sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Uusia tuulia ja ruusukkeita!

Välissä ehti olla viikonloppu ilman kilpailuita ja tänäkin viikonloppuna oli suunta ainoastaan pieniin 1-tason kilpailuihin Rake-tallilla Jokelassa. Tarkoitus oli hypätä 90cm ja metri, mutta jälkimmäinen luokka peruttiin Nellan ja Goldin ollessa ainoat osallistujat. Metrin olisi tietysti saanut hypätä myös rataharjoitteluna, mutta Nella halusi mielummin kilpailuhenkisenä tyttönä kisata, niin siirrettiin sitten tytöt hyppäämään pitkästä aikaa 80cm lisäksi.

Nyt kun metrin radoilla on saanut tosissaan ratsastaakin, oli hieman pienemmät esteet kivaa vaihtelua ja pystyi enemmän keskittymään tiukempien teiden ratsastamiseen kun ei ollut korkeuden kanssa haasteita.  Kilpailuista verotti varmasti Ypäjän kisat paljon osallistujia ja luokkakoot olivat todella pieniä. 80cm starttasi reilu kymmenen ratsukkoa ja 90cm neljä. Kenttä, jolla kilpailut pidettiin, oli tottakai laakson ison kentän ja Ypäjän maneesien jälkeen kovin pienen ja ahtaan tuntuinen, mutta rata itsessään oli kiva ja etenkin toinen vaihe hyvin toteutettu hyödyntäen nimenomaan kentän pienuutta. Molemmista luokista tytöille napsahti sinivalkoinen ruusuke ja kotiinviemisiksi saatiin sekä Goldille, että Nellan ylläpitoponille kivat uudet huovat (kaksi samanlaista, oli helppo jakaa :D)!

Puhelinkuvista päivän tunnelmia! (oli muuten haaste saada poni poseeraamaan tuossa ruohikolla, olisi kiinnostanut syöminen paljon enemmän...)

Kilpailuista suunta muuttuikin kotimatkalla hieman tutusta poikkeavaksi, sillä Goldi muutti tänään uuteen talliin. Tämä asia on ollut vireillä jo useamman kuukauden, mutta en ole vielä jaksanut/ehtinyt/halunnut asiasta täällä blogin puolella mainita. Uusi talli on hieman toisessa suunnassa kuin vanha kotipaikka, mutta itselleni matkaa tallille kertyi vain neljä kilometriä lisää - edelleen voin siis toteuttaa suunnitelmani kesäaikaan pyöräilystä tallille silloin tällöin! Uusi talli valikoitui aika pitkälti puitteiden perusteella ja olenkin jo jonkun aikaa haaveillut muutosta maneesitallille. Vaikuttava tekijä oli myös hyvät maastoilumahdollisuudet, kokopäivätarhaus ja kuivaheinän mahdollisuus. Hieman jännittää muutto uuteen paikkaan, sillä nyt ollaan oltu niin pienellä ja idyllisellä maalaistallilla, että katsotaan miten kova shokki iso 40 hevosen talli loppujen lopuksi meille landepaukuille oikein on..! Itse ainakin tiedän että viihdyn hyvin isossa porukassa ja tykkään siitä, että tallilla on pääsääntöisesti aina porukkaa kun siellä käy - ja uskon Goldinkin tykkäävän kun ympärillä tapahtuu enemmän, se on niin kovin utelias luonteeltaan että tykkää seurata menoa ja meninikiä!

Goldi on onneksi niin tottunut vierailemaan uusissa paikoissa, ettei se ollut uudelle tallille saapuessa moksiskaan. Toki neiti oli kovin utelias ja ehkä hieman hämmästynyt kun vietiin se tarhaan ja jätettiin sinne. Se oli kuitenkin hyvin rauhallisen oloinen ja tottakai seurattiin tilannetta kamojen purkamisen ja järjestämisen lomassa. Kultainen oli oikein valppaana ja katseli uusia kavereitaan mielenkiinnolla, vaikka myös sen verran ihmeissään että aina kun käytiin lähellä hörisi hieman kummastellen ihan kun kysyäkseen, että mikäs paikka tämä tällainen on?

Luotan poniin ja uskon sen selvinneen oikein kivasti loppuillankin uudessa kodissaan, itse suuntasin illanviettoon perhetutun viisikymppisille. Huomenna suuntaan jo heti aamupäivästä tallille ja ajattelin käydä tutustumassa maneesiin ja lähimaastoihin.


maanantai 23. toukokuuta 2016

Keikistelyä supermallin tavoin



Keskiviikkoiltana sain ensimmäistä kertaa elämässäni asettua ihan ihka oikean ammattikuvaajan kameran eteen, kun Hestafoton Petra Lönnqvist tuli kuvaamaan minua ja Goldia! Jännitin tapaamista jo monta päivää etukäteen, sillä en ole kameran edessä kaikista luontevimmillani. Tai no, kyllä mä osaan just ja just seistä pönöttää hymyillen ponin vieressä, mutta siihen se jääkin. Kaikki ylimääräinen poseeraaminen ja kameran edessä keikistely ei ole mulle luontaista. Voi kun olisikin!

