. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi ja sekoita sitruunamehuun. Anna seoksen jäähtyä hetki ja sekoita se sitten ohuena nauhana muihin aineksiin. Kun liivateseos on kunnolla sekoitettu mousseen, kaada täyte vuokaan ja nosta jääkaappiin muutamaksi tunniksi hyytymään.

Kiille valmistetaan täytteen hyydyttyä. Liota liivatelehdet jälleen kylmässä vedessä (n. 5 min). Kuumenna kattilassa n. 1/2dl glögitiivistettä ja sulata siihen liivatelehdet. Sekoita loput glögitiivisteestä joukkoon ja anna jäähtyä hetki. Kaada sitten seos vuokaan täytteen päälle ja anna hyytyä vähintään kolmen tunnin ajan(paras esim yön yli).

Voit koristella kakun ennen tarjoilua rouhitulla valkosuklaalla, pipareilla tai vaikka kokonaisilla glögimausteilla (esim rusinat, kanelitangot, neilikka).




Joulukalenterin 16. luukku: Piparia!





Joulukalenterin 15. luukku: Joulumielellä


Joulun aika ja joulun taika. Joidenkin mielestä se on maailman parasta aikaa, kun taas toiset skippaisivat koko turhakkeen oikein mielellään. Jo pienestä asti muistan miten monet aina valittivat joulustressiä ja -kiirettä, enkä ymmärtänyt sitä lainkaan. Tietenkään lapsena ei osannut katsoa joulun aikaa aikuisten silmin, kun ainoa stressi oli saada kirjoitettua lahjalista valmiiksi ajoissa. Ja miksi vanhemmat niin ressasivat, kun eikös tontut kuitenkin toimittaneet lahjalistat joulupukille, joka sieltä valkkaili meille sopivimmat lahjat sen mukaan kuinka kilttejä ollaan oltu?

Vielä tähänkään päivään en ole saanut kiinni siitä kuuluisasta joulustressistä. Ja tietysti ihan hyvä niin! Ainoa stressi mikä jouluun liittyen on koskaan ollut, on tämän joulukalenterin tuottaminen, heh! Ja ehkä se kun tykkäisin niin kovasti ostaa ihania lahjoja kaikille, mutta lompakonmokoman nyörit ei anna periksi sen vertaa... Jotain pientä olen kuitenkin aina hankkinut - pakko sitä on päästä edes muutama paketti paketoimaan jouluksi. Ja se ilo minkä lahjojen antamisesta saa, se on niin ihana!


Mulle joulu tarkoittaa rauhoittumista, yhdessäoloa lähimmäisten kanssa ja hyvää ruokaa. Jouluna on oikeus olla stressaamatta, syödä vatsa halkeamispisteeseen ja nauraa aamutunneille asti. Perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa vietetty aika on korvaamatonta ja antaa taas paljon energiaa ja voimaa jaksaa pimeän arjen yli. Perhe on pahin ja parhain, ja onneksi näinä hetkinä vain sitä jälkimmäistä.

Ihan harmittaa niiden ihmisten puolesta, jotka jostain syystä kokevat joulun epämiellyttäväksi. Tottakai taustalla voi olla ikäviäkin asioita jotka varjostavat juhlaa, mutta mielestäni jouluna kaikille pitäisi saada hyvä mieli. Muista toivottaa naapurin yksinäiselle mummolle hyvää joulua ja vie vaikka pipareita ja glögipullo aattona - pienikin huomaavaisuus voi pelastaa joulumielen. Vaikka tottakai ihmisten huomioiminen on tärkeää vuoden jokaisena päivänä, on joulu yksi ankeimmista ajankohdista olla yksin.

Mitä joulu sinulle merkitsee? Oletko kova stressaamaan ja odottamaan joulua, vai onko koko pyhä vain yksi muiden joukossa? 


Kuvat © Eeva Laakso

maanantai 12. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 12. luukku: Jouluherkkuja koiralle



Koska koira on perheenjäsen, on luonnollista että sen tahdotaan myös nauttivan joulusta ja jouluherkuista perheen kanssa. Moni ei kuitenkaan tule ajatelleeksi minkälaisia vaaroja perinteisissä jouluherkuissa koiralle piilee.

Ruotsin Agrian vuosien 2010-2014 tilastojen mukaan joulukuun aikana myrkytyksen saaneita koiria on kaksi kertaa enemmän tammikuuhun verraten. Suurin syy myrkytyksiin on joulun alla pöydillä notkuvat jouluherkut, joita koirat varastavat silmän välttäessä ja saavat tarjoiltuna ruuassaan. Esimerkiksi tumman suklaan korkea kaakaopitoisuus on sisältämänsä teobromiinin takia koiralle hengenvaarallinen. Myös rasvainen ja suolainen joulukinkku voi aiheuttaa koiralle ikäviä oireita, kuten vatsanväänteitä, ripulointia ja oksentelua. Koiran ruuansulatus ei kykene sulattamaan kovia pähkinöitä ja rusinat ja viinirypäleet aiheuttavat munuaisvaivoja.

Millä ihmeellä sitten hemmotella sitä rakasta karvakuonoa, jos ei ihanilla jouluruuilla?

Tosiasiassahan koira ei tiedä jäävänsä jostain hyvästä paitsi, kun se on pennusta asti opetettu siihen ettei ihmisten ruuat ole sen herkkuja. Jos kuitenkin tahdot antaa koirallesi jotain maukasta jouluna, voit esimerkiksi paistaa sille kanan sydämiä tai kivipiiraa, ne on koirien erityistä herkkua - ainakin Ludo sekoaa kuivatuista sydämistä täysin! Näitä löytyy hyvinvarustelluista eläintarvikeliikkeistä yleensä raakapakasteena tai valmiiksi kuivattuina.

Koira arvostaa myös aivan varmasti pientä(!!) lorausta kinkun lientä nappuloiden sekaan tai vaikka maistiaista kotijuustosta. Jouluruuista koiralle turvallisia annettavia pienissä määrin ovat myös muun muassa riisipuuro, laatikot ja miedosti suolatut kalat. Näitä kun sekottaa iltaruuan sekaan, voit olla varma että pieni häntä heiluu vauhdilla. Illan päätteeksi voit antaa hauvalle vaikka ihanan putkiluun järsittäväksi kun itse asetut sohvalle lahjasuklaarasian kanssa.

Kaikessa herkussa niin joulun alla kuin arkenakin tulee aina muistaa kohtuus. Ylipaino aiheuttaa koiralle ajan myötä vakavia ongelmia ja etenkin pienillä koirilla jo kilon painonnousu on suuri. Herkkuja enemmän koira arvostaa rauhaa, huomiota ja läheisyyttä - niillä et voi hemmotella koiraasi liikaa!








sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 11. luukku: Arvonta!



 Mitä välttämätöntä jokainen heppatyttö tai -poika tarvitsee omaan varustelaatikkoonsa? No tietysti pirteän värisen riimunnarun ja ihanan harjan! Joulun teemaan sopien naru on tällä kertaa punainen hopeisella perinteisellä soljella. Olen itse kokenut tämäntyyliset narut kaikista mielekkäimmiksi käyttää, ne menee tarvittaessa pieneen tilaan ja sillä saa helposti solmittua hoidettavan kiinni paikkaan kuin paikkaan.

Oma ehdoton lempparini Goldin harjoista on viime jouluna Erikalta lahjaksi saatu luonnonharjaksinen pehmeä pölyharja. Se kiillottaa ponin karvan ennen edustushommia niiiin kiiltäväksi että siitä voisi peilata itseään! Senpä takia tässä paketissa toisena elementtinä on aivan ihana pehmeä luonnonharjaksinen pölyharja. Aivan ehdoton puunaustyökalu sen rakkaimman karvaturvan hemmotteluun!

Arvottava paketti koostuu näistä kahdesta välttämättömästä hyötytarvikkeesta. Pientä kohennusta jo kulahtaneeseen hoitopakkiin tai mahdollisesti uudelle joululahjalle ne ensimmäiset omat varusteet? ;)



Kuinka osallistut arvontaan?

  1. Kommentoi alle nimesi ja toimiva sähköpostiosoitteesi. 
  2. Kerro myös mikä on sinun mielestäsi harjapakin kaikista välttämättömin esine. Etkö pärjäisi tallihommissasi hetkeäkään ilman sitä maailman parhainta kaviokoukkua, vai vannotko sen kaikista tehokkaimman jalkaharjan nimeen?
  3. Rekisteröidy blogin lukijaksi joko Bloggerissa tai Bloglovinissa.
  4. Seuraa blogia Facebookissa ja/tai Instagramissa
  5. Muista jättää kommenttisi 17.12.2016 klo 21:00 mennessä. Arvonta suoritetaan heti osallistumisajan sulkeutumisen jälkeen. Mikäli sähköpostiin ei vastata kahden päivän kuluessa, arvotaan uusi voittaja!

lauantai 10. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 10. luukku: Puurojuhla

 Tänään järjestettiin Ratsastuskeskus Ainon Puurojuhla, jossa eräänä ohjelmanumerona oli 1-tason kilpailut pukuratsastusviestinä. Nämä tuntui hyvältä kisakauden päätökseltä - ei liian vakavaa ja tavoitteellista! Meidän tallilta tiimiin lähti Nellan ja Goldin kavereiksi ihanat Eeva ja Unieke ja tällä supertiimillä napsahtikin luokasta kakkossija! Mikähän mahtoi olla tiiminimi? ;) Yhdelle oikein arvanneelle pieni yllärilahja!




Huomatkaa saparo!





"Ummh excuse me lady but could you not..." t. Goldi

Tiimi-irvistys!

Kuvat © Tiiti Talala