Päivämehua pakkasella

Pakkanen on paukkunut jo reilusti yli toista viikkoa eikä loppua näy vieläkään. Hieman taisi sääukkeli luvata kelin lauhtuvan ensi viikoksi, mutta vaikka kalenterin mukaan käännyttiinkin jo kevään puolelle, ei terminen kevät ihan vielä pääse saapuvaksi.

Pakkasen puolella mittari on onneksi ollut liki koko alkuvuoden, mutta viimeisimmät viikot on menty reilusti alle viidentoista miinusasteen. Mun mielestäni kylmyys on ainoastaan pukeutumiskysymys ja poni on liikkunut suhteellisen normaalisti kylmistä keleistä riippumatta. Vasta sitten kun ratsastajan kasvot ei enää kestä pakkasen purevuutta aletaan höllätä vauhdikkaammassa menossa. Kuka keksisi sellaisen kasvosuojan kylmää vastaan joka ei kastu höyryävästä hengityksestä ja huurusta silmälaseja?

Ponikin on ollut pirteä ja meillä on ollut hauskaa. Aurinko on paistanut niin makeasti, että ollaan hyödynnetty jokainen valoisa tunti ulkona liikkumiseen. Mäkin olen käynyt parhaani mukaan tallilla ennen töihinlähtöä, niin ei ole montaa kertaa lähiviikkoina tarvinnut maneesissa tuuppailla. Ihana talvi ja pakkanen!

Pakkanen tuo hevosenhoitoon myös omat haasteensa. Klipattu poni täytyy vuorata loimilla jotta se ei palele seisoskellessaan ulkona, mutta kuitenkin niin, ettei se kuole lämpöhalvaukseen tallissa ollessaan. Noh, mielummin vähän liian lämmin kuin tärisevä kultainen. Pakkasella ei meidän tallilla myöskään ole hevosille päivittäistä juottoa tarhoihin mikä vaatii pientä kikkailua, mikäli haluaa tarjota ponille veden myös päiväaikaan. Nyt alkuvuodesta mulla on ollut helppo hoitaa itse Goldin juotto myös päivällä, kun työvuorot on ajoittuneet pääosin iltaan. Ihan joka päivä en kuitenkaan pääse käymään päivällä ja silloin poni on joko juotettu tallikavereiden johdosta tai se on joutunut olemaan ilman vettä.

Ponin väkirehumäärät on pysyneet kuitenkin samana koko ajan ja riski ummetusähkyyn on suurien rehumäärien kanssa heikolla nesteytyksellä suuri. Muutaman ähkyherkkä hevonen on meidän tallilla jo oireillut pakkasten tultua enkä tietenkään halua saattaa Goldia siihen tilanteeseen.

Meillä on ollut ponille jo koko syksyn ajan lisä-ämpäri vesijuottoon karsinassa. Goldi juo kyllä kiltisti myös automaatista, mutta se tykkää selkeästi enemmän ämpärijuotosta. Joten mitäpä sitä ei poninsa eteen tekisi ja raahaa extrana pariakymmentä litraa vettä karsinaan sille hörpittäväksi. Hyvin on ämpäri kyllä tyhjennetykin aina aamuun mennessä - ei ihan turhaa työtä ole tullut tehtyä. Paitsi viime viikkoina.

Pitkä pakkasjakso sai ponin lopettamaan juomisen liki kokonaan. Kyllä se jotain hörppi ohimennen ja silloin kun tallikaverit sitä ovat päivällä juottaneet, mutta nestevajauksen alkoi jo huomaamaan Goldin ulosteen muodosta. Se ei oikein halunnut juoda pelkkää lämmintä vettä, eikä auttaneet melassisiirapitkaan tekemään vedestä riittävän houkuttelevaa. Kävin sitten hakemassa lähimmästä kaupasta mashia ja johan alkoi vesi maistumaan. Kun karsinan juottoämpäri edelleen roikkui koskemattomana ketjussaan, oli pakko alkaa luovaksi. Hain kaupasta muutaman ison ämpärin lisää ja nyt poni saa ruokansa turvotettuna kymmenen litran ämpäriin ja päiväksi mashilla ja kivennäisellä höystetyn mehun. Sen lisäksi juotan Goldin aina itse käydessäni - meillä ei ähkyriskiä oteta!

Ihanteellisintahan olisi kun saisi väkerrettyä tarhaan juomaämpärin, joka pysyisi sulana koko päivän ja yön. Sekin kuitenkin vaatii säännöllistä kuuman veden lisäämistä, jonka takia ei ihan joka päivä meillä välttämättä toimisi. Ehkä kokeillaan ensi talvena?

Kuinka teillä on hoidettu talvella hevosten juottaminen?

Kuvien © Vilma Töyräs ♥