Tänään oli taas jo melkein perinteeksi muodostuneen viikonloppu(/sunnuntai)valmennuksen aika. Tällä kertaa meno oli kuitenkin hieman aikaisemmista poikkeavaa, sillä kuskin paikalla istui allekirjoittanut!
Edellisessä postauksessa palasinkin ajassa taaksepäin ja kerroin käyneeni estetunnilla viimeksi kesällä 2009 ja sen jälkeen hypännyt esteitä muutaman kerran Goldilla 2014 syksyllä. Edellisestä valvotusta esteratsastuskerrasta olisi kesällä tullut kuluneeksi seitsemän vuotta. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että mä jännitin tätä valmennusta ihan hirveästi. Ensinnäkin vitkuttelin valmennuksen varaamisen kanssa, vaikka olen jo piiiiitkään tiennyt tämän sunnuntain olevan SE päivä. Toisekseen ajattelin, että jännään niin paljon etten uskallakaan paikanpäälle. Noh, tottakai uskalsin. Ja mukavaahan se oli lähteä sunnuntaiaamuna lumituiskeessa 20 minuutin aamukävelylle ponin kanssa talven ihmemaahan.
Poni tosiaan saa aina perusteelliset alkukäynnit kun mennään maneesille, sillä lähin maneesillinen talli sijaitsee meidän tallilta noin parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Tämä talli sattuu onneksemme vielä olemaan Hakalan talli, joten matkat valmennukseen eivät tuota suurta ongelmaa vaikkei koppia olekaan.
Kun päästiin maneesille puhdistauduin aivan ensimmäisenä lumesta ja kuivasin silmälasit; varmaan puolet kävelymatkasta edettiin niin, että mun lasit oli lähes umpeenmuuratut lumesta, enkä siis nähnyt juurikaan eteeni. Nyt puhutaan todella turvallisesta maastoratsastuksesta!
Otettiin itsenäisesti vähän ravia ja laukkaa maneesilla ennen tunnin alkua. Herättelin ponia ja hain sitä tuntumalle, jotta valmennuksen alkaessa voitaisiin keskittyä heti kunnon tekemiseen, eikä siihen että poni saadaan verryteltyä. Goldi tuntui todella hyvältä ja liikkui itseassa yllättävän rentona eteen. Ainoastaan maneesin toinen pääty aiheutti ponissa jotain kauhunväristyksiä, kun sinne oli kasattu esteiden eri osia ja kaiken lisäksi maassa oli vähän LUNTA. Saatiin muutama kierros käydä pyörimässä tässä päädyssä, että möröt sieltä unohtui.
Valmennus aloitettiin puomitreenillä, mikä oli ihan hyvä, sillä muunmuassa istunta-asiat oli tiedettävästi hukassa. Melko nopeasti sain kuitenkin taas asian ytimestä kiinni ja pohkeet löysi suurinpiirtein omat paikkansa. Istunta ylipäätänsä on ollut mulle aina taistelun asia, sillä olen kropastani todella vino ja se tietysti vaikuttaa vahvasti myös istuntaan. Vinous ei ihan niin kovin tule esille esteillä, mutta etenkin koulutunneilla väännetään aina samasta asiasta - kallistun todella helposti vasemmalle, mikä saa usein satulan valumaan vinoon ja tietysti yhteys ratsuun hankaloituu. Keskityttiin tunnin aikana todella paljon mun kevyeeseen istuntaan. Kippaan helposti jalat taakse ja ajaudun etukaaren päälle, kun pitäisi pitää pohkeet paikallaan ja vaan nousta siitä ylöspäin suoristamalla polvia. Tehtiin tätä harjoitusta puomeilla sekä ravissa että laukassa molempiin suuntiin ja toistojen jälkeen aloin pikkuhiljaa saamaan ihan tyydyttäviä ja välillä jopa ihan hyviä pätkiä aikaiseksi.
Siirryttiin pikkuhiljaa puomeilta "esteille", jotka näytti aivan maahankaivetuilta verrattuna niihin, mitä Nellan ja Goldin valmennuksissa on totuttu näkemään. Mä olin kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen siitä, että Teppo tajusi aloittaa mun kanssa oikeasti ihan alusta, koska luoja tietää missä mä olisin ollut jos oltaisiin heti lähdetty nostamaan korkeuksia - ainakin jossain ihan muualla kuin ponin selässä, heh!
Mun on huomattavasti helpompi istua esteistunnassa kyydissä laukassa kuin ravissa, joten muutaman sähelletyn ravilähestymisen jälkeen ryhdyttiin tekemään esteharjoituksia suoraan laukassa. Tultiin muutamaan kertaan pienenpientä valkoista kapeaa pystyä, jolle lähestyttäessä kiinnitettiin paljon paljon paljon huomiota mun istuntaan ja siihen, että saan pidettyä ponin liikkeessä ja samalla istunnan kunnossa. Loppujen lopuksi Teppo päättikin, että lopputunti mennään kokonaan kevyessä istunnassa.
Tunnin aikana hypättiin itseasiassa aika paljon, mutta kun esteiden korkeudet oli niin pieniä, teki toistot (mulle) vaan hyvää. Tultiin kahden esteen ristikkosarjaa, pysty-okserilinjaa ja muutamaa "rataa". En tiedä mikä siinä on, että kun keskityn oikein kovasti menee kaikki ihan sähläykseksi, mutta kun teen vähän sinne päin, sujuukin tehtävä yhtäkkiä ihan kivasti. Pitää siis lopettaa ylisuorittaminen ja keskittyä vaan niihin muutamaan olennaiseen asiaan ja luottaa, että muut sujuu sitten sen myötä itsestään.
Kuten pelkäsinkin, sai tämä estetunti pienen sisäisen estehirmuni taas heräämään, ja täytyy myöntää, että seuraavan kerran kun tilaisuus valmentautua koittaa, olen varmasti nopeampi tunnin varaamisessa ;) Mukavaa vaihtelua ainaiselle sileäpuksutukselle ja kunhan kelit taas vähän paranee ja kotikentällä voi taas alkaa hyppäämään, aion ehdottomasti harjoittaa näitä valmennuksesta saatuja oppeja myös kotikentällä! Eiköhän se rutiini tekemiseen taas esteidenkin osalta pikkuhiljaa tule, kunhan vaan pääsee taas useammin tekemään.
Blogin kannalta tehdään nyt myös tämän postauksen myötä historiaa, nimittäin saatte aivan ensimmäistä kertaa nähdä myös minun ratsastuksestani videota. Tosin sileätyöskentelyä tässä ei juuri näe, se sujuu onneksi jo vähän paremmin, heh! Varoitan jo siis valmiiksi: Video ei sovi heikkohermoisille ja jos päätät sen katsoa, on se täysin omalla vastuullasi, enkä vastaa sen aiheuttamista seurauksista! Kiitos ihanalle Erikalle henkisestä tuesta ja videoiden kuvaamisesta ♥
Videosta tuli jostain syystä todella huonolaatuinen kun latasin Youtubeen... Koitan ladata uuden version jos laatu paranisi, siihen asti saatte tämän "sensuroidun" version :D *EDIT* Kuvanlaatua parannettu!
Hyvin se meni! Ihana Teppo, "Älä innostu!" :-D
VastaaPoistaSun ois pitänyt laittaa se loppuhuipennus tohon videoon, Tepon istuntakoulu :-D
Haha! Meinasin jo laittaa ne, mutta sit mietin että paljonkohan Teppo olis arvostanut sitä et laitan sen kyykkäykset nettiin, hehee... :D
Poista