Tavoitteellista treeniä

Mä olen oikeasti ottanut itseäni niskasta kiinni ja tehnytkin aika ahkerasti hierojan ohjeiden mukaan. Tällä viikolla olen tehnyt ravipuomitehtäviä jo kaksi kertaa, ja nyt on vasta torstai! Myönnän, että menneillä viikoilla puomitehtävät on jääneet maksimissaan kahteen kertaan, mutta edes se, että jaksan kerran viikkoon roudata viidestä kymmeneen puomia ympäri maneesia ansaitsee suuret aplodit. Olen tuntenut valtavaa alemmuudentunnetta kun eräskin tallikaveri liki viikottain lainailee Horsephysion ihania puomitehtäväideoita ja rakentelee jos jonkinmoisia ratoja treenattavaksi - harmi kun en koskaan itse ehdi samaan aikaan tallille hyödyntämään näitä viritelmiä.

Eilen tehtiin Saaran kanssa yhdessä maneesiin muutama puomitehtävä iltamyöhäsellä. Kuuden ravipuomin sarja sekä kaksi laukka(tai ravi-)puomia pääty-ympyrälle. Oltiin maneesissa vasta reippaasti seitsemän jälkeen, mutta silti maneesin primetimen ollessa jo ehtoon puolella saatiin väistellä ihan kiitettävästi muita ratsukoita. Laukkapuomitehtävä jäikin meillä vähemmälle ja keskityttiin enemmän Goldin kanssa venyttämään askelta ravipuomeilla. Tehtiin sitten laukkatehtäviä ravipuomien yhteydessä muutoin ja otettiin silloin tällöin mukaan muutama kierros laukkapuomien yli.

Goldi ei ollut eilen parhaimmillaan, vaan vapaapäivän jälkeen selvästi edelleen rentoilumoodissa ja sain käyttää hyvän tovin ihan sileäntyöskentelyyn, jotta sain ponin liikkumaan kunnolla. Pitkään poni on ollut tosi hyvä ratsastaa, mutta eilen oli taas tuntuman hyväksymisessä tappelun aihetta ja pohkeet meni kuin kuuroille korville - on se tamman kanssa eläminen niin ihanaa! Goldi on myös mestari luistamaan hommista etenkin silloin, kun maneesissa on paljon muita ratsukoita. Se on niin kovin kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvasta, että keskittyminen herpaantuu tuon tuosta ja kavereita käytetään tekosyynä hidastella ja pysähdellä. Extrahaastetta itselle olla jatkuvasti hereillä, sillä pieninkin keskittymisen herpaantuminen johtaa rikkomiseen ja tehtävän saa aloittaa alusta.

Onneksi ponikaan ei voita mua jääräpäisyydessä ja niin päästiinkin pikkuhiljaa vääntämisen ja kääntämisen jälkeen yhteisymmärrykseen ja päästiin jopa treenailemaan niitä puomeja. Ravipuomit meillä sujui ihan ekstrahyvin ja olin niin ylpeä ponista miten se nosteli lyhyitä kinttujaan. Maneesissa ratsastanut tallikaveri nauroi kuinka toinen melkein potki etupolvilla itseään nenään kauhoessaan hevos-poni mitoille sopiviksi aseteltuja puomeja - hyvin se selvisi tehtävästä silti kerta toisensa perään!

Kyllä saa hieroja olla ylpeä meistä, ainakin mä olen!

Ja loppuun iso liuta sadekelin ratsastuskuvia sunnuntailta a lá Vilma Töyräs.