No ei mua kyllä pitänyt jännittää

Helsinki International Horse Show on nyt virallisesti korkattu myös meidän osallistumisen osalta! Jos tarkkoja ollaan, olen itse ollut paikalla jo tiistaista lähtien seuraamassa väliaikaesiintyjien showharjoituksia ja kurkkimassa kulissien taakse. Seurasin muutamaan otteeseen muun muassa estetehtaalla toinen toistaan upeampien puomien ja esteiden pikkutarkkaa maalausta ja viimeistelyä - on siinä ollut hommaa näpertää kaikki raidat ja värit ihan viimeisen päälle suoraan ja siististi!

Suomenhevoskatrillin treeniä.

Jopa itse presidentin hevonen Ypäjä Tarja nähdään lauantaina Suomi100-showssa!

Näin valmistuu ihana pastellisävyinen Helsinki-este, joka nähtiin tänään jo monessa luokassa!

Keskiviikkona istuttiin Team Goldin kaksijalkaisten kanssa katsomossa seuraamassa Amateur Tourin luokkia, ennen kuin suunnattiin tallille viimeistelemään Goldi tätä päivää varten. Olin fiksu ja pesin ponin jo tiistai-iltana, joten eiliselle ei jäänyt enää kuin kamojen kasaus ja puhdistus. Ja tietysti Nellan viimeistelytreeni, jotta poni olisi varmasti oikeilla asetuksilla sitten jäähallilla.

Meidän luokan starttivuoro oli tänään vasta yhdeltä päivällä, joten aamulla oli hyvin aikaa laittaa poni kuntoon ennen lähtöä. Kuorrutin tähdenlennon kultaglitterillä, letitin vasta kynityn harjan sykeröille ja kiinnitettiin häntään punainen rusetti - loput kamat poni sai päälleen luonnollisesti vasta hallilla. Mulle on moni kehunut silikonisia litteitä letitysponnareita, mutta ainakin tämän päivän kokemuksen perusteella ne ei mun tekemissä sykeröissä pysyneet sitten alkuunkaan. Vähän väliä sai olla jotain lettiä kerimässä uudestaan kasaan, kun taas vanhoilla hyvillä kumppareilla sykeröt pysyisi vaikka viikon liikahtamatta paikallaan. Note to self; huomenna sykeröt tehdään hyväksi todetuilla vanhanmallisilla kuminauhoilla!

Jäähallille saavuttiin noin puoli kaksitoista, mikä tarkoitti sitä että aikaa ennen luokkaa oli vielä todella hyvin ja ponin sai laittaa kuntoon ihan rauhassa. Eräs tallikaveri kehui eilen illalla sitä kuinka organisoidusti me ponin kamoja pakkailtiin ja viimeisteltiin, näki kuulemma että tätä hommaa on tehty ennenkin. Ja samaa täytyy sanoa kisapaikalla toimimisesta, se on aina ihanan sujuvaa näin hyvällä tiimillä!

Nella otti Goldilla muutaman kierroksen ravia ja laukkaa ennen radankävelyä ja pääsivät tutustumaan areenaankin vielä ennen luokan alkua. Mun mielestä todella hyvä veto päästää ratsastajat ja ponit tarkistamaan areena ja totuttelemaan hälinään jo ennen oman luokan alkua. Ei sitten mene keskittyminen omasta suorituksesta siihen kun katsomo ja hälinä jännittää. Itse luokka sujui melkoisella vauhdilla ja loppujen lopuksi se mitä ajateltiin pitkäksi verkka-ajaksi, kävikin melkein lyhyeksi. Hyvin kerkesi poni ja tyttö kuitenkin saamaan hyvän draivin päälle ja tuttuun tapaan kumpaakaan ei taas jännittänyt yhtään. Lähtönumero kaksitoista kutsuttiin valmistautumaan portille niin yhtäkkiä, että meinasin jäädä kyydistä verkkaan hengailemaan.

Ponin onnellinen katse kohti nameja ojentavaa kättä ♥

Muakaan ei pitänyt jännittää, mutta siinä vaiheessa kun kaivoin puhelimen taskusta ja napsautin sen videomoodiin alkoikin kädet tutista aivan luvattoman paljon. Ihan sai pelätä että pysyykö puhelin kädessä ja puristinkin sitä kaksin käsin. Tässä vaiheessa täytyy kyllä kiittää sitä, joka keksi laittaa myös puhelimen videointiin kuvanvakauksen - mun videosta ei näe lainkaan koko tärinää, vaikka ensin pelkäsin että tuleeko koko videosta vapinalta edes katsottavaa.

Poni näytti radalla pirteältä ja eteni oikein hyvässä laukassa. Muutamalle esteelle pieni lähestymismissi, mutta nekin poni pelasti hienosti. Valitettavasti neiti kultainen  kuitenkin nappasi perusradalta neljä virhepistettä pyöräyttämällä pienellä hipaisulla nelosesteen ylimmän puomin alas kannattimiltaan. Puomi putosi niin äänettömästi, että en olisi edes huomannut koko pudotusta jollei valmentajakaksikkomme olisi voivotellut viereisiltä paikoilta. Huomanette videoltakin kuinka mun kuvakulmasta neloseste on sellaisessa kulmassa, ettei puomin putoamista edes melkein näe.

Nyt köllöttelen ihan valmiina painumaan unten maille, mutta jostain syystä nukkumatti ei malta tulla kylään. Huomenna kello soi jo viideltä, sillä hallilla alkaa geimit jo yhdeksältä aamulla! Lähdetään hakemaan samaa hyvää fiilistä kuin tänään ja toivotaan ettei nyt tulisi turhia puomeja. Hyvää yötä! ♥

Estekuvien © Essi Huida, kiitos!