torstai 21. huhtikuuta 2016

Takki päällä joka säällä

Hevosten loimitus on hyvin kiistanalainen ja keskustelua herättävä aihe ja sitä se tulee varmasti aina myös olemaankin. Koulukuntia löytyy monia, kärjistetyimmät ovat joko sitä mieltä ettei pukisi koskaan ikinä loimea hevoselleen, kun taas toiset vuoraavat kultakimpaleensa jopa kesähelteellä loimikerroksien alle. Nimeltämainitsemattomalla hevosfoorumilla on vähän väliä keskustelu siitä, miten se naapurin Pirkko taas loimittaa sitä puskaratsuaan ihan väärin! Itse sijoittaudun tässä asiassa varmaan kutakuinkin mielipiteiden keskivaiheille, ymmärrän tiettyyn pisteeseen molempia ääripäitä. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi muiden hevosten loimittaminen jaksaa vuodesta toiseen herättää niin paljon närää tietyissä ihmisissä. Jos ulkona on alle 10 astetta lämmintä ja joku loimittaa hevosensa tai joku ei, on sille varmasti hyvä syy - jos hevosen tila ei täytä eläinrääkkäyksen kriteerejä, ei sinulla ole mitään aihetta kiukutella asiasta.

Olen sitä mieltä, ettei koskaan voi sanoa ei koskaan ja joskus voi myös pelata hieman riskillä. Tiedän hevosia, joille ei talveksi kasva kesäkarvaa kummoisempaa turkkia kylmyyttä vastaan, ja tällöin ainoa vaihtoehto on tottakai loimittaa hevosta jos tahtoo pitää lihakset kunnossa ja hevosen hengissä. Tiedän myös hevosia, joille pienimmästäkin tuulenvireestä pamahtaa jäätävä mammuttikarva eikä niitä tarvitsisi loimittaa edes pahimmilla pakkasilla. Kuitenkin myös osa näistä mammuttihevosista on kovassa treenissä ja kisakäytössä myös talven yli ja silloin ainoa vaihtoehto aikaavievälle kuivattelurumballe on klippaaminen, joka taas johtaa siihen, että hevosta on pakko alkaa loimittamaan.


Goldi kuuluu karvojensa kanssa vahvasti tähän jälkimmäiseen kastiin ja sillä kasvaa niin tiheä talvikarva jo syyskuussa, että se on pakko klipata ettei se kuole lämpöhalvaukseen ja ole aivan kuraruvella. Niinpä meillä siis loimitetaan heti alkusyksystä loppukevääseen ja jopa kesäaikaan. 

Kaapissa on pinossa jos jonkinmoista loimea ja on kyllä vaikea keksiä tilannetta, johon meillä ei loimea löytyisi. On villaloimia, fleeceloimia, sadeloimia, toppaloimia, talliloimia, ratsastusloimia; joka säälle jotakin. Vielä ennen kuukaudentakaista Siirin järjestämää Veljekset Wahlsténin vierailua puuttui kaapista muutama loimi, mutta nyt alkaa valikoima olla jo melko runsas. Mainitsinkin blogipäivästä kertovassa postauksessa lyhyesti mukaani lähteneistä tuotteista, mutta tahdon vielä erityisesti kiinnittää huomiota muutamiin niistä, tässä postauksessa nimenomaan loimiin.

Jotta loimi ajaisi asiansa ja toimisi oikealla tavalla, tulee sen tietysti olla oikean kokoinen. Ei riitä, että se peittää hevosen kaulasta hännäntyveen, vaan sen tulee myös istua kunnolla lapojen alueelta, laskeutua tarpeeksi alas kylkeä pitkin ja jos siinä on kaulakappale, tulee senkin olla istuvuudeltaan sopiva. Itse liputan ehdottomasti kiinteän kaulakappaleen omaavien loimien puolesta. Ja nimenomaan kaulakappaleellisten loimien. Goldi on talvella ja kylminä kausina klipattuna käytännössä kauttaaltaan ja sen takia on tärkeää loimittaa myös kaula, sillä hevonen menettää suuren osan ruumiinlämmöstään nimenomaan sitä kautta. Sopivan loimen löytäminen Goldille on välillä tuskaista, sillä rakas ponini on etuosastaan vahvasti mallia silakka ja takaosastaan taas lähempänä tankkia. Kaulakappaleellisista loimista on löytynyt helpommin tammalle sopivat takit, mutta kaulakappaleettomissa loimissa kaula-aukko on usein auttamatta aivan liian iso. Tälläkin hetkellä ponilla on lapojensa kohdalla läntit, joista karva on hankautunut osittain pois "lapasuojista" ja muista härpäkkeistä huolimatta, sillä meidän välikauden talliloimi on edestä Goldille liian tilava.




