Aamu alkoi aivan mahtavalla leikkituokiolla jo aikaisemminkin täällä blogissa tutuksi tulleen Kodan (Pehkon elämää) kanssa. Ennen leikkiin ryhtymistä käytettiin taas tilaisuus hyväksi ja tehtiin ohitusharjoituksia. Ludo on ollut nyt muutaman päivän ajan ihan mahdoton ohitustilanteissa ja saanut hepulin jo nähdessään toisen koiran kaukaa. Tiedän, että se on suurilta osin purkautumatonta energiaa, kun pentu ei ole viikkoon päässyt mukaan tallille. Meillä madotettiin hevoset maanantaina ja koska matolääke sisältää monille collieille hengenvaarallista ivermektiiniä, saa Ludo pitää muutaman viikon tauon tallihommista. Tietysti tämä tallitauