Takki päällä joka säällä

Hevosten loimitus on hyvin kiistanalainen ja keskustelua herättävä aihe ja sitä se tulee varmasti aina myös olemaankin. Koulukuntia löytyy monia, kärjistetyimmät ovat joko sitä mieltä ettei pukisi koskaan ikinä loimea hevoselleen, kun taas toiset vuoraavat kultakimpaleensa jopa kesähelteellä loimikerroksien alle. Nimeltämainitsemattomalla hevosfoorumilla on vähän väliä keskustelu siitä, miten se naapurin Pirkko taas loimittaa sitä puskaratsuaan ihan väärin! Itse sijoittaudun tässä asiassa varmaan kutakuinkin mielipiteiden keskivaiheille, ymmärrän tiettyyn pisteeseen molempia ääripäitä. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi muiden hevosten loimittaminen jaksaa vuodesta toiseen herättää niin paljon närää tietyissä ihmisissä. Jos ulkona on alle 10 astetta lämmintä ja joku loimittaa hevosensa tai joku ei, on sille varmasti hyvä syy - jos hevosen tila ei täytä eläinrääkkäyksen kriteerejä, ei sinulla ole mitään aihetta kiukutella asiasta.

Olen sitä mieltä, ettei koskaan voi sanoa ei koskaan ja joskus voi myös pelata hieman riskillä. Tiedän hevosia, joille ei talveksi kasva kesäkarvaa kummoisempaa turkkia kylmyyttä vastaan, ja tällöin ainoa vaihtoehto on tottakai loimittaa hevosta jos tahtoo pitää lihakset kunnossa ja hevosen hengissä. Tiedän myös hevosia, joille pienimmästäkin tuulenvireestä pamahtaa jäätävä mammuttikarva eikä niitä tarvitsisi loimittaa edes pahimmilla pakkasilla. Kuitenkin myös osa näistä mammuttihevosista on kovassa treenissä ja kisakäytössä myös talven yli ja silloin ainoa vaihtoehto aikaavievälle kuivattelurumballe on klippaaminen, joka taas johtaa siihen, että hevosta on pakko alkaa loimittamaan.


Goldi kuuluu karvojensa kanssa vahvasti tähän jälkimmäiseen kastiin ja sillä kasvaa niin tiheä talvikarva jo syyskuussa, että se on pakko klipata ettei se kuole lämpöhalvaukseen ja ole aivan kuraruvella. Niinpä meillä siis loimitetaan heti alkusyksystä loppukevääseen ja jopa kesäaikaan. 

Kaapissa on pinossa jos jonkinmoista loimea ja on kyllä vaikea keksiä tilannetta, johon meillä ei loimea löytyisi. On villaloimia, fleeceloimia, sadeloimia, toppaloimia, talliloimia, ratsastusloimia; joka säälle jotakin. Vielä ennen kuukaudentakaista Siirin järjestämää Veljekset Wahlsténin vierailua puuttui kaapista muutama loimi, mutta nyt alkaa valikoima olla jo melko runsas. Mainitsinkin blogipäivästä kertovassa postauksessa lyhyesti mukaani lähteneistä tuotteista, mutta tahdon vielä erityisesti kiinnittää huomiota muutamiin niistä, tässä postauksessa nimenomaan loimiin.

Jotta loimi ajaisi asiansa ja toimisi oikealla tavalla, tulee sen tietysti olla oikean kokoinen. Ei riitä, että se peittää hevosen kaulasta hännäntyveen, vaan sen tulee myös istua kunnolla lapojen alueelta, laskeutua tarpeeksi alas kylkeä pitkin ja jos siinä on kaulakappale, tulee senkin olla istuvuudeltaan sopiva. Itse liputan ehdottomasti kiinteän kaulakappaleen omaavien loimien puolesta. Ja nimenomaan kaulakappaleellisten loimien. Goldi on talvella ja kylminä kausina klipattuna käytännössä kauttaaltaan ja sen takia on tärkeää loimittaa myös kaula, sillä hevonen menettää suuren osan ruumiinlämmöstään nimenomaan sitä kautta. Sopivan loimen löytäminen Goldille on välillä tuskaista, sillä rakas ponini on etuosastaan vahvasti mallia silakka ja takaosastaan taas lähempänä tankkia. Kaulakappaleellisista loimista on löytynyt helpommin tammalle sopivat takit, mutta kaulakappaleettomissa loimissa kaula-aukko on usein auttamatta aivan liian iso. Tälläkin hetkellä ponilla on lapojensa kohdalla läntit, joista karva on hankautunut osittain pois "lapasuojista" ja muista härpäkkeistä huolimatta, sillä meidän välikauden talliloimi on edestä Goldille liian tilava.