Wahlsténilta mukaani lähteneistä loimista esittelen teille ensin jo käyttöön päässeen ulkotoppiksen. Tämä loimi on ollut hankintalistalla jo pidemmän aikaa, sillä kaapista löytyi ulkoiluun ainoastaan fleecevuorellinen sadeloimi ja siitä seuraavaksi 300g vanuvuorellinen toppaloimi. Kaipailin tähän väliin jotain vaihtoehtoa niille keleille, kun fleece on hieman liian vähän ja 300g taas aivan liian paljon. Niinpä lähdin Wahlsténille nimenomaan loimiostokset mielessäni, sillä olen aina pitänyt erityisesti Horse Comfortin loimista. Konsultoin myymälän henkilökuntaa sopivista loimista ja pallottelin 100g ja 150g vanuvuoristen loimien välillä miettien meille sopivaa vaihtoehtoa. Loppujen lopuksi kallistuin paksumpaan lähinnä sen takia, että ohuemmassa olisi ollut erillinen kaulakappale. Ja tämä tummansininen 150g loimi kiinteällä kaulakappaleella oli kuin suoraan haaveistani. Väri on juuri oikea, paksuuskin nimenomaan siitä fleecen ja megatoppiksen väliltä ja istuvuus ponin päälle täydellinen. Tykkään siitä, miten etuosassa on säätövaraa sekä loimiosan kiinnityksessä että myös kaulakappaleen kiinnityksessä. Lapalaskoksetkin on loimessa aina suuren suuri plussa, täytyyhän pikkuneidin päästä vapaasti kirmailemaan kiukuspäissään ympäri tarhaa kun kaverit saa ruokaa tai pääsee sisälle ennen sitä.

Loimista toinen ei ole vielä päässyt mallailua enempää käyttöön, sillä olen sellainen "varmuuden varalta" tyyppi, että kaikkea pitää olla kaksin kappalein ja meillä on jo tällä hetkellä käytössä täysin toimiva sadeloimi. Tämä sadeloimi oli kuitenkin must have, sillä koskaan ei tiedä milloin tuo rakas keltainen poni hinkuttaa loimeen reiän tai parikin, niin kuin on käynyt jo jokaiselle meidän talliloimelle (en ymmärrä, olen yrittänyt eliminoida kaikki törröttävät naulat ja tikut ja muut karsinasta, mutta silti G löytää aina jonkun kohdan johon repiä loimensa kihnutellessaan takapuoltaan...).





Päädyin ostamaan tämän loimen tällä kertaa lähinnä sattuman kautta, kun kuulin ohimennen Siirin puhuvan jostain aivan ihanasta uudesta turkoosista loimesta, jota oli jo varastossa vanhassa beigessä värissä. Tottakai innostuin kun kuulin että loimi on beige ja tummansininen ja lähdinkin oitis hipelöimään sitä lähempää. Tämäkin loimi on edeltävän tavoin juuri nappi ponin päälle, se on edestä tarpeeksi kapea ja mahan kohdalta tarpeeksi tilava, jotta kultaisen pieni masukin peittyy hyvin ilman kiristelyjä ja ahdistusta. Loimi on merkiltänsä Rain Buster ja olen näistä kuullut vain hyvää. Se on pääväriltään vaalean beige, ja vaikka se tuntuukin kurakelejä ajatellen epäkäytännölliseltä, en usko, että juuri tässä sävyssä näkyy kura ja lika niin hyvin kuin alkuun pohdin. Loimen helma on kuitenkin tumman sininen, joten Goldin ottaessa päivänokosiaan ei se kaikista vaalein osa lillu kurassa. Vaalea väri loimessa on myös ihanteellinen kesäkelejä silmällä pitäen. Monesti kesäpäivät saattavat olla hyvinkin vaihtelevia, pilvisestä aurinkoiseen ja paisteesta sateeseen. Tällaisina päivinä on parempi varmuudeksi loimittaa poni kuin jälkeenpäin harmitella kun kamala kaatosade yllättikin. Tällöin vaalea väri ei kerää liikaa lämpöä itseensä vaikka sattuisikin paistamaan ja ponin on huomattavasti mukavampi olla kuin tumman loimen alla.



Kaikenkaikkiaan olen ollut erittäin tyytyväinen molempiin loimiin, vaikken toista ole ehtinyt vielä ponilla käyttää. Tummansininen toppis on ajanut asiansa loistavasti ja nyt kun poni on ollut jo loimetta tallissa, on ulkoloimi ollut juuri sopivan paksuinen ulos, kun lämpöä on ollut reippaasti alle 10 astetta ja tuuli on ollut kova. Kesäkarva on kasvanut hyvää vauhtia ja pian poni saa olla ihan pelkällä sadeloimella ulkona, etenkin jos tämä kevät tästä nyt pian kesäksi muuttuisi.

