Hevosvalokuvauskurssilla

Onni on valokuvaajaystävä jonka siivellä pääsee välillä elävöittämään myös omaa valokuvausharrastusta. Samalla kun assistoin kesällä kahteen otteeseen Petra Lönnqvistin (Hestafoto) järjestämällä hevosvalokuvauskurssilla ulkoilutin myös omaa kaapin perukoilla pääosin pölyttyvää kameraani ja täytyy myöntää pienen valokuvauskärpäsen purasseen jälleen. Ihan kaikkiin parhaisiin kuvausspotteihin ei valokuvaajan assistenttina päässyt kiilaamaan, mutta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan voin rehellisesti sanoa olevani tyytyväinen kuvausjälkeen. Mistäköhän löytäisin taas aikaa panostaa tähänkin harrastukseen?

Harrastin joskus muinaishistoriassa melko aktiivisestikin hevosvalokuvausta pääasiassa erilaisissa hevostapahtumissa, kuten kilpailuissa ja näyttelyissä. Reissasin ympäri eteläisen Suomen erilaisten hevoskarkeloiden perässä ja yhdeltä kuvausreissulta kuvia saattoi tarttua matkaan jopa useita tuhansia. Kuitenkin jossain vaiheessa into valokuvaamiseen koki huomattavaa hiipumista ja lopulta kamera päätyi talviteloille muutaman vuoden mittaiselle tauolle ja on päässyt kunnolla ulkoilemaan pitkästä aikaa vasta viimeisen vuoden sisällä.

Siinä missä tapahtumavalokuvaus on hauskaa puuhaa ja menee myös ihan sosiaalisena kanssakäymisenä kuvaajakollegoiden kanssa, on varta vasten kuvaukseen hankitun mallin kuvaaminen aivan erilainen tilanne. Siinä pääsee toteuttamaan omaa luovuuttaan ja kokeilemaan vaikka minkälaisia ideoita. Vaikka itse on tullut poseerattua melko paljonkin kameralle ponin kanssa, en ollut ennen tätä kesää aikaisemmin itse ollut kameran takana samaisessa tilanteessa ja olihan se kivaa!

Kun pääsin yläasteelta, olin aivan varma, että haluan isona valokuvaajaksi. Opiskelinkin media-assistentiksi heti peruskoulun jälkeen ja suunnittelin jatkavani siitä vielä ihan oikeisiin valokuvaajan opintoihin. Koin kuitenkin jonkinasteisen burnoutin viimeisen opiskeluvuoden aikana enkä enää osannutkaan päättää haluaisinko sittenkin graafiseksi suunnittelijaksi vaiko edelleen valokuvaajaksi. Niinpä en lähtenyt opiskelemaan kumpaakaan alaa, fiksua eikö?

Sen sijaan valokuvaus (ja graafinen suunnittelu) on säilynyt mukavana harrastuksena mukana elämässä ja aina aika-ajoin pienen tauon jälkeen kaivan kameran jälleen esille puhkuen entistä enemmän intoa ulkoiluttaa sitä. Harmi kun aika on niin rajallista, etten ehdi toteuttamaan kaikkia niitä suunnitelmia, joita tahtoisin kuvauksen saralla saada aikaan! Ehkä vielä joskus teen kuin teenkin tästä itselleni ammatin jolla ansaita leipäni.

Hevosvalokuvauskurssilla meillä oli aivan uskomattoman kauniit ja taitavat mallit! Hevoset olivat kuin vanhoja valokuvamalleja ja tytöt esiintyivät luontevasti kameralle. Mikään ei ole niin mukavaa, kuin valokuvata kauniita kohteita, jotka viihtyvät kameran edessä! Petra järjestää aivan varmasti myös ensi vuonna vastaavanlaisia kursseja, suosittelen lämpimästi jokaiselle hevosvalokuvauksesta kiinnostuneelle osallistumista rautaisen ammattilaisen opetukseen. Postauksen kuvat ovat kaikki jälkimmäiseltä kerralta, kun uskaltauduin ihan oman kameran kanssa mukaan kurssille. Täältä löydät muutaman ensimmäisellä kerralla Petralta lainatulla kameralla kuvatun kuvan.

Mitäs pidät, kannattaisiko mun ulkoiluttaa kameraa useammin?