keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Jo joulukuu!

Hui kun aika kuluu niin hurjalla vauhdilla! Nyt jo reilu kuukausi takaperin elämääni asteli maailman monin poni. Pieni, pyöreä ja niin lutuinen Goldi. Mitä meidän ensimmäinen kuukausi on pitänyt sisällään?


Kuukauteen mahtuu monen monta päivää ja ollaan saatu tutustua toisiimme kaikessa rauhassa. Koko marraskuun paranneltiin yskää, otettiin rennosti ja lähinnä haettiin yhteistä säveltä. Vaikka koko kuukausi menikin enemmän tai vähemmän saikutellessa, olen ollut kyllä maailman onnellisin poninomistaja! Otettiin saikkuilusta kaikki ilo irti ja mentiin paljon ilman satulaa, käytiin kävelyillä peltotiellä ja tehtiin maastakäsittelyharjoituksia. Goldi on myös toiminut hienosti alkeisponina tuttavamme kuusivuotiaalle tytölle, joka rakastui poniin täysin. Goldia on irtojuoksutettu, juoksutettu liinassa, ratsastettu ilman satulaa, ilman käsiä, tandemina ja ennen kaikkea pidetty hyvänä. Poni on ollut iloinen ja pirteä, eikä siitä päällepäin huomaa, että se olisi kipeä. Yskiminen jatkuu yhä ja nyt mietitään taas jatkotoimenpiteitä. Eläinlääkärin kanssa on keskusteltu muun muassa kortisonikuurista ja tähystyksestä. Kuulemma nyt on paljon ollut sitkeää yskää liikkeellä. Töissäkin muutaman asiakkaan kanssa keskustelin asiasta, toisella oli kesällä ollut muutaman kuukauden sairaslomalla uusi hevonen, kun oli ollut yskäinen - toivon että Goldilla menisi jo vähän nopeammin ohi.

Ollut vähän tylsää tämä bloggaaminenkin, kun meidän arkipäivät ponin kanssa on niin samanlaisia, kun himmaillaan ja käydään vaan kentällä pyörimässä. Kunhan poni paranee, saa blogikin varmasti lisää fiksumpaa sisältöä!


Nyt joulukuussa toivon, että päästäisiin jo pian treenaamaan vähän reippaammin ja esteille. Poni on esteponi henkeen ja vereen ja tiedän, että sitä alkaa tympiä liian pitkään jatkuva koulutuuppailu.  Tarkoitus olisi myös tutustua kunnolla tallin maastoihin. En ole vielä peltotietä pidemmälle itsekseni uskaltautunut, kun kuulemma naapurista löytyy tiukkapipoisempia tyyppejä, joten on tosi tarkkaa että ratsastaa vain ja ainoastaan omilla mailla ja sallituilla reiteillä. Onneksi sunnuntaina itsenäisyyspäivän kunniaksi on nyt sovittu maastolenkki kaverin kanssa, jos vaan kelit antaa myöden. Ponille tekisi niin hyvää päästä vähän maastoonkin irrottelemaan.

Kuvituskuvina tänään iltapäivällä otetut kännykkäkuvat. Aivan sanoinkuvaamattoman upea auringonlasku helli meitä koko ratsastuslenkin ajan. Käytiin peltotiellä alkukäynnit ja sitten pyörähdettiin kentällä käyntityöskentelemässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti