Uuden vuoden vaihde on pian täällä ja juhlinta ottaa tuulta siipiensä alle minä hetkenä tahansa. Tämä vuodenvaihde on meille suomalaisille erityinen, sillä tästä starttaa oman rakkaan isänmaamme satavuotisjuhlavuosi! Uudenvuoden juhlinta tulee siis varmasti olemaan sen mukaista, sekä kaupungeissa että niiden ulkopuolella. Monissa kaupungeissa on suunniteltu paljon tapahtumaa aattoillalle ja -yölle ja sen lupaan, että rakettien paukkeelta ei voi välttyä, mikäli ei ole erakoituneena 100 kilometrin päässä lähimmästä asutuksesta.
Tämä hurja juhlinta tarkoittaa meille ihmisille upeita näkyjä ja tunnelmaa, mutta mitä se antaa maan muille asukkaille? Linnuille, villieläimille, lemmikeille?
Yhden kauhujen yön vailla pakopaikkaa ja turvaa.
Mä olen elänyt yhdeksän vuotta paukkuaran koiran kanssa ja meidän lähipiirissä näitä arkajalkoja on melkein joka taloudessa. Meillä ei koirille ole koskaan käynyt mitään pahaa minkä voisi yhdistää paukkeeseen eikä esimerkiksi russelin pitäisi alkuperäisen käyttötarkoituksensa mukaan pelätä pauketta. Valitettavasti tätä ominaisuutta ei vaan voi koirassa valita ja sen kanssa on elettävä mitä on saanut. Jokainen vuodenvaihde jonka olen joutunut sivusta seuraamaan rakkaan karvakuonon ahdistusta ja paniikkia, on ollut itselleni tuskaa. Hyvin sen vielä selättäisi, jos koiran voisi hyvin pitää sisällä turvassa valonvälkkeeltä ja paukkeenkin piilottaa television tai radion äänen alle virallisen ampumisajan ilta kuudesta kahteen yöllä, mutta kun tämä lain määrittämä aika valitettavan harvoin pitää paikkansa. Muutama päivä sitten sain facebookissa ilmoituksen muistosta, jossa kirosin iltalenkin epäonnistuneen paukkeen takia 27. joulukuuta. Se virallinen kahdeksan tuntiakin on pitkä aika pienelle eläimelle olla pakokauhun vallassa ja pidättää hätiään, mutta entä sitten neljä päivää?
Viime uudenvuoden tienoilla törmättiin koiran kanssa iltalenkillä muutamaan arviolta 10 ikävuoden ympärillä olevaan poikaan, jotka räjäyttelivät papattimattoja suositulla koiranulkoilutusreitillä. Pojat kyykkivät aikansa keskellä tietä, näkyi tulen välähdys ja pian pojat pinkoivatkin tuhatta ja sataa karkuun. Paukutuksesta jo edesmennyt koirani sai kamalan paniikin, meni aivan lukkoon ja alkoi täristä holtittomasti. En vaan voinut jättää asiaa siihen ja lähdin juoksemaan koira kainalossa poikien perään. Onneksi täälläpäin on suht aukeeta ja näin kokoajan mihin pojat juoksivat ja saavutettiinkin heidät lähikoulun ulkojäältä kaveriporukasta. Kaiken sen raivon kihistessä sisälläni pidin kuitenkin pääni enkä raivonnut ihan täyttä kurkkua, vaikka mieleni olisi tehnyt. Kysyin oliko touhu heidän mielestään järkevää ja tietävätkö lainkaan miten ennenaikainen pamauttelu vaikuttaa lähiympäristön eläimiin ja lemmikkeihin. Taisi pojat vähän säikähtää kun jäivätkin rysän päältä kiinni ja vastaukset oli melko vaisuja yhtä ylimielistä pikkukovista lukuunottamatta. Kysyin myös näiltä pojilta, että onko niillä koiria, johon yksi vastasi että kyllä löytyy.
No pelkääkö se sun koira raketteja? Joo pelkää. Mitä ihmettä sä sitten luulet tekeväsi? Onko se kivaa katsoa kun se oma koira läähättää ja tärisee paniikissa joka uusivuosi. Ei kuulemma ole. Vastaukset pysyi tämän kaverin suhteen muutenkin melko nöyrinä, eikä se kaikista coolein öykkärikään lopulta enää mitään vastaan väittänyt kun hetken oltiin niille saarnattu.Vaikka tuskin meidän sanomiset yhdellä kertaa näiden poikien päitä täysin käänsi, en voi olla puuttumatta ääliömäiseen toimintaan jos ja kun näen sitä tapahtuvan. Ehkä ensi kerralla seuraan sitten poikia kotiin asti ja kerron terveiseni suoraan vässykkävanhemmille?
Mun mielestä on hyvin edesvastuutonta vanhemmilta luovuttaa ilotulitteita lapsille ennen aattoa. Ne on kaupassa syystä k18 ja vaikka ne pienimmät tuntuu itselle harmittomilta, saa niilläkin paljon harmia aikaiseksi jos ja kun ne joutuu vääriin käsiin. Alaikäisillä harvemmin on sitä järkeä päässä riittävästi arvioimaan tilanteiden kannattavuutta kun ei täysi-ikäisilläkään sitä usein tunnu olevan.
Niin kauan kun raketteja vähittäistavarakaupoissa vuodenvaiteessa myydään, tulee näitä vahinkolaukauksia tapahtumaan ja niiltä sietää lemmikinomistajana varautua hyvin etukäteen. Mua on huolettanut nyt alkutalvesta muutenkin kadonneiden koirien määrä, joka tuntuu vain kasvavan päivä päivältä. Vaikka tietysti aina kannattaa muistaa tietty varovaisuus lenkeillä ja koiria käsiteltäessä, on vuodenvaihde erityisesti suuri riskitekijä.
Välttyäksesi pitkältä ja rankalta etsinnältä, olisi alla muutama vinkki vuodenvaihteen ulkoiluihin:
Käytä koira ulkona ennen virallista rakettien ampumisaikaa klo 18-02 välillä. Koska rajoja rikkovia on aina, muista ulkoilemaan lähtiessäsi tarkistaa, että kaikki remmit ja lukot on kunnolla tiukalla ja lukittuna. Jos tiedät koirasi olevan erityisen paukkuarka, suosittelen pukemaan sille tukevat valjaat ja niiden lisäksi vielä tiukan kaulapannan (muista että koiran pitää kuitenkin saada henkeä, älä siis ihan silkasta kiristämisen ilosta kiristä. Puolikuristava tai täysikuristava panta on tässä tilanteessa suositeltavin) ja molemiin omat hihnansa. Älä päästä koiraa irti edes omalla aidatulla pihalla! Pue koirallesi myös kirkkaanvärinen heijastinliivi ja vilkkuvalo varautuen siihen, jos se ikävin kuitenkin pääsee käymään ja koira saa riuhdottua itsensä irti. Suosittelen myös ottamaan talteen pienen tupon koiran karvoja, jotta mahdollisessa katoamistilanteessa etsijäkoirilla on helpompi löytää oikea jälki.
Kun illan viimeinen lenkki on käyty sulje kotoa kaikki ikkunat ja vedä verhot eteen himmentämään valojen välkettä. Pistä telkkarista pyörimään joku lempparileffa äänet kovalla tai kuuntele musiikkia. Rauhoita tilanne ja ole kuin ei mitään olisi. Voit lievittää koiran ahdistusta antamalla sille muuta tekemistä puruluun tai jäädytetyn Kongin kaluamisesta. Muista myös itse pysyä rauhallisena; hermostuneisuus leivää kuin kulovalkea! Ota koira kainaloon, anna pari lusikallista jäätelöä ja valkatkaa yhdessä kiva leffa katsottavaksi. Olen kuullut että uusi Lemmikkien salainen elämä olisi monien tassuttelijoiden mieleen ;)
Vaikka itsekin tiedän, että on turhaa tehdä kärpäsestä härkästä, on uudenvuodenaatto ja rakettien ampuminen itselleni punainen vaate. En ole koskaan itsekään sen kummoisemmin perustanut raketeista, vaikka katselenkin niitä mielelläni - ikkunan takaa viltin alla viinilasi kädessä. Vaikka joissain tapauksissa se oma raivo ajattelemattomia vastaan jopa vain pahentaa koiran pelkoa sillä hetkellä, en voi kaikissa tilanteissa pitää suutani supussa. Suorasanaisuus ja tyhmänrohkeus on välillä suureksi hyödyksi, mutta saattaa myös koitua ikävyydeksi. Toistaiseksi en ole suuresta suustani huolimatta joutunut sen suurempiin ongelmiin, enkä aio lakata olemasta näiden pienten viattomien eläimien puolestapuhuja. Kärsijänä eivät ole vain koirat, vaan pamauttelu vaikuttaa ennen kaikkea niihin kaikkiin elikoihin, jotka eivät sitä ihmeellistä valon, värien ja äänen karnevaalia ymmärrä. Toistaiseksi Ludo ei ole reagoinut koviin ääniin ja paukkeeseen mitenkään, joten pidän kaikki sormet ja varpaat ristissä, että tämä pentu ei paukkuarkuudesta elämänsä aikana kärsisi!
Olethan siis itse hyvänä esimerkkinä ja et ammu raketteja kuin vain sallittuna aikana sallituilla alueilla? Pysy kaukana hevostalleista, kotieläinpihoista ja tietysti mielellään mahdollisimman kaukana tiheästä asutuksesta ja talojen ikkunoista. Kiitos, sekä minun, että miljoonien pienten eläinystävien puolesta.