Kun sovimme kuvauspäivästä ja ajankohdasta, ehdotti Petra iltaa, jolloin auringon valo on kaikista kauneimmillaan. Onneksi se aurinko myös illaksi sieltä pilvien takaa meille paljastui ja ilmassa oli selkeää kesän tuntua.

Kuvattiin muutamilla eri teemoilla ilta-auringossa, perinteisempiä kesäkuvia ja iselleni vieraampia "muotikuvia". Petran kameralle oli kyllä uskomattoman helppo poseerata ja onneksi kuvaaja on tottunut ohjaamaan mallejaan, sillä ilman hyviä ohjeita ei kuvista olisi varmasti tullut mitään sen erikoisempaa kuin mitä yleensäkään.

Kun sain nähdä kuvat, olin aivan puulla päähän lyöty. Wau, saako minusta muka tuollaisia kuvia? Kuvia tulen pudottelemaan tänne blogin puolelle tässä kesän mittaan, niin paljon onnistuneita ihania kuvia saatiin! Ensimmäinen setti hieman "dramaattisempaa" mustavalkoista tunnelmaa.



Tahdotko itsestäsi ja ponistasi upeita, ammattitaidolla ohjattuja kuvia? 

Petra tekee tilauskuvauksia ympäri vuoden kaikkialla Suomessa. Valokuvaukset toteutetaan pääsääntöisesti kuvattavan hevosen omalla kotitallilla, jonka lähiympäristöä hyödynnetään kuvausmiljöönä. Kuvattavaksi kelpaa kaikki silkkiturvat ja näiden omistajat rotuun, kokoon, väriin, lajiin ja taitotasoon katsomatta.

Valokuvaajana Petra on kannustava ja ohjaa tarvittaessa kuvattavaa kameran edessä. Kuvaustilanne on rento ja kameralle on kuva kuvalta helpompi esiintyä.

Jos kiinnostuit, klikkaile ihmeessä itsesi osoitteeseen hestafoto.com ja ota yhteyttä Petraan!

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Helsinki Pony Event

Viikonloppuna vietettiin Helsinki Pony & Young Riders Eventin kymmenvuotisjuhlia. Kilpailut järjestettiin perinteisesti Helsingissä Laakson ratsastusstadionin isolla kentällä. Helsinki Pony Eventissä järjestettiin luokkia aluetasolta kansalliselle tasolle; muun muassa Evidensia Pikkuponi- ja Ponicup, Pikkuponi GP ja Poni GP. 

Ollaan kevään aikana mietitty mahdollisuutta osallistua Ponicupiin tällä kaudella ja kun osakilpailuja järjestetään myös metrin tasolla, päätettiin tottakai lähteä kokeilemaan miltä Ponicup maistuu. Koska meidän tehotiimi on vasta siirtynyt tällä kaudella kilpailemaan metriä, ei pidetä tavoitteita liian korkealla, vaikka tottakai tavoitteita on hyvä asettaa. Nyt alkukaudesta kuitenkin makustellaan pääosin näitä metrin luokkia, katsotaan miten treenit ja kisat sujuu ja edetään sitten sen mukaan. Ponicupin finaalikin on tottakai loppukesän haaveena, mutta se edellyttäisi edeltävältä kaudelta sujuvia ja puhtaita metrin ja kympin ratoja ja onnistuneita osakilpailusuorituksia, sillä finaali ratsastetaan 115-korkeudella. Treeneissähän tytöt ovat menneet helposti kympin ja viidentoista tehtäviä, mutta kotitreenit on aina eri asia kun kisatilanne ja koska poni on vielä nuori, ei haluta kiirehtiä ja ahmaista liian isoa palasta kerralla.

Viime viikon lauantaille mulle sattui harmillisesti työvuoro, jota en voinut enää siirtääkään ja täten jouduin jälleen jännittämään tehotyttöjen ratoja ruudun välityksellä. Onneksi on Equipe Online ja ihanat Team Goldilaiset, jotka pitävät töissä raatavan ponimamman ajantasalla.

Nella ja Goldi osallistuivat lämmittelynä 90cm luokkaan ja Ponicupin ensimmäiseen osakilpailuun meidän osaltamme. Aurinko ei juuri hellinyt kilpailijoita, mutta onneksi ne kaikista pahimmat monsuunisateet joita oltiin povailtu lauantaille väistyivät viime hetkellä.




Ysikymppi alkoi todella sujuvan näköisesti ja poni oli virkeän oloinen. Se kuitenkin tuli kolmannelle esteelle vailla kunnollista ponnistuspaikkaa ja räsäytti käytännössä suoraan esteen läpi. Nyt täytyy kyllä taas kehua ponia, on s evaan mieletön! Goldi nimittäin jatkoi tästä läpimenosta huolimatta täysin sujuvasti seuraavalle esteelle ja suoritti koko loppuradan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tietysti tästä sujuvuudesta myös isot pointsit Nellalle, että keräsi itsensä ja ponin samantien virheen jälkeen ja jatkoi itsekin selässä kuin ei mitään. Tiedän että on poneja, jotka olisivat ottaneet kyseisestä virheestä itseensä ja säheltäneet loppuradankin ihan täysin. Lopullinen sijoitus neideillä tässä luokassa oli 16.

Evidensia Ponicupin osakilpailu HePessä ratsastettiin metrin korkeudella ja arvosteluna oli tyyliarvostelu. Tämä oli meille oikeastaan nappiluokka etenkin sen kannalta, että tähänkin mennessä ollaan metrit ratsastettu siististi ja puhtaasti, eikä suoranaisesti tavoiteltu aikaa ja voittoa. Kaiken lisäksi Nella on poniratsastajana ehdottomasti tyylillisesti parhaasta päästä. Tyttö ratsastaa hiljaa ja nätisti, eikä revi ponia tiukoissa paikoissa suusta ja ymmärtää myös tehneensä itse välillä virhearviointeja - reilu ratsastaja rehelliselle ponille.

Itse rata sujui tytöiltä todella hienosti ja vaivattomasti. Jopa edellisessä luokassa haasteita aiheuttanut kolmoseste ylittyi nyt ilman ongelmia. Maaliin kaksikko tuli hienosti nollaradalla ja niin hienoin pistein, että tästä luokasta napsahti voitto! Arvostelupapereissa oli muun muassa seuraavia huomioita: "Hyvä onnistunut suoritus. Ratsastajalla erinomainen esteistunta.", "Hienoa katsottavaa", "Mukavaa etenemistä" ja "Hieno poni!". Miinuksia pisteistä kaksikolle tuli pääosin vain ensimmäisen ja toisen esteen välissä tulleesta vastalaukasta ja pienestä rytmin kadottamisesta. Kokonaispisteet 16,8/20.

Ensimmäinen Ponicupin osakilpailu neitien osalta meni siis täysin nappiin ja tästä on enemmän kuin hyvä lähteä jatkamaan tahkoamista kohti mahdollista finaalia! Ponicupin voitosta on mukana kilpailemassa ne ratsukot, joilla on neljästä osakilpailusta ja finaalista saavutettu eniten pisteitä yhteensä ja sijoittuakseen on vähintään yhden näistä osakipailuista arvostelu oltava taitoarvostelu. Ponicupissa sijoittuminen (pl voitto) ei edellytä osallistumista neljään osakilpailuun. 

Kuvia kisoista on tulossa kunhan niitä saadaan!


sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Voltteja, harjoitusravia ja nautiskelua

Poni oli tänään hieno. Ja niin se oli eilenkin. Eilisestä tulossa ihan erikseen postausta, se oli sen verran mahtava päivä ponin kannalta. Nyt tahdon kuitenkin keskittyä pitkästä aikaa kertomaan omasta menosta ponin kanssa ja vielä kuvien kera! Postauksen kuvituskuvina helatorstain auringon hellimät kuvat, jotka on kuvannut Kiia Kuokka / tunturiharakka.net.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut tänne omasta ratsastuksestani ja siitä, minkälaisten ongelmien kanssa olen kamppaillut hevosen selässä (voit lukea postauksen tästä). Edelleen on sitä surullisenkuuluisaa vinoutta havaittavissa, vaikka istunta onkin muuten kokenut huimia parannuksia satulanvaihdon myötä. En muista olenko tästä vielä blogin puolella maininnutkaan, mutta ihana Peppi toi meille tuossa keväämmällä Wintecin koulusatulan lainaan. Satula kuulemma lojui varustehuoneessa vailla sopivaa selkää ja kuinka ollakaan, oli se Goldin selkään aivan nappi!

Samalla kun saatiin sopiva satula, jossa allekirjoittaneenkin on mukava istua, on ilman satulaa-ratsastelut vähentyneet ja nyt lähiaikoina jopa täysin loppuneet. Osasyynä on tietysti ollut myös karvanlähtöaika ja ajatus siitä, etten tahdo auton penkkejä aivan karvaisiksi takapuoleni jäljiltä. Tämä on tietysti johtanut myös siihen, että olen itse alkanut kovasti luistamaan harjoitusravissa istumisesta ja olenkin huomannut, että tulee kevenneltyä lähes poikkeuksetta kaikki ravit. Tähän täytyy tehdä muutos pikimmiten, sillä tänään istuessani harjoitusravissa, tuntui ravi aivan kamalan pompottavalta eikä jalustimet tahtoneet pysyä jalassa lainkaan. Ratkaisuna nostin jalustimet ristiin kaulalle ja hain tuntumaa liikkeeseen ilman pakkoa keskittyä vielä pitämään jalustimetkin jalassa. Otetaan ne jalustimet mukaan sitten kun ravissa istuminen on taas muuten helppoa.



Ponilla on nyt lämpimien kelien tultua ollut hieman veto treenaamisesta pois ja se on mielummin keskittynyt kaikkeen muuhun kuin selässään keikkuvaan ratsastajaan. On saanut todella tehdä töitä että poni keskittyy 100% työntekoon ja välillä on ollut fiksumpaa vain luovuttaa heti ensimmäiseen onnistuneeseen pätkään. Tänään oli aivan eri ääni kellossa.

