sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Mitä muutakaan sitä tekisi sunnuntaina?

En muista milloin viimeksi olen vapaaehtoisesti herännyt sunnuntaiaamuna kukonlaulun aikaan. Okei nyt huijaan, heräsin viime sunnuntainakin. Kaikkea se heppahulluus teettää.



Toivotin tänään hevosille hyvät huomenet vähän puoli kahdeksan jälkeen aamulla, sytytin valot ja jaoin pienet heinät karsinoihin ennen aamupuuroja. Toisten mussuttaessa kaikessa rauhassa ruokiaan, hain ja jaoin loput aamuheinät ulos tarhoihin. Aamu valkeni melkoista vauhtia ja viedessäni hevoset ulos kahdeksan pintaan, oli pimeys lähes jo vaihtunut päivänvaloksi.

Karsinoita ei tällä hetkellä ole siivottavana kuin viisi, kun yksi hevosista vaihtoi tallia kuun vaihteessa. Olen tässä hommassa vielä aivan järkyttävän hidas... Taisin siivota viittä karsinaa yhteensä kaksi tuntia, hups! No, kai se on parempi olla alkuun tarkka ja hidas, kun saan taas rutiinia tähänkin hommaan, niin varmasti nopeutuu tekeminen. Putsattaviin karsinoihin tosin kuului muunmuassa ainoastaan sisälle pissivän ruunan karsina sekä suuri varsakarsina - näihin kului jo melko kiitettävästi aikaa.

Kun sain tallihommat hoidettua, hain aamuheinänsä jo mutustelleen Goldin talliin ja harjasin läpi. Pohdin pitkään mitä tamman kanssa tänään tekisin, kun kerrankin olin valoisaan aikaan liikuttamassa. Kenttä oli kuitenkin sen verran liukkaan tuntuinen, etten uskaltanut hokitta ryhtyä hyppäämään, niin päädyttiin sitten tekemään pieni puomitreeni. Lävistäjällä oli jo valmiiksi pystyssä este, jonka laskin ravipuomeiksi ja lisäksi kuskasin toiseen päätyyn laukkaympyrää varten muutaman puomin. Poni oli silminnähden tyytyväinen kun pääsi pitkästä aikaa ylittämään puomeja, eikä aina vaan sitä samaa kehänkiertämistä sileällä. Ylimääräistä energiaa on selvästi päässyt kertymään ja poni purki sitä typerään pöllöilyyn. Samanaikaisesti kun me treenasimme kentällä, oli vieressä lantalantyhjennysoperaatio ja pikkuneiti oli sitä mieltä että traktori oli kamalan pelottava ja sitä piti kytätä kokoajan. Saatiin me hyvät lähdöt ja piruetitkin aikaan kun traktori rämisevine perävaunuineen saapui takaisin tyhjennyspaikalta kentän viertä. Yritin rauhoittaa tilanteen ja antaa Goldin rauhassa katsella traktorin menoa, mutta se oli silti sitä mieltä, että iso kone on ylitsepääsemättömän pelottava.

Kun oltiin lopettelemassa kentällä, oli tallikaveri juuri lähdössä kävelylenkille maastoon ja saatiin liittyä seuraan tutustumaan uuteen reittiin loppukävelyjen ajaksi. En tiedä oliko idea maastoonlähdöstä ylienergisellä ponilla se kaikista parhain, mutta tulipahan käytyä. Meidän tallin ohi kulkeva tie on melko ahkerassa autoilijoiden käytössä, eikä kukaan tunnu tietävän käytöskehotuksia hevosen ohittamiseen. Vastaantulevat autot oli Goldin mielestä ihan suht ok tietä hiekottavaa traktoria lukuunottamatta, vaikka jokaikinen auto huristeli ohitse aivan varmasti jopa yli sen sallitun 50km/h nopeuden. Takaa tulevat autot olivatkin sitten eri asia, enkä ihmettele lainkaan että Goldi niistä hermostuikin, kun kaahottivat kamalaa vauhtia todella läheltä ohi. En ymmärrä miten ihmiset ei vielä tänäkään päivänä ymmärrä oman ja muiden turvallisuuden päälle, vaan viisveisaavat siitä, että kaahottelun seurauksena voi olla sekä oma, että hevosen ja ratsastajan hengenlähtö lähellä. Voisin veikata, että kun tienlaidassa seisoisi hirvi, olisi reaktiot ihan hieman erilaisia. Luojan kiitos että maastoiluseura, vanhaherra 27v, otti kaiken erittäin lungisti ja toimi Goldin henkisenä ja fyysisenä tukena koko lenkin ajan.


Autoilijoiden käyttäytymisestä ratsukoiden ja muutenkin hevosten lähettyvillä voisin kirjoittaa ihan vaikka kokonaan oman postauksensa, niin paljon idiootteja tullut autoteitä pitkin liikkuessa vastaan.

Onneksi säästyttiin pahemmilta vahingoilta ja sain steppailevan ponini pidettyä suht koht tienreunassa läheltäpititilanteista huolimatta. Goldi oli muutenkin vireällä tuulella ja vinkui ja hyppelehti vaikkei autoja ollut lähimaillakaan. Tästä päätellen neidin säikkyvyys tänään taisi johtua ihan vaan siitä ylimääräisestä energiasta, koska ei se yleensä ole noin säikky autoja kohtaan ollut.

Kuvituskuvina marraskuun satoa, kiitos Kiia Kuokka / tunturiharakka.net

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti