Taitoarvostelusta

"Esteratsastuksen taitoarvostelussa palkitaan klassista esteratsastusta, jossa ratsastaja istuu tasapainossa ja suorittaa radalla olevat tehtävät eleettömästi hevosen edetessä sopivassa tempossa ja tasaisessa rytmissä.

Taitoarvostelun tavoite on kehittää ratsastajia tulevia vaativampia esteratoja varten ja siinä tulee palkita niitä suorituksen osatekijöitä, jotka mahdollistavat virheettömän suorituksen."

Muistan ne ajat, kun vielä puhuttiin tyyliluokista. Sen lisäksi, että panostettiin siistiin rataan, oli ratsukko kuin linnanjuhliin menossa. Ratsastaja pukeutui parhaisiinsa, palmikoi ja kieritti hiuksensa siistille nutturalle, letitti ponin harjan ja hännän ja valitsi suoritukseen kaikista hienoimmat varusteensa. Muistan myös, kuinka ponille tehtiin lautasen päälle aina siisti ruudukko kamman ja veden avulla - ihan brittityyliin. 

Tyyliarvostelu on kuitenkin sittemmin muuttunut taitoarvosteluksi, jolloin siitä jäi turha missikilpailufiilis pois ja alettiin painottamaan enemmän siistiin ratsastukseen ja sujuviin ratoihin. Tottakai myös esteradalla on tärkeää, että ratsu on hyvin hoidettu, siisti ja varusteet ovat puhtaat sekä ponille oikein sovitetut ja tarkoituksenmukaiset sekä myös, että ratsastaja on sääntöjen mukaisesti ja kilpailun tason mukaan pukeutunut. Tämän enempää ei kuitenkaan ratsukon ulkomuotoon pitäisi kiinnittää huomiota.

Toissaviikonloppuna satuin kuulemaan kuitenkin tuomareiden ja järjestäjien suunnalta näreilyä siitä, kuinka ponit oli tuotu taitoarvosteluluokkaan harjat letittämättä ja puunaamatta. Myös tyttöjen vauhdissa liuhuvista poninhännistä tuli kommenttia ja nämä olisi kuulemma pitänyt laittaa nätisti kypärän alle piiloon - kun kerta tyyliluokassa ollaan. Kuitenkaan edes SRL:n estekilpailusäännöissä (kohta 372) ei lue mitään ponin letittämisestä tai hiusten palmikoinnista, vaan yleisvaikutelma kohdassa mainitaan seuraavaa:

"Ratsukko tulee radalle valmistautuneena tehtävään. Hevosen ikä, kunto ja koulutustaso ovat tehtävään sopivat ja hevonen ja ratsastaja muodostavat yhteistyökykyisen ja sopusuhtaisen ratsukon. Hevonen on hyvin hoidettu, siisti ja varusteet ovat puhtaat, hevoselle oikein sovitetut ja tarkoituksenmukaiset. Ratsastaja on sääntöjen mukaisesti ja kilpailun tason mukaan pukeutunut.

Ratsastajan käytös jo radalle tullessa aina radalta poistumiseen saakka on maltillista ja hevostaitojen mukaista. Hevosen tulee voida luottaa ratsastajaan ja mahdollisen virheen sattuessa korjauksen tulee tapahtua asiallisesti ja sääntöjä noudattaen."

Mun mielestäni on ollut aivan super parannus poni- ja juniorisarjakilpailusääntöihin lisätä osakilpailuihin taitoarvosteluja. Näissä nuorissa ratsastajissa kuitenkin kasvaa meidän ratsastusmenestyksen tulevaisuus ja kun jo nuoressa vaiheessa ryhdytään panostamaan ennen kaikkea hyvään ratsastukseen ja tasapainoisiin ratoihin, on menestyksen hakeminen tulevaisuudessa huomattavasti helpompaa.

Siksi on mielestäni tärkeää myös oikeasti kiinnittää huomiota siihen hyvään ratsastukseen ja höllätä enemmän ratsukon ulkoisesta presenssistä. Tottakai ratsukon tulee aina olla tilanteen mukaan puettu ja varustettu ja varusteiden tulee olla tarkoituksenmukaiset - kilpailutakki, hiukset kiinni, sopiva satula ja suitset, sallitut kuolaimet ja muut varusteet olisivat tässä luokassa riittäneet. Jos ratsu on muuten siisti, puhdas ja hyväkuntoinen, pitäisi se harjan letittämättömyys pystyä sivuuttamaan - monilla kuitenkin on leikattuna ja nypittynä siisti ratsuharja.

Meidän kannaltamme Riders Innissä järjestetty taitoarvosteluluokka ei ollut suuri menestys, vaikka omasta ja muiden rataa katsoneiden mielestä suorituksen olisi sietänyt riittää edes sijoille. Pistein ei jääty kuin muutaman hassun päähän johtopaikoista, mutta onhan se aina pieni kolaus kun on tottunut yltämään suorituksellaan kärkisijoille. Kilpailullisesti tämän kesän ponicup on edellistä kovatasoisempi, sillä sen lisäksi, että haastajina on monia taitavia tyttöjä, on osallistuja luokissa ollut tuplasti viime vuoteen verraten - täytyy siis tehdä tuplasti töitä, jotta saadaan vietyä se jo viime syksynä kuumottelemaan jäänyt pokaali kotiin ;)

Kuvat © Eeva Laakso