Poni oli eilisen rutistuksen jäljiltä selvästi hieman väsyneempi ja saattoi vireeseen vaikuttaa myös illalla meitä hellinyt sateiden jälkeinen lämpökin. Itse ainakin olin mustassa pitkähihaisessani aivan puhki. Jo alusta alkaen se kuitenkin oli todella nöyrällä päällä ja otti sekä tuntuman että pohkeen vastaan mukisematta. Muutaman kerran sain raipalla muistuttaa takapäätä työskentelemään, mutta se riitti, sen jälkeen neiti liikkui oikein näppärästi just sinne minne pyysinkin. Kun vähään aikaan ei ole ollut näitä kunnollisia onnistumisen tunteita, tuntui tämänpäiväinen erityisen hyvältä.



 Ei tehty oikeastaan mitään erityistä, vaan keskityttiin liikkumaan eteen ja taivuttelemaan kaarevilla teillä, volteilla ja ympyröillä. Aloitin ratsatsuksen noin kymmenen minuutin alkuverryttelyllä, joka sisälsi alkukäynnit ja muutaman kierroksen rentoa ravia molempiin suuntiin. Tämän jälkeen lähdin ratsastamaan erilaisia kaarevia teitä ja tein voltit jokaisen sivun keskipisteessä. Hieman poni tuntui jäykältä vasempaan kierrokseen, mutta vertyi taivuttelusta hyvin. Goldilla on ajoittain taipumus kääntää päänsä vinoon ja vältellä rehellistä taipumista. Oletan tämän johtuvan osittain jäykkyydestä, mutta se voi myös olla osittain opittu tapa luistaa työnteosta. Työtä saakin tällöin tehdä jonkun verran, että saa ponin taipumaan rehellisesti koko rungon läpi. Kun poni tuntui lämmenneen, otin laukan mukaan kuvioihin ja jatkoin samaa ympyrä- ja voltti työskentelyä myös laukassa. Tehtiin aika pitkä pätkä laukkatyötä molempiin suuntiin, joka sisälsi myös laukka-askeleen pidennyksiä ja kokoamista. Tavoitteena oli saada laukka polkemaan kunnolla takaa, sillä Goldilla tunnetusti jää helposti takajalat laukassa talliin ja se laukan voima unohtuu. Nyt kun ei ole hankea missä treenata jalkojen nostelua, on apuna ollut sekä puomityöskentely, lukuisat nostot että temponvaihtelut, joilla ponia saa paremmin takapäänsä päälle ja näin ollen enemmän voimaa myös askeleeseen.

Jotta pysyttäisiin myös omassa kesäkuntoon 2012-tavoitteessa, otin laukkatyöskentelyn päälle vielä reilut kymmenen minuutin ravitreenit ilman jalustimia. Alkuun hain vain joustoa omaan istuntaan ja kun meno alkoi tuntua taas tasapainoiselta, otin mukaan tähänkin voltit ja temponvaihtelut. Poni oli aivan uskomattoman hieno ja kun kokeilin koota ravia saatiin tosi hienoa poljentaakin aikaiseksi! Goldi hidastaa helposti ravinsa mummoraviksi eikä jaksa kunnolla ylläpitää liikettä kootummassa ravissa ja sitä ollaankin nyt treenailtu enemmän. Kokoamista treenataan tietysti kaikissa askellajeissa, jotta saataisiin takapäähän sitä kaivattua voimaa ja kykyä kokoamiseen.



Loppuun otettiin vielä pitkää ravia eteen alas isoilla ympyröillä ja käytiin loppukävelyt peltotiellä talutellen. Koko ratsastuskertaan sopi aivan täydellisesti jo kulunut kliseinen lausahdus "parasta just nyt" ja olisin voinut tallentaa muistoja kaikista vaiheista kyseisellä kuvauksella höystettynä.

Treenin päätteeksi kultainen sai vielä nauttia ihanasta tuoreesta vihreästä nurmesta ja voikukista. Olen nyt syötellyt ponia melkein joka päivä hetken aikaa vihreällä ja se on nauttinut siitä niin! Kohta alkaakin olla jo laidunkauden aika, mitä varten ollaankin tässä jo totuteltu. Goldi ei tule laiduntamaan yötä päivää, sillä se ei osaa lainkaan säännöstellä omaa syömistään ja siltä tuntuu puuttuvan kylläisyyden tunne kokonaan. Katsotaan pidetäänkö myös päivälaiduntamisesta taukoja välillä, vai pysyykö ponin maha kurissa.



Oletteko te kokeneet erityisiä onnistumisen tunteita lähiaikoina?

PS. Edelleen koen pieniä vaikeuksia rentoutua kameran edessä, eikä ponikaan kyllä näiden kuvien ottohetkellä ollut kaikista yhteoistyökykyisimmällä tuulella.. Onneksi sieltä muutama ihan julkaisukelpoinenkin löytyi!

