Sunnuntaikävelyllä

Sunnuntain kunniaksi käytiin anoppilassa kyläilemässä ja koska meri on itselleni niin kovin rakas, (olkoot sitten vaikka jäässä) käytiin kävelyllä Lauttasaaren rannassa. On se kumma miten tällaisiakin asioita alkaa kaipaamaan. Ennen merenranta oli kotiovesta vain muutaman hassun minuutin kävelymatkan päässä ja rannassa tuli käytyä miltei päivittäin tuulettumassa. Nykyään siitä pääsee nauttimaan satunnaisesti kun jaksaa itsensä jollain motorisoidulla kuljettimella siirtää sen lähelle. Onneksi vielä sentään löytyy mökki, jonne pääsee kesäisin nauttimaan meren tuoksusta ja aaltojen liplatuksesta. Ja anoppila, josta pääsee kävellen rantaan.

Kävelyretki oli myös Ludon kannalta aivan mainio koulutustuokio. Täällä meillä päin kun ihmisiä näkee vilkkaimpinakin hetkinä vain muutamia hassuja siellä täällä, oli Lauttasaaren rannassa miltei ruuhkaa. Häiriössä treenaaminen tekee pienen collien päälle todella terää ja etenkin ohitusharjoitukset hihnassa paranevat vain treenaamalla.

Oikeanlaisessa mielentilassa ihmisten ohittaminen on lasten leikkiä, kun taas virittyneessä ja kiihtyneessä tilassa jopa ohittavat ihmiset saattavat saada aikaan lieviä rähinäpurkauksia. Tänään ihmiset ohittuivat helposti, tai ainakin hiljaa. Suurin osa ohikulkijoista sai kyllä tarkat nuuhkuttelut osakseen, mutta pääasia toistaiseksi on se, että suu pysyy kiinni.

Koiriin törmättiin onneksi ja harmiksi vain harvakseltaan. Valtaosa ohituksista saatiin ennakoitua ja haettua hieman etäisyyttä vieraaseen koirakkoon ja täten pennun räjähdyksetkin pysyi suht koht hallinnassa. Tai ainakin se palautui niistä todella nopeasti. Ja siitä hyvästähän saa aina palkkaa kun vieras koira pääsee jatkamaan matkaa vain pienten vilkaisujen saattelemana.

Rannassa saatiin myös tehtyä hyvää alustaharjoittelua sekä rahisevalla jäällä että laiturilla. Jää selättyi melko nopeasti ja olikin lopulta tosi iisi juttu, mutta laituria ihmeteltiin pitkään. Kyllä se poika laiturillekin tuli jo ensimmäisellä yrittämällä, mutta liikkuminen oli hyvin haparoivaa ja varovaista. Palkkaa sateli ja homma lopetettiin nopeasti niin kauan kun se oli vielä hauskaa.

Kaiken kaikkiaan lenkki sujui muutamasta rähinästä huolimatta oikein loistavasti ja sekä äänekkäät lastenrattaat että ohiviuhuvat pyörät saivat olla rauhassa. Kotimatkalla päästiin jopa ohittamaan toinen koira kävellen saman tien vartta ja vain kahdella haukahduksella, täysin löysässä hinnassa. Edistystä on siis todella havaittavissa ja voitte varmasti kuvitella kuinka paljon palkkaa ja kehuja poika sai tuosta suorituksesta!

Kamerakin pääsi taas ulkoilemaan ja itse ainakin rakastuin täysin lumiseen ja jäiseen maisemaan. Ludo sopi sinne sinisine valjaineen aivan loistavasti. Itselläni on kuvissa muutama ehdoton lemppari, löysitkö sinä näistä lempparia?

ps. Vastasin vihdoin kaikkiin kommentteihin mitkä oli jäänyt vielä vastaamatta! Tai siis ainain niihin jotka tämän vuoden puolella on tullut, vanhoista kommenteista en mene takuuseen, heh.