Kuinka saada poni näyttämään söpöltä kuvissa?

Eeva kävi tänään päivällä taas valokuvaamassa meitä! Jo lähestulkoon perinteeksi muodostunut sushilounas ja kuvaustuokio on asia, jota odotan joka kuukausi! Otettiin tietysti perus poseeraus- ja pääkuvia pienestä keltaisesta, mutta tällä kertaa jouduin itsekin enemmän kameran eteen, kun kuvattiin irtojuoksutuksen sijasta ratsastuskuvia. Kun tässä vielä valkkailen lemppareita näistä kuvista, ajattelin julkaista teille pienen tutoriaalin siitä, miten saat ponista otettua ryhdikkäitä ja edustavia rakennekuvia (ja söpöjä pääkuvia).

Mä olen melko tarkka siitä, että poni näyttää kuvissa hyvältä ja edustavalta. Kerran kaverin ottaessa puhelinkuvia (muistaakseni) ponista, tein tietysti kaikkeni että saisin ponin korvat höröön ja sainkin naursekselua perään, että me ollaan selvästi totuttu tähän poseeraukseen. Vaikka poni ei muuten olisikaan sillä hetkellä kaikista edustavimmillaan, voit aina saada kuvasta aavistuksen verran paremman edes sillä, että saat ponin korvat höröön.

Kuvauspaikka rakennekuville kannattaa valita tarkasti. Pohjan tulisi olla mahdollisimman tasainen ja tilaa riittävästi, jotta hevosen asettelu oikein olisi mahdollisimman helppoa. Varmista myös ettei tausta ole levoton ja täynnä häiritseviä esineitä/tolppia/autoja/rakennuksia ynnä muuta huomion vievää ja rumaa härpäkettä. Jos ponisi on kovin takakorkea, voit valita kuvauspaikaksi aavistuksen verran ylämäkeen olevan paikan, jolloin takapää ei näytä yhtä korkealta. Liian jyrkkiä mäkiä kannattaa kuitenkin välttää, ettei ponista tule mäkihyppääjää.

No mitä mä sitten teen saadakseni ponin näyttämään kivalta kuvissa? Tietysti rakennekuvia ottaessa ennen kaikkea tulee tarkistaa, että poni seisoo oikeaoppisesti kaikki neljä jalkaa maassa, suorassa ja jalkojen asento "auki" kuvaajaa kohden. Eli niin, että kuvaajan puoleinen takajalka on taaempana kuin toinen ja etujalat aavistuksen verran erillään toisistaan (mielellään silloin kuvaajanpuoleinen etujalka hieman edempänä). Varmista, että ponilla on paino tasaisesti kaikilla jaloilla ja ettei se nojaile turhaan eteen tai taakse tai ole liian venytettynä (showrodut erikseen, niihin en edes lähde tässä postauksessa, enkä varmaan koskaan). Tämän lisäksi pään tulee olla pystyssä ja suoraan kropan jatkeena, eikä kuikuilla sivuille ja ilmeen olla valpas. Alla muutama kuva havainnollistamaan:

1. VÄÄRIN: Poni seisoo sekä takajalat, että etujalat "väärin päin". Tässä kuvassa ponilla on kuitenkin valpas ilme ja pää suorassa.
2. VÄÄRIN: Ponin molemmat etujalat on aivan vierekkäin, minkä takia se näyttää siltä, kuin toinen etujalka puuttuisi kokonaan. Lisäksi pää on kääntyneenä poispäin.
3. VÄÄRIN: Ponilla on takajalat aivan vierekkäin ja kohtisuoraa pepun alla. Etenkin Goldilla tämä korostaa sen lievää takakorkeutta negatiivisella tavalla. Lisäksi minä olen liian lähellä ponia.
4. OIKEIN: Poni on ryhdikäs, sillä on kaikki jalat oikein päin, pää suoraan eteen ja valpas ilme.

Usein ponin asettelu oikeaan asentoon vie aikaa ja vaatii paljon kärsivällisyyttä. Edustavien kuvien ottaminen on toki tärkeää ja mukavaa, mutta mikäli huomaat ponin ärsyyntyvän jatkuvasta eestaas liikuttelusta, on parempi tyytyä vähemmän edustaviin kuviin, kuin menettää hermoja yhden kuvan takia. Huomenna on uusi päivä ja voitte kokeilla silloin uudestaan.

Kun ponin asento on kunnossa, jää jäljelle vielä valppaan ilmeen aikaansaaminen, ellei tietysti ponisi ole luonnostaan aina pirtsakka ja korvat hörössä - tällöin olet valmis ja ei muuta kuin räpsimään! Jos ponisi kuitenkin on yleisilmeeltään pikemminkin yrmy kuin ilopilleri, voit yrittää piristää poniasi ja kiinnittää sen huomion lukuisin eri tavoin. Goldille toimii parhaiten erilaisten asioiden rapistelu ja taskun vetoketjun avaaminen ja sulkeminen - se on niin perso ruualle, että tämä saa lähestulkoon tilanteessa kuin tilanteessa ponin valpastumaan. Tässä on kuitenkin aina vaarana se, että poni lähtee tulemaan luokse herkkujen toivossa, joten täytyy olla varovainen ja välttää liiallinen houkuttelu. Jos ponisi ei kuitenkaan tahdo reagoida rapisteluihin, on hyviksi ja toimiviksi todettu muun muassa erilaiset ääntelyt suulla, hevosen hirnunnan soittaminen puhelimesta (ja myös oma hirnuminen, heh..) sekä erilainen elehtiminen (hyppiminen, vilkuttaminen ym) - tämän kanssa täytyy kuitenkin käyttää omaa harkintakykyä! Jos ponisi on herkkä säikkymään äkkinäisiä liikkeitä, kannattaa silloin kokeilla ennemmin jotain muista vaihtoehdoista. Välillä ohikulkijat saavat kyllä osakseen melkoisen pelleshown kun hypin, pompin, heiluttelen käsiäni ja samalla teen pusuääniä, hirnun ja kimitän ponille kun se ei millään just nyt jaksaisi höristää korviaan...

Näin mä asettelin ponia tänään paikoilleen. Välillä voit joutua käyttämään ihan fyysistä kosketusta, jotta saat pään oikeaan asentoon..

 Rakennekuvia otaessa kannattaa tietysti varautua kuvausapuun; et millään voi olla samaan aikaan sekä ponia ohjailemassa, että linssin takana kyykkimässä.  Valokuvaajan homma on tässä vaiheessa se helpompi rooli, vaikka yleensä pienempien ponien kanssa työergonomia ei ehkä ole kaikista toivotuin. Rakennekuvat tulee aina pyrkiä ottamaan mahdollisimman kohtisuoraan ponin sivulta. Kuvaajana kannattaa asettautua suurinpiirtein ponin lavan kohdille ja tarvittaessa kyykätä tai ottaa jakkaraa avuksi, jotta saat aseteltua kameran noin ponin sään korkeudelle.

Sitten ei muuta kuin rakennekuvia kuvailemaan! Itse ainakin pidän rakennekuvista, sillä niitä vertailemalla voit nähdä miten ponisi muuttuu erilaisen treenin myötä ja esimerkiksi meillä nämä toimivat loistavana mittarina laihdutusprojektissa.

Ja vaikka puhun tekstissä ponista, on nämä tottakai ihan yhtälailla sovellettavissa hevoskokoisia otuksia kuvatessa!

Ja näin poseerataan testikuvissa!

Koitko tämän postauksen hyödyllisenä? Aiotko kokeilla näitä vinkkejä ensikerralla kun otat kuvia ponistasi? Lukisitko mielelläsi lisää kuvausvinkkejä?


Kuvista kiitos Eeva L.