Nenätyöskentelyä osa 1

Mä olen aika-ajoin kokenut jopa huonoa omatuntoa siitä, miten vähän ehdin koiran kanssa töiden ja ponin ohella touhuamaan. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että koira istuisi yksinään kotona päivät pitkät, onhan se mun mukana tallilla ja kaikkialla muuallakin mihin sen vaan saan mukaan ottaa. Silti mä olen jotenkin tässä harrastamisen ja kilpailemisen aikakautena taas kokenut alemmuudentunnetta kaikkia huippukoiranomistajia kohtaan, joilla on aikaa ja resursseja käydä jos jonkinmoisissa lajitreeneissä koiriensa kanssa. Rotufoorumilla kehutaan tuon tuosta koe- ja kilpailutuloksia ja kaverit päivittävät someen hyvin menneistä treeneistä. Ja me vaan oltiin taas koiran kanssa tallilla koko ilta.

Ludo alkaa olla pikkuhiljaa jo aikuistumaan päin ja tällä hetkellä eletään kovaa murrosiän vaihetta. Energiaa löytyy kuin suuresta ampiaispesästä ja sitä puretaan riehumalla, huutamalla ja sähläämällä. Kotona herra osaa käyttäytyä oikein mallikkaasti ja luulisi sen olevan helppokin kaveri, mutta pienessäkin häiriössä on mielentila taas ihan toinen. Niinpä päätin, että nyt loppuu laiskottelu ja aletaan tosissaan treenailemaan jotain hyödyllistä ja kivaa. Ja mitähän se sitten olisi...?

En tiedä johtuuko se kuonon suuresta koosta, perimästä vai mistä, mutta nenän käyttö on ollut pennun lempijuttuja jo ihan pienestä asti. Kaikki temput joissa nenä on käytössä on ollut älyttömän helppoja opettaa ja niitä Ludo tarjoaa mielellään ensimmäisenä kun aletaan työskentelemään - se tökkii ja haistelee ihan mitä vain. Taisi olla torstaipäivä kun selailin koirakoulun nettisivujen kurssitarjontaa kun huomasin jo samalla viikolla alkavan NoseWorkin alkeiskurssin, jolle olisi vielä muutama paikka jäljellä. Nenän käyttöä ja ainakin alkuun rauhallista ja matalatempoista treeniä - melko järkevän kuuloinen harrastus ylivilkkaalle nuorelle urokselle. Niinpä tuumailin kurssin olevan meille tähän vaiheeseen oikein osuva ja klikkailin osallistumisen eteenpäin. Nyt me sit alettiin harrastaa!

Nosework treenejä on takana jo muutamat ja täytyy kyllä sanoa, että poika voisi olla tässä lajissa aika taitava kun vaan saisi sen päänsä kanavoitua työntekoon. Tällä hetkellä kun treenissä kiinnostaisi sen eukalyptus-treenihajun sijasta paljon enemmän provosoiva kääpiösnautseri, ihana lapinkoiratyttö ja edellispäivänä pentukoulussa lattialle ilmestynyt pentupissaläikkä - ai tätä autuasta nuoren miehen elämää! On se haju onneksi jo sen verran mielenkiintoiseksi tehty, että kun purkkirivistöstä vihdoin hajupurkin bongaa niin sitä nuuskutetaan oikein kunnolla.

Toistaiseksi olen ollut laiska ja kotitreenit on jäänyt ihan muutamaan kertaan. Otin kuitenkin askeleen etenpäin ja ostin eilen kasan pilttejä kotiin - niistä kun saa sisällön tuhottua on siinä hyvä rivistö hajupurkkeja treeniin! Ja sainpahan hyvät pikavälipalat töihin vietäväksi tälle viikolle.

Kuvat © Eeva Laakso