Kuvissa näkyy muuten myös käytössä Horse Comfortin 3,5-metrinen riimunnaru, se on aivan loistava kuvausapu! Kuten tämä harvinaislaatuisesti narun päässä hihhuloinut herra A, joka ei ollut ihan samaa mieltä Goldin kanssa pusuttelutuokiosta... ;)

Mitäs tykkäätte meidän uusista takeista? Mitä mieltä te itse olette loimittamisesta?


12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Se on ihan alkanu tykkäämään Goldista ;)

      Poista
  2. Hyvännäköisiä takkeja ponilla!
    Loimittamisesta voisin sanoa sen verran, että jos hepalle kasvaa kunnon mammuttikarva talveksi, eikä sitä klipata, ei loimea tarvitse oikeastaan käyttää kuin kaikista kovimmilla pakkasilla ja sateilla. Jos taas heppa klipataan tai sillä on ohut karva, on loimittaminen silloin tietysti tarpeellista. Kovin paljon en osaa klipatun hevosen loimittamisesta sanoa, sillä itse olen hoitanut enimmäkseen hevosia joita ei klipata.
    Puhuit kyllä postauksessasi ihan asiaa ja mainitsit hyviä pointteja. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiestysti hikitreenin jälkeen on hyvä laittaa loimi ainakin kylmillä keleillä, oli heppa klipattu tai ei.

      Poista
    2. Näinhän se juuri on ja maalaisjärjellä pärjää tosi pitkälle :)

      Poista
  3. Mulle on se ja sama kuka loimittaa mitenkin. Kunhan ei nyt lämpöhalvausta tai kylmettymistä hevoselle aiheuta. Kuitenkin on ihan hirveää nähdä klipattuja hevosia joilla on loimet 24/7 päällä ja ne ei istu. Valuu lapojen alle, kyljelle, hinkkaa, estää liikkumisen rennosti tai sitten sillä kopukalla on se sama sisätoppis koko talven ilman pesua. Tai joku fleece klipatulla sisäloimena. Eli jos klippaa ja loimittaa paljon niin sitten vaan on käytettävä rahaa sopiviin loimiin ja aikaa niiden pesuun. Mikään ei ole ällömpi kuin kusi kakka hilseinein ällöloimi hautomassa elukan ihoa. Jos se maksaa tonnin ostaa loimet ni siinäpähän maksaa. Loimitus on etenkin niille klipatuille niin iso osa hyvinvointia ettei siinä tulisi säästellä. Ikävä kyllä näitä näkee ihan liian usein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Kyllä loimen istuvuus ja sopivuus juuri siihen tilanteeseen ja kyseiselle hevoselle on kaiken A ja O. Meilläkin on talvikaudelle muutama sisäloimi joita vaihdellaan aina likaantumisen myötä :)

      Poista
  4. Meillä loimitetaan sateella (jos aamulla sataa, kun hepat viedään ulos) ja kovilla pakkasilla. Harvoin on yli 5 asteen lämmössä hepoilla loimia. Pihatossa kylläkin joillakin loimi, muttei kaikilla.

    Blondilla käytetään siis sateella ja pakkasilla loimea. Joskus jos on märkä ja hikinen, niin viskaan yöksi fleeceloimen päälle.

    Tosi kiva postaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihan järkevältä! Ja ainahan se täytyy katsoa yksilön mukaan :)

      Poista
  5. Meillä suokki kasvattaa juurikin mammuttikarvan mutta loimitetaan silti.
    Herra on nyt jo yli 20v ja aikanaan huomattiin että kylmillä ilmoilla kipeyttää selkänsä, karvoista huolimatta.
    Tehtiin ihan testiä; Yksinkertaisesti, laitettiin loimi ulos, katottiin päivän päälle millä ilmeellä ukko tuli sisälle.
    Sama homma ilman loimea.
    Ei tarvinnu tehä tätä testiä ku pari kertaa niin homma oli selvä ja siitä pitäen vähänkään kylmemmillä keleillä putte sai takin niskaan.

