Kauden ensimmäiset

On se kumma mien kauden ensimmäiset kilpailut jaksaa aina jännittää. Vaikka kyseessä ei olekaan minkään tasoiset arvokilpailut, on ne ensimmäiset kilvanajot tulevan kauden kannalta merkittävät. Ne määrittelevät pitkälti sen, minkälaisella fiiliksellä tulevaan kilpailukauteen lähdetään - starttaako kausi epäonnistumisentunteella ja huonolla mielellä, vai saako radalta enegiaboostin jatkaa kautta kohti uusia onnistumisia.

Goldi oli kuulemma ollut perjantain valmistelevassa treenissä tahmea ja hidas pohkeelle. Ei siis millään tavalla sen tuntuinen, että seuraavana aamuna lähtisi itsevarmasti liikenteeseen. Alunperin oltiin suunniteltu, että kisakausi alkaisi vasta myöhemmin keväällä, mutta Teppo meni ja kutsui tytöt kilpailemaan Helsinki Horse Fairissa poniratsukot vs kenttäratsukot-luokan ponijoukkueeseen. Kisakauden valmistelut olikin siis aloitettava pikimmiten ja suunnitella kauden avaus jo muutaman viikon päähän. Parempi vetää edes yksi rata alle ennen messukeskusta, kun edellisestä kilpailusta on ehtinyt kulua jo nelisen kuukautta aikaa (en tässä vaiheessa laske mukaan joulukuun hurvittelua Ainon puurojuhlassa... :D).

Kun kuvaa itse, saa myös kuvia verkasta!

Niinpä suuntasimme lauantaina Ratsastuskeskus Ainoon kolmostason kilpailuihin. Nella ja Goldi oli ilmoitettu metrin luokkaan ja varalla pidettiin mahdollisuutta jälki-ilmoittautua myös metrikymppiin mikäli ensimmäisen radan jälkeen tuntuisi siltä. Meidän luokka oli päivän ensimmäinen, joten päästiin onneksi kävelemään verkkamaneesiin suojaan kirpakalta pakkaskeliltä. Vaikka keli on aina pukeutumiskysymys, valitsen tietysti mielummin Ainon lämmitetyn maneesin poskipäitä ja nenäraasua purevan pakkasen sijasta. Vaikka aurinko paistoikin kauniisti jo aamusta alkaen.

Verryttelyssä meillä oli hyvin aikaa ja haettiin ponille terävyyttä liikkeeseen ja ajatusta enemmän takaa eteen. Laukka paranikin loppua vasten vaikka itse hypyt jäivät aavistuksen löysiksi - ei auta kun mennä radalle ja toivoa, että poni nostelee kinttujaan riittävästi vaikka hyppäisikin laiskasti.

Olin itse varautunut pitkästä aikaa kameran kanssa, sillä en saanut lahjottua ketään taitavampaa lähtemään kylmänä lauantaiaamuna liikenteeseen. Ainoa miinus omassa kamerassani on huono ison ISO-arvon sieto, sekä riittävän optiikan puutos. Yllätyksekseni pärjäsin kuitenkin suhteellisen hyvin 50 millisellä putkellani Ainon parvella kuvatessa ja saatiin ikuistettua kauden aloitus videon lisäksi kuvin. (tähän peukkuemoji)

Tyttöjen rata oli oikeastaan todella hyvä, vaikka (tai ehkä koska?) poni ei vetänytkään perinteisiä kaudenaloitusvillejään, jotka kauden ensimmäiset kilpailut Ainossa on jo muutamana vuonna saanut aikaiseksi. Perusrata sujui oikein tasaisesti ja kaksikko sai jatkaa toiseen vaiheeseen. Nella ratsasti siististi hyvää nollarataa, eikä tarkoituksena ollutkaan ratsastaa aikaa, vaan hakea hyvä fiilis radalta seuraavaa viikonloppua varten. Toisiksi viimeisellä esteellä Nella taisi kuitenkin leikitellä hieman ajatuksella vauhdikkaasta uusinnasta ja karvaus viimeiselle esteelle olikin hyvin tiukka - hienolla tuplanollalla maaliin ja siinä vaiheessa luokan johtoon.

Karvaus toisiksi viimeiseltä viimeiselle esteelle kuvatodistein!

Mä jaksan joka kerta yllättyä siitä, minkä ajan poni ottaa ylittäessään maaliviivan. Se harvemmin näyttää liikkuvan radalla mitenkään ylivoimaisen nopeasti, vaikka sekuntikello kertookin aivan toista. Osasyy hallittuun vauhtiin on varmasti Nellan siistissä ratsastuksessa, sillä kovemmassa aikaratsastuksessakin tyttö ohjaa ponia nätisti ja tiukatkin käännökset on ponin puolesta ketteriä ja sujuvia. Tälläkin kertaa kärkisija oli ja pysyi luokan loppuun saakka. Voitto kauden ensimmäisistä kilpailuista liki kolmen sekunnin erolla seuraavaan. Uskomatonta!

Parempaa kaudenaloitusta ei olisi voinut edes toivoa. Tämä antaa uskomattoman määrän itseluottamusta sekä ponille, tytölle että taustajoukoille ja enteilee, että tuleva kausi tulee olemaan loistava!

Ylpeä voittaja ♥