Kyllä collie collien tunnistaa!

 Olen yrittänyt tutustuttaa Ludon mahdollisimman moniin tuttuihin koiriin. Toivoisin, että se tulisi toimeen kaikkien kanssa myös aikuisena ja että sillä olisi sosiaalisena pentuna paljon leikkikavereita. Ja Ludohan kyllä tykkää kaikista! Siinä missä edellinen koirani hermostui jos sen henkilökohtaista tilaa uhattiin, on Ludo se, jolle hermostutaan kun se uhkaa jonkun henkilökohtaista tilaa. Ja tuo typerys ei tahdo ottaa oppiakseen vaikka toiset koirat sille kuinka sanoisi. Pikemminkin yltyy vain haastamaan lisää jos huomaa toisen ärsyyntyvän. Tyhmä pentu... Ehkä se sitten oppii kun oikeasti saa pöllytyksen ärsyttäessään väärää tyyppiä. Toistaiseksi ei ole riittänyt tuttavapiirin koirien hienovaraiset ärähdykset, eikä edes mummolan koiran antama reikä kirsussa. Tuntuu, ettei Ludolle oikein ole löytynyt sellaista kaveria, joka ymmärtäisi pojan leikkiä. Kunnes viime viikolla saatiin vihdoin aikaiseksi sopia Pehkon elämää-blogin Kiiran ja Kodan kanssa treffit.


Ollaan Kiiran kanssa oltu tuttuja jo teinivuosilta saakka, mutta kuten niin usein, tapahtui asia nimeltä elämä ja yhteydenpito lakkasi jossain vaiheessa kokonaan. Nyt yhteisen collieinnostuksen myötä ollaankin sitten taas oltu enemmän yhteyksissä ja oli kyllä niin kiva nähdä pitkästä aikaa!

Koska meillä on Ludon kanssa edelleen iso ongelma ohitustilanteiden kanssa, otettiin ensin pieni treenipätkä ennen kuin päästettiin pojat yhdessä sänkkärille rallittelemaan. Oli niin ylpeä olo kun ensimmäinen asia mitä Kiira Ludosta näki, oli se kun se räjähti huutamaan Kodan nähdessään... Ludo kävi vielä normaalia enemmän kierroksilla ja sain tehdä pitkään töitä että päästiin edes ottamaan ensimmäisiä lähestymisiä. Koda odotti esimerkillisesti Kiiran sivulla ja lähinnä katsoi ihmetellen tuota huutavaa pientä nahkalasta. Onneksi treeniparilla riitti pitkäjänteisyys ja hermot odotella että Ludo saatiin rauhoittumaan ja lopulta päästiin tekemään ohituksia jo täysin kontrollissa, vain pienellä vilkaisulla ohitettavaa koirakkoa kohti. Meillä on ollut paljon vaikeuksia saada treenattua ohitustilanteita, kun sopivia treenikavereita ei oikein ole ja nekin treenit, missä ollaan välillä käyty, on muodostunut isommiksi ryhmätreeneiksi, jotka taas Ludo ottaa ihan eritavalla vastaan. Se on kumma kun tyyppi rauhoittuu alta aikayksikön isossa koiraporukassa, mutta kun yksi koira tulee kadulla vastaan on tarve hepuloida aivan kontrolloimattomasti. En tiedä onko herra sitten sisäistänyt jotenkin treenimoodin siihen isompaan ryhmään ja sen takia osaa kontrolloida itsensä paremmin niissä tilanteissa. Joka tapauksessa tämä treenimoodi pitäisi ehdottomasti saada ympättyä myös tavan hihnalenkkeihin ja täytyy kyllä myöntää että aika-ajoin tehtävä tuntuu mahdottomalta.

Kun pojat vihdoin pääsi pellolle irti, tuntui yhteinen sävel löytyvän saman tien. Välillä viiletettiin tuhatta ja sataa ympäri peltoa ja välillä pysähdyttiin painimaan. Kodasta tuli ihan selvästi meidän pennulle suuri esikuva. Ludolla on tietty spotti sydämessään karvaisille koirille ja oikein näki miten se nautti kun sai repiä Kodaa sen upeasta tuuheasta turkista ja sitten tutkittiin tiiviisti yhdessä jotain maasta löytynyttä aarretta. Oli kuin pojat olisi tunteneet aina, eikä yhtä pienintäkään kärhämää saatu aikaiseksi. Tämä oli muutenkin ihanteellinen vaihe vihdoin tutustuttaa nämä kaksi puikkonokkaa toisiinsa, sillä Ludo on jo reilu seitsenkuinen ja alkaa pikkuhiljaa miehistyä. Testosteronitasojen noustessa saattaa pieni macho herätä ja aiheuttaa ajoittain ongelmia tulla toimeen ihan kaikkien kanssa, joten nyt kun pojat on jo tuttuja keskenään, pitäisi tämän machoilun olla tämän parin kannalta ohitettu.

On turha varmaan mainita, että uni maitti hyvin kotiinpäästyä - hyvä että ovesta päästiin sisälle ja valjaat pois kun pentu jo oli kyljellään olohuoneen lattialla. Tulihan sitä touhuttua monta tuntia ulkona raikkaassa säässä ja kyllä itsekin jouduin hetkeksi sohvan uumeniin ennen kuin jaksoin suunnata tallille!

Oli tarkoitus uusia leikkituokio tänä viikonloppuna, mutta valitettavasti meidän aikataulut ei sopineetkaan yhteen! Eiköhän me kuitenkin vielä ehditä tässä talven aikana treffata, tai ainakin viimestään keväällä. 

Alla kuvia leikkivistä pojista oman kameran kätköistä. Käykää ihmeessä kurkkaamassa myös Kiiran ottamat kuvat täältä!

Koda on niin kaunis!

Löysitkö kuvista lempparia?