Ensimmäistä kertaa islantilaisella

Pääsin eilen kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässäni ratsastusta islanninhevosella. Kyllä, ihan ihka ensimmäistä kertaa! Monta kertaa on tullut puhuttua erinäisten tuttujen kanssa, että pitäisi varata kiva issikkavaellus ja on monilla tutuillakin ollut islanninhevosia, mutta jostain kumman syystä en ole koskaan saanut sitten kuitenkaan aikaiseksi lähteä issikkaratsastukselle.

Onneksi tämä vajavaisuus korjaantui eilen, kun pääsin Petran mukaan moikkaamaan tämän vuokrahevosta Börjeä.

Lähdin mukaan lähinnä kuvailemaan Petran ratsastusta, mutta kun tämä kysyi haluanko myös kokeilla ratsastaa Börjellä, en tietenkään voinut kieltäytyä! Niinpä voin nyt sanoa ratsastaneeni ihan oikeasti islanninhevosella - ja jopa tölttiäkin ihan itse! Tein ensin Börjen kanssa ravityöskentelyä, hain sille tasaisempaa tuntumaa ja suoruutta sekä tasapainoa liikkeeseen. Ruuna on vielä täysi projekti ja sen lihas- ja peruskunto on vielä suhteellisen heikko ja sitä myötä tasapainokin mitä sattuu. Sen lisäksi, että Börje varmasti on perusluonteeltaankin menevämpi tapaus, koitti se kovin kompensoida huonoa tasapainoaan vauhdilla. Kun kuitenkin pikkuhiljaa löydettiin yhteinen sävel ja Börje uskalsi luottaa tasaiseen ohjastuntumaan, alkoi homma sujua itse asiassa jopa oikein kivasti! Välillä Börje valahti jopa hieman kuolaimen taakse, mutta pääosin jaksoi vielä kantaa itsensä sen lyhyen aikaa, mitä kentällä ravitreeniä tehtiin. Laukassa herra on vielä täysi raakile ja meno on melkoista kaahottamista ympäri kenttää, enkä viittinyt enää väsyneellä ponilla kovin kaahailla.

Kun olin lopettelemassa treeniä Petra vielä yllytti kokeilemaan tölttiä ja siinäpä vasta veikeä askellaji! Alkuun töltti oli kovin passitahtista ja keikutti puolelta toiselle, mutta kun sain ponin rauhoitettua ja keskittymään tölttiin, tasaantui meno ja nelitahtinen liike löytyi. Enpä ole tainnut koskaan olla niin tasaisen tikittävässä kyydissä, oli muuten vatsalihakset koetuksella!

Opin tallireissun aikana paljon muutakin nippelitietoa islanninhevosista, mitä en ennen tiennyt! Tiesittekö te esimerkiksi, että issikat on tapana satuloida perinteistä ratsuhevosta taaemmas? Näin lavat ja etujalat saavat enemmän tilaa liikkua ja täten mahdollistavat lennokkaan töltin ja muut askellajit. Islanninhevosilla on myös ihan omanlaisensa varusteet, vaikka ihan maallikon silmään ne näyttävätkin melko samanlaisilta kuin tavan ratsuvarusteet - mitä nyt suitsista puuttuu leukahihna ja satula on hieman erimallinen. Issikoilla on myös tapana käyttää etujaloissa painosuojia, jotka kannustavat hevosta nostamaan etusiaan vielä voimakkaammin. Painoefektin lisäksi valkoiset kantasuojat tietysti suojaavat hevosta kolauttelemasta jalkojaan ja myös helpottavat kilpailuissa tuomaria näkemään liikkeen paremmin.

Vaikka pidinkin kovin Börjellä ratsastamisesta, en voi ainakaan vielä sanoa issikkakärpäsen purasseen. En ole oikein koskaan ymmärtänyt näihin pieniin karvakasoihin kohdistunutta hypetystä ja pitäydyn ainakin vielä tyytyväisesti esteponin omistajana. Toki nyt uskaltaudun ehkä aiempaa helpommin uudestaan islantilaisen selkään ja aion varmasti hankkiutua sinne useamminkin - ainakin Petran kanssa on jo alustavia suunnitelmia uudesta reissusta Börjen luo!

Näin kivaa ravia me saatiin välillä aikaiseksi!

Kuvista kiitos Petra (http://hestafoto.com)!