Wahlsténilta mukaani lähteneistä loimista esittelen teille ensin jo käyttöön päässeen ulkotoppiksen. Tämä loimi on ollut hankintalistalla jo pidemmän aikaa, sillä kaapista löytyi ulkoiluun ainoastaan fleecevuorellinen sadeloimi ja siitä seuraavaksi 300g vanuvuorellinen toppaloimi. Kaipailin tähän väliin jotain vaihtoehtoa niille keleille, kun fleece on hieman liian vähän ja 300g taas aivan liian paljon. Niinpä lähdin Wahlsténille nimenomaan loimiostokset mielessäni, sillä olen aina pitänyt erityisesti Horse Comfortin loimista. Konsultoin myymälän henkilökuntaa sopivista loimista ja pallottelin 100g ja 150g vanuvuoristen loimien välillä miettien meille sopivaa vaihtoehtoa. Loppujen lopuksi kallistuin paksumpaan lähinnä sen takia, että ohuemmassa olisi ollut erillinen kaulakappale. Ja tämä tummansininen 150g loimi kiinteällä kaulakappaleella oli kuin suoraan haaveistani. Väri on juuri oikea, paksuuskin nimenomaan siitä fleecen ja megatoppiksen väliltä ja istuvuus ponin päälle täydellinen. Tykkään siitä, miten etuosassa on säätövaraa sekä loimiosan kiinnityksessä että myös kaulakappaleen kiinnityksessä. Lapalaskoksetkin on loimessa aina suuren suuri plussa, täytyyhän pikkuneidin päästä vapaasti kirmailemaan kiukuspäissään ympäri tarhaa kun kaverit saa ruokaa tai pääsee sisälle ennen sitä.

Loimista toinen ei ole vielä päässyt mallailua enempää käyttöön, sillä olen sellainen "varmuuden varalta" tyyppi, että kaikkea pitää olla kaksin kappalein ja meillä on jo tällä hetkellä käytössä täysin toimiva sadeloimi. Tämä sadeloimi oli kuitenkin must have, sillä koskaan ei tiedä milloin tuo rakas keltainen poni hinkuttaa loimeen reiän tai parikin, niin kuin on käynyt jo jokaiselle meidän talliloimelle (en ymmärrä, olen yrittänyt eliminoida kaikki törröttävät naulat ja tikut ja muut karsinasta, mutta silti G löytää aina jonkun kohdan johon repiä loimensa kihnutellessaan takapuoltaan...).

Päädyin ostamaan tämän loimen tällä kertaa lähinnä sattuman kautta, kun kuulin ohimennen Siirin puhuvan jostain aivan ihanasta uudesta turkoosista loimesta, jota oli jo varastossa vanhassa beigessä värissä. Tottakai innostuin kun kuulin että loimi on beige ja tummansininen ja lähdinkin oitis hipelöimään sitä lähempää. Tämäkin loimi on edeltävän tavoin juuri nappi ponin päälle, se on edestä tarpeeksi kapea ja mahan kohdalta tarpeeksi tilava, jotta kultaisen pieni masukin peittyy hyvin ilman kiristelyjä ja ahdistusta. Loimi on merkiltänsä Rain Buster ja olen näistä kuullut vain hyvää. Se on pääväriltään vaalean beige, ja vaikka se tuntuukin kurakelejä ajatellen epäkäytännölliseltä, en usko, että juuri tässä sävyssä näkyy kura ja lika niin hyvin kuin alkuun pohdin. Loimen helma on kuitenkin tumman sininen, joten Goldin ottaessa päivänokosiaan ei se kaikista vaalein osa lillu kurassa. Vaalea väri loimessa on myös ihanteellinen kesäkelejä silmällä pitäen. Monesti kesäpäivät saattavat olla hyvinkin vaihtelevia, pilvisestä aurinkoiseen ja paisteesta sateeseen. Tällaisina päivinä on parempi varmuudeksi loimittaa poni kuin jälkeenpäin harmitella kun kamala kaatosade yllättikin. Tällöin vaalea väri ei kerää liikaa lämpöä itseensä vaikka sattuisikin paistamaan ja ponin on huomattavasti mukavampi olla kuin tumman loimen alla.

Kaikenkaikkiaan olen ollut erittäin tyytyväinen molempiin loimiin, vaikken toista ole ehtinyt vielä ponilla käyttää. Tummansininen toppis on ajanut asiansa loistavasti ja nyt kun poni on ollut jo loimetta tallissa, on ulkoloimi ollut juuri sopivan paksuinen ulos, kun lämpöä on ollut reippaasti alle 10 astetta ja tuuli on ollut kova. Kesäkarva on kasvanut hyvää vauhtia ja pian poni saa olla ihan pelkällä sadeloimella ulkona, etenkin jos tämä kevät tästä nyt pian kesäksi muuttuisi.

Kuvissa näkyy muuten myös käytössä Horse Comfortin 3,5-metrinen riimunnaru, se on aivan loistava kuvausapu! Kuten tämä harvinaislaatuisesti narun päässä hihhuloinut herra A, joka ei ollut ihan samaa mieltä Goldin kanssa pusuttelutuokiosta... ;)

Mitäs tykkäätte meidän uusista takeista? Mitä mieltä te itse olette loimittamisesta?