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Muuttumisleikki

Goldi on nyt ollut mulla muutaman päivän päälle puoli vuotta - se haettiin kotiin halloweeninä 31.10.2015. Poni oli tehnyt todella hienon kauden kilpakentillä ja oli todella hyvässä kunnossa tullessaan, Kiiakin kehui kuinka sen ylälinja on parantunut huimasti. HIHS:sta Goldi oli kuitenkin napannut itselleen yskönpoikasen, joka vain paheni pahenemistaan. Tämä johti luonnollisesti siihen, että loppuvuoden treenisuunnitelmat iskettiin jäihin ja poni sai jäädä sairaslomalle. Yskä ei ole koskaan hevosella leikin asia, eikä tahdottu ottaa yhtään riskiä Goldin kunnon kanssa. Vaikkei se yskinytkään jatkuvasti rajusti, vaan saattoi olla päiviäkin yskimättä juuri lainkaan, pidettiin liikutus kevyenä koko loppuvuoden 2015. Kunnes yskä loppui kuin seinään. Tämä sairasloma ja kevyen liikutuksen kausi sai aikaan ponissa muutoksen, nimittäin se keräsi mahaa aivan luvattoman paljon. Nyt on tehty paljon töitä ponin laihtumisen eteen ja tuloksiakin on saavutettu tavoitteen mukaan.

On ollut suuri ilo saada ponista kuvia tasaisesti läpi koko talven ja kiitos Eevan ja Kiian saan nyt antaa myös teille pienen vilkaisun ponin muutokseen, ensin pahempaan ja sen jälkeen takaisin parempaan.

17.11.2015 - syntymäpäivänäni kuvattu kuva ponista, kaksi viikkoa muuton jälkeen. © Kiia Kuokka / tunturiharakka.net

28.12.2015 - reilu kuukausi kevyemmällä liikunnalla. © Eeva Laakso

23.02.2016 - Tässä jo palattu treeniin, mutta mahaa löytyy vielä. Rakennekuvasta ei erotu yhtä hyvin sivuille levinnyt pallomaha. © Eeva Laakso

16.03.2016 - pieni pyöreä kameleonttiponi, tässä ponilla on "ilmapallopäivä" ja kaulasta alkaa kesäkarva puskea läpi. © Eeva Laakso

06.05.2016 - Poni alkaa olla taas oma virtaviivainen itsensä ja kiiltävä kesäkarvakin alkaa jo siirtyä kaulasta loppurunkoon. © Kiia Kuokka / tunturiharakka.net

Olen tuntenut Goldin jo niin pitkään, ettei ollut minulle mikään yllätys, että poni vaihtaa värinsä talvi- ja kesäkarvan mukana ja tullessaan se oli jo kauan aikaa sitten alkanut vaihtaa kesäkarvaansa pois. Äitini oli viimeksi nähnyt ponin kesäkarvassaan reipas vuosi takaperin ja kommentoikin ponin nähdessään hämmästyneenä että "en mä muistanut että se on näin vaalea" - ei hätää äiti, ei se ollutkaan. Poni myös vaalenee entisestään kun se klipataan ja onkin talvella liki kermanvaalea. Nyt se alkaa olla taas pikkuhiljaa nimensä veroisesti kultainen, vaikka takaosassa onkin vielä vaihdettavaa karvaa.

Mitäs mieltä olette ponin muutoksesta, onko se mennyt parempaan päin? Pidätkö enemmän ponin väristä vaaleana vai kultaisena?

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Esteponi, kenttäponi... vaiko sittenkin kouluponi?

Se oli itseasiassa jo aikaa ennen kun ostin Goldin, silloin kun vielä leikittelin ajatuksella, että mitä jos ostaisinkin ponin. Silloin tuli juteltua myös ystäväni Pepin kanssa ajatuksesta ja samalla kun tämä puolsi ideaa ponin ostosta, sain tarjouksen, johon tartuin heti kun ponin ostoon päädyin. Peppi nimittäin tietää etten ole itse mikään innokkain kisaaja ja tarjoutui itse viemään Goldin silloin tällöin kokeilemaan onneaan kouluaitojen sisäpuolella. Olenkin tänne aikaisemmin kirjoittanut siitä, kun Peppi on käynyt Goldilla tuuppailemassa ja testailemassa, miten koulukiemurat ponilta sujuu.

Toki itsekin tuuppailen ponilla harva se päivä, mutta en koe olevani lähellekään niin taitava ratsastaja vielä että kehtaisin mennä valkoisten aitojen sisäpuolelle toheloimaan jonkun kouluratsastukselle elämänsä omistaneen tuomarin silmien alle.




Lauantaina, eli eilen, koittikin se päivä kun Goldi asteli ihan aikuisten oikeasti kouluaitojen sisäpuolelle Peppi kuskinaan ImRan järjestämissä 1-tason koulukilpailuissa Provincia-tallilla. Poni on käynyt kouluradalla kääntymässä muutaman kerran aikaisemmin, mutta kenttäkisojen kouluosuutta lukuunottamatta on edellisestä kerrasta päässyt kulumaan jo reipas vuosi. Tiesimme, että Goldi on osaamistasoltaan jo heittämällä helpon B:n luokassa, mutta koska kyseessä oli Pepin neljäs kerta ponin selässä päätettiin aloittaa iisisti helpolla C:llä ennen helpon B:n rataa.



Päivä alkoi jo todella lämpöisenä ja lämpötila sen kun nousi päivän edetessä. Kisat pidettiin maneesissa, joten päätettiin, että mahdollisuuksien mukaan verkataan ulkona tai vaihtoehtoisesti vain lyhyt ja ytimekäs herättelevä verkka maneesissa. Jälkimmäinen oli paikan päällä katsottaessa fiksuin vaihtoehto, sillä ulkoilman lämpötilakin hipoi jo auringossa liki hellelukemia. Poni näytti ja kuulemma tuntui helpon C:n verkassa todella hyvältä ja reippaalta ja sitä se oli myös radalla. Koko rata oli oikeastaan todella hyvä, tasainen ja siisti. Siirtymät olisivat kaivanneet hieman lisää täsmällisyyttä ja poni hieman lisää energiaa vielä liikkeisiin, mutta eipä sitä voi valittaa, kun prosentteja tuli 67,727 ja tällä tuloksella luokkavoitto!

Voittajat ♥


Helppoon B:hen Peppi teki Goldin kanssa lähinnä herättelevän verkan, sillä maneesissa alkoi lämpötila lähennellä varmasti jo neljääkymmentä ja ilma oli todella painostavaa ja kosteaa. Kultainen kun ei tunnetusti ole aina virkeimmillään kouluradalla ei tahdottu kuluttaa sen viimeisiä menohaluja verryttelyyn. Katseltiin katsomosta kun Goldi nuokkui maneesin toisessa päässä odottaessaan omaa vuoroaan ja mietittiin, että näinköhän se vielä jaksaa liikkua radalle päästessään. Kun vuoro siirtyä radalle koitti, lähti Goldi nätisti liikkeelle, mutta siitä huomasi, että viimeisiä mehuja puristeltiin jo. Se kyllä suoritti pyydetyn mukisematta ja ratsukon rata olikin kokonaisuudessaan edellisen tavoin nätisti ratsastettu, mutta Goldi oli huomattavasti edeltävää luokkaa löysemmän ja tahmeamman näköinen. Tälle radalle saatiin myös se kohuttu kakka kesken käynnin! Onneksi sentään käynnissä, sillä ravista poni olisi hidastanut käyntiin, mutta käynti on vielä ylläpidettävissä vaikka hätä yllättäisikin. Prosentteja tästä Helpon B:n KN Specialista ratsukko sai 61.2, eli eipä sekään ihan musertavan huonosti mennyt, vaikkei poni enää jaksanutkaan täysillä. Pitkään roikuttiin kolmantena sijoittuneena, mutta lopullinen tulos oli 10.



Ensi kerralla tähdätään suoraan helpon B:n luokkaan, nyt kun C on kokeiltu ja todettu kaksikolle lasten leikiksi ja B:kin sujui niin hyvin ponin väsymyksestä huolimatta! Edelleenkin pääpaino on tottakai esteissä ja mahdollisesti siinä kentässä, mutta eipä se kouluponin osa-aikatyökään olisi Goldille mikään hullumpi pesti. Makustellaan ja katsellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ei sitä koskaan tiedä jos vaikka allekirjoittanut vielä innostuisi lähtemään ensimmäistä kertaa kouluaitojen sisäpuolelle ;)


Postauksen kuvista kiitos Kiia Kuokka / tunturiharakka.net

Alla vielä videot molemmista radoista (linkki videoon)


Mitäs pidätte pikku kultaisesta kouluradalla? Olisiko Goldista kouluponiksi?
Mun mielestäni se ainakin oli niiiiiin hieno ♥

maanantai 2. toukokuuta 2016

Vappupäivän kenttäkilpailut

Minun piti kirjoittaa teille vappupäivän tapahtumista jo heti eilen kotiuduttuani, mutta vappuaaton juhliminen ja sitä seuranneen yön kahden tunnin unet veivät valitettavasti eilen illalla veronsa ja nukuinkin sitten kotiuduttuani reilu kahden tunnin "päiväunet" ja siitä liki suoraan yöunille. Sanomattakin taitaa olla selvää, ettei sanallinen arkkuni ollut kaikista runsaimmillaan koko päivänä, heh... Nyt tahdon jakaa teidän kanssanne eilispäivän fiiliksiä muutaman upean Kiian kuvaaman tunnelmakuvan kera.

Nella ja Goldi ja ponikaverit Lumi ja Oskari ennen verryttelyä ♥

Kuten jo aiemmin sanottua, ei vappuaaton juhlinta yhdistettynä seuraavan päivän Ypäjänreissuun ollut ehkä se kaikista ihanteellisin olotila, mutta herätessäni kahden tunnin yöunilta kuudelta vappupäivän aamuna, en edes tuntenut väsymystä. En luultavimmin ollut vielä päässyt siihen syvimmän unen vaiheeseen tai sitten olin vaipunut siihen samantien ja selättänyt sen niin, että pinkaisin virkeänä pystyyn heti herätyskellon piristyä ensisointunsa. Olin kuitenkin jo suostutellut Erikan tarttumaan auton rattiin Ypäjälle mentäessä - ihan varmuuden vuoksi vain, jos se väsymys olisikin yllättänyt. Matkan kohteena olisi Ypäjällä järjestettävät Hämeen Ratsastajien kenttäkilpailut, joissa Nella ja Goldi osallistuisivat harrasteluokkaan.

Matkaan lähdettiin jo ennen seitsemää ja matka taittui rattoisasti auringon paistaessa siniseltä taivaalta - kyllä, luit oikein: siniseltä pilvettömältä taivaalta! Jo kuuden jälkeen kotimittari näytti 11 astetta ja ilma sen kun lämpeni aamun edetessä. Kerrankin voin sanoa, että Ypäjällä oli oikeasti todella mukava olla ulkona!

Saavuttiin Ypäjälle hyvissä ajoin ennen Nellan ja Goldin kello yhdeksän koulustarttia. Tytöt olivat jo kävelemässä verryttelyalueella ja liityttiin Johannan seuraan odottelemaan kaksikon vuoroa siirtyä valkoisten aitojen sisäpuolelle. Goldi vaikutti suht koht pirteältä ja todella rennolta. Se kyllä katseli mielenkiinnolla menoa ympärillään, mutta käveli pää matalalla rennosti eteen.



Kouluohjelmana luokassa oli helppo C Harrasteluokan kouluohjelma 2016, johon kuului lähinnä perusaskellajien läpikäynti sekä muutama ympyrä ja suunnanvaihto radan poikki. Helpossa C:ssä ei niinkään arvostella hevosen peräänantoa tai lennokkaita liikkeitä, vaan keskitytään enemmän huolelliseen ja siistiin ratsastukseen ja täsmällisiin teihin ja siirtymisiin. Tämän takia Nellankin kanssa sovittiin, ettei pääasia nyt ole ponin kulkeminen nassu nyökyssä, vaan se, että se liikkuu reippaasti eteen ja tyttö muistaa ratsastaa tarkat tiet ja huolelliset siirtymiset. Goldi liikkui aitojen sisäpuolella todella rennosti ja reippaan näköisesti. Muutamaa pientä rikkoa lukuunottamatta rata oli liki täydellinen ja sujui todella hyvin. Nella oli itse rataan pettynyt ja sitä mieltä, että joutui jatkuvasti kannustamaan ponia eteen, mutta teki sen niin nätisti ettei mekään "katsomoon" sitä nähty.

Estekoe pidettiin Haimihallissa, jonne suunnattiinkin liki heti koulukokeen jälkeen. Nella käveli Goldin kanssa ja me loput Team Goldilaiset hypättiin autoihin ja hurauteltiin muutaman minuutin matka maneesille. Me vaihdettiin Erikan ja Kiian kanssa Goldille estesuojat jalkaan ja panssarivyö satulaan sillä aikaa kun Nella ja Johanna kävivät kävelemässä radan. Hypättävä rata oli 80cm korkea ja siinä oli kahdeksan estettä. Odotettavasti kaksikko suoritti radan tasaisesti ja varmasti ja sai puhtaan tuloksen!




Estekokeen jälkeen Nella käveli Goldin kanssa tallille ja päästettiin poni pienille aamupäiväheinille ja lepohetkelle karsinaan kun taas itse suunnattiin takaisin maastoradan kävelyyn. Radan oli tänä vuonna suunnitellut Simo Leppänen ja se oli huomattavasti viime vuotta haastavampi. Tänä vuonna esimerkiksi vedessä oli pakollinen portti niin, että poni oli saatava veteen keinolla millä hyvänsä kun taas viime vuonna riitti, että käy kääntymässä rannassa jos poni ei jostain syystä suostu veteen. Tämän lisäksi radalla oli pitkiä siirtymisiä ilman esteitä ja muutama este ylämäkeen radan loppupäässä. Hieman jännitti miten poni jaksaa koko matkan ja Johanna olikin sitä mieltä, että Nella saa pyytää ponista niin paljon vauhtia kun kultaisen jaloista lähtee.

Maasto-osuuden lähtö oli vasta kahdelta iltapäivällä, joten meillä oli hyvin aikaa käydä rauhassa lounaalla radan kävelyn jälkeen ja sen jälkeen vielä valmistella poni päivän viimeiseen rutistukseen. Koska kenttäkilpailuissa kirjoittamattomana sääntönä saa hieman hullutella väriteemoilla olin tottakai panostanut Team Goldin väreihin! Kuten olette täälläkin varmaan jo huomanneet, on meillä pääväreinä tummansininen ja pinkki ja niiden ympärille rakensin myös ponin varusteet. Olin ostanut jo viime syksynä Helsinki International Horse Showsta aivan ihanan tummansinisen Equilinen flättärihuovan pinkillä kanttinauhalla ja facebookin kirppikseltä kanttinauhaan sopivat pinkit bootsit. Goldilla oli ennestään tummansiniset maastosuojat etujalkoihin, mutta takasuojien puuttuessa päätin katsastaa tarjonnan ja satuin törmäämään saman sarjan maastosuojiin kuin mitä ostamani pinkit bootsit olivat, ja vieläpä nimenomaan samana pinkkinä! Jouduin hieman näkemään vaivaa ja ajamaan Espooseen asti hakemaan oikeankokoisia suojia, sillä tämä oli jo valikoimista poistuva väri eikä Tammiston Hööksissä ollut enää S-kokoisia takasuojia jäljellä. Onneksi sentään Espoossa oli vielä yksi pari jäljellä jonka sain haettua meille, sillä nämä yhdistettynä jo olemassa oleviin varusteisiin ja Nellan pinkkeihin ratsastushousuihin oli aivan mahtava kombo! Ei liian överipinkki, vaan juuri sopivan hullutteleva. Nella olisi vielä kaivannut asuun pinkkiä kypärähuppua, mutta ehkä me sellainen vielä ensi kerraksi jostain löydetään ;) Huomatkaa myös vihdoin käyttöön päässyt Veljekset Walhsténilta ostamani Horse Comfortin blingbling-otsapanta koristamassa meksikolaisia!


Maasto-osuudelle kaksikko lähti numerolla kaksitoista, tosin edeltä oli muutama numero jäänyt jo pelistä pois joten todellinen lähtönumero taisi olla lähempänä yhdeksää. Ennen rataa Nella teki nopean ja kevyen verryttelyn ja varoi väsyttämästä Goldia. Poni tosin ei vaikuttanut lainkaan väsyneeltä, mutta parempi aina ottaa varman päälle, sillä maastoesteissä on omat haasteensa kiinteiden esteiden ja vaihtelevan maaston takia.



Tiimi asettautui tasaisesti radan varrelle ja saatiin lisävahvistusta muun muassa Hertjekker.netin Mirellalta osuudelle, johon meiltä ei porukkaa riittänyt. Me sijoittauduimme Kiian kanssa kahdeksannen esteen nurkille, jota edelsi pidempi pätkä suoraa laukkaa ja seurasi loiva ylämäki. Hakeuduimme asemiin hyvissä ajoin ennen Nellan ja Goldin lähtövuoroa ja seurasimme edeltäviä lähtöjä jännityksellä. Moni hevonen ja poni tuntui kasille tullessa jo kovin väsyneeltä ja useampi ratsastaja sai kannustaa ratsuaan todella voimakkaasti eteen että este ylittyi. Tämä sai tietysti meidät hieman jännittämään kuinka Goldi jaksaa, sillä se on saanut melko vähän laukata kunnon kuntolaukkaa tässä kuluneen talven aikana, eikä sen lopullisesta kunnosta ollut mitään takeita. Kun vihellys kuului edelliseltä tehtävältä ja nähtiin Nellan ja Goldin ylittävän edeltävän esteen taidettiin Kiian kanssa molemman naurahtaa hämmentyneinä, sillä pieni keltainen pinkoi eteen kuin mikäkin pikajuna. Se tuli esteelle edellisiin verrattuna aivan päätähuimaavaa vauhtia korvat niin hörössä että ne olisi varmasti jatkaneet matkaa eteen jos poni olisi pysähtynyt seinään. Ei mennyt kauaakaan kun kaksikko olikin jo ohittanut meidän kohdalla olleen esteen ja jatkoi matkaansa kohti radan viimeisiä tehtäviä. Alkurata oli sujunut kaksikolta todella sujuvasti ja lopussa olleeseen veteenkin Goldi meni ainoastaan kerran suostuttelun jälkeen. Eikä Goldi vaikuttanut edes väsyneeltä tullessaan maaliin. Se olisi mielellään jatkanut vielä vaikka toisenkin kierroksen samaan vauhtiin.



Radan jälkeen Nella otti kentällä loppuravit ja sen jälkeen käveli ponin talliin odottamaan kotimatkaa. Me jäätiin Erikan ja Kiian kanssa vielä niille sijoillemme katselemaan luokan muita ratsukoita ja odoteltiin lopullisia tuloksia. Oli kyllä aivan superihanaa istua pikkuhiljaa vihertämään alkavalla nurmella auringon paahtaessa pilvettömältä taivaalta. Kyllä se kesä taitaa sieltä vihdoin tehdä tuloaan!

Kun Nella ja Johanna tulivat takaisin ponia viemästä tarkistettiin sen hetkiset tilanteet tuloksissa ja todettiin, että tytöille ei tainnut tällä kertaa sijoitusta herua. Koulu- ja esteosuuden jälkeen kaksikko oli kuudentena, mutta maastokokeen jälkeen putosi yhdeksänneksitoista - nimittäin neidit oli mennyt pikkasen haipakkaa! Ihanneaika radalle oli 3 min 18 sek ja kaksikon aika 2 min 25 sek. Aliaikaa siis vain noin minuutin verran, heh! :D  Todettiinkin, että kyllä se ponin kunto taitaa ihan hyvä olla ja että ensi kerralla sitten se sekuntikello tytölle käteen...! Kaikki ollaan silti enemmän kuin tyytyväisiä päivän kulkuun ja pääasiahan on, että kaikilla (etenkin tytöillä) oli hauskaa!



Kuvista kiitos Kiia Kuokka / tunturiharakka.net