    Erän emäntä kerran pokkana päin näköä (parempi niin ku selän takana!) kerto, että olivat kaverin kanssa aamulla hevosia ulos laittaessa yhdessä tuumailleet että "Kauheaa eläinrääkkäystä ku pittää suokille ulos loimi laittaa!!!".
    Rehellisesti myönnän että loukkaannuin (nimenomaan että syytetään rääkkäyksestä!!) ja vaivoin sais pidettyä kurin etten ärähdä rouvalle ihan kunnolla. Kerroin sitten, että putte kipeytyy kylmässä, siksi loimitetaan, mutta seurataan toki ettei hänellä oli kuitenkaan kuuma ja sen mukaan katotaan ohuempaa tai paksumpaa takkia.
    Frouvan vastaus oli että "Ai teillä on sama ku tolla mun puokilla!" Niin'n .. Eipä se rotua aina kato.
    Eikä välttämättä karvankaan määrää, näköjään :D


    Että mun kanta loimitukseen on, että jokainen järkevä kyllä omansa tuntee ja tietää mitä ja miten hän tarvii mitäkin. Jos eläin näyttää voivan hyvin niin silloinhan on ihan sama onko hänellä takkia vai ei, vai kenties useampi.
    Tää tämmönen seikka on vaan valitettavasti aika monen vaikea tajuta, pitää se oma nenu ja omat mielipiteet tunkea paikkoihin mihin niitä ei välttämättä kaivata ja varsinkaan silloin kun henkilö menee vasten parempaa tietoa.

    Anteeksi kilometrikommentti :D
    Tää loimitusasia vaan on semmonen et saa ajatukset juokseen. Laiduntaminen on toinen juttu.
    Siihenki mulla on tarina mutta jos jätetään se siihen hetkeen kun ehkä julkaiset laiduntamispostauksen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viima voi hyvin purra myös sen pidemmän karvan läpi ja nimenomaan etenkin vanhemmilla hevosilla kun lihakset muutenkin vaativat hieman enemmän lämmetäkseen, on todella tärkeää muistaa tarvittaessa pitää toiset lämpöisenä takin avulla!

      Ja loimitus tuntuu olevan monien huulilla etenkin aina talviaikaan, kun olevinaan tiedetään mitä toisten hevoset kaipaavat, koska "meidän putte"... Kaikki hevoset on kuitenkin yksilöitä ja on todella tärkeää muistaa kohdella niitä myös sellaisina!

      Kiitos pitkästä kommentista, palataan laiduntamiseen kuun vaihteessa ;)

      Poista
  6. Meillä suokki kasvattaa juurikin mammuttikarvan mutta loimitetaan silti.
    Herra on nyt jo yli 20v ja aikanaan huomattiin että kylmillä ilmoilla kipeyttää selkänsä, karvoista huolimatta.
    Tehtiin ihan testiä; Yksinkertaisesti, laitettiin loimi ulos, katottiin päivän päälle millä ilmeellä ukko tuli sisälle.
    Sama homma ilman loimea.
    Ei tarvinnu tehä tätä testiä ku pari kertaa niin homma oli selvä ja siitä pitäen vähänkään kylmemmillä keleillä putte sai takin niskaan.

    Erän emäntä kerran pokkana päin näköä (parempi niin ku selän takana!) kerto, että olivat kaverin kanssa aamulla hevosia ulos laittaessa yhdessä tuumailleet että "Kauheaa eläinrääkkäystä ku pittää suokille ulos loimi laittaa!!!".
    Rehellisesti myönnän että loukkaannuin (nimenomaan että syytetään rääkkäyksestä!!) ja vaivoin sais pidettyä kurin etten ärähdä rouvalle ihan kunnolla. Kerroin sitten, että putte kipeytyy kylmässä, siksi loimitetaan, mutta seurataan toki ettei hänellä oli kuitenkaan kuuma ja sen mukaan katotaan ohuempaa tai paksumpaa takkia.
    Frouvan vastaus oli että "Ai teillä on sama ku tolla mun puokilla!" Niin'n .. Eipä se rotua aina kato.
    Eikä välttämättä karvankaan määrää, näköjään :D


    Että mun kanta loimitukseen on, että jokainen järkevä kyllä omansa tuntee ja tietää mitä ja miten hän tarvii mitäkin. Jos eläin näyttää voivan hyvin niin silloinhan on ihan sama onko hänellä takkia vai ei, vai kenties useampi.
    Tää tämmönen seikka on vaan valitettavasti aika monen vaikea tajuta, pitää se oma nenu ja omat mielipiteet tunkea paikkoihin mihin niitä ei välttämättä kaivata ja varsinkaan silloin kun henkilö menee vasten parempaa tietoa.

    Anteeksi kilometrikommentti :D
    Tää loimitusasia vaan on semmonen et saa ajatukset juokseen. Laiduntaminen on toinen juttu.
    Siihenki mulla on tarina mutta jos jätetään se siihen hetkeen kun ehkä julkaiset laiduntamispostauksen :D

    VastaaPoista