Me ollaan niin back in business!

Päälimmäisenä tunteena eilisestä päivästä on jäänyt suuri ylpeys ja ennen kaikkea helpotus. Jopa itseä alkoi naurattaa kun onnistuneen radan jälkeen onnenkyyneleet vierivät poskia alas - niin suuri helpotus hyvin suoritettu tuplanollarata tässä vaiheessa oli. Edellisessä postauksessa purin ajatuksiani alkaneesta kaudesta ja lopussa kerroin uskovani ponin suorittavan taas entistä paremmin kunhan päästään ulos hyppäämään, enkä olisi voinut olla enempää oikeassa. Meidän tehotytöt on taas aivan täysillä geimeissä mukana!

Tuusulan 70v Derby-kilpailu Ainossa kohteli meitä hyvin ja kisapäivä oli kaikenkaikkiaan onnistunut. Oltiin liikenteessä kahden ponin voimin ja silloin kun ei ollut yhtä ponia kädessä, oli toinen. Goldin kanssa hurrattiin ensin Nella ja Mikke hienon tulpanollan kautta ensimmäiselle kansalliselle sijoitukselleen, jonka jälkeen G vaihtui pieneen oripoikaan ja tehotytöt pääsivät radalle. Verkkaa en päässyt juuri seuraamaan poninhoitohommilta, mutta radan ajaksi vaihdettiin Jonnan kanssa paikkaa ja siirryin kameran kera kentän laidalle.

Oma fiilis oli koko aamun täysin erilainen kuluneisiin kilpailuihin verraten. Siinä missä aikaisemmin mua on jännittänyt todella paljon, olin tällä kertaa sangen tyyni kun seurasin kameran linssin takaa kaksikon etenemistä radalla. Ulkokilpailut sopii Goldille niin hyvin. Sen suuri laukka pääsee etuuksiinsa ja etenemisestä tulee huomattavasti hallikisoja sujuvampaa. Kun poni saa laukata kunnolla, on se myös helpompi tuoda hyviin ponnistuspaikkoihin, eikä silloin mikään este ole ponille ongelma. Se on jopa parempi tuoda hieman pidempänä aavistuksen kauemmaksi esteestä kuin liian lähelle, sillä ponnusta ponilla ei jää esteiden ylitys kiinni. Suurempi ongelma on hypyt vähääkään liian läheltä, jolloin keltaisen fysiikka ei vaan riitä nostamaan jalkoja riittävän ajoissa pois alta ja lopputuloksena on helposti turhia puomeja. Välillä se pelastaa myös näissä tilanteissa, mutta suurimmaksi osaksi etujalat kolauttavat ylimmän puomin kannattimiltaan. Näitä turhia puomeja ei kuitenkaan eilen nähty ja poni hyppäsi aivan uskomattoman hyviä hyppyjä. Toiseen vaiheeseen lähdettäessä ratsastajan kannus kyljessä sai pienen pukkiprotestin, mutta loppurata sujui hyvässä temmossa ja vei kaksikon pitkäksi aikaa johtosijalle.

Kaksikon meno ei taaskaan näyttänyt kaahottelulta ja tuli meillekin yllätyksenä sen riittäneen silloiseen kärkeen, kun ennen kaikkea tarkoitus oli hakea hyvä fiilis ja nollarata ekoista ulkokisoista, eikä niinkään sijoituksia. Lopulta kaimani Daniela ja poninsa Java ratsastivat ansaitusti johtosijalle ja tiputtivat meidän neidit hienolle kakkoselle.

 Ensi viikolla kisataan jälleen Ainossa, kun vuorossa on Helsinki Pony Event! Siellä kisataan ensimmäinen ulko 110cm ja mua niin harmittaa että työt taas haittaa mun harrastusta - tottakai mä olen töissä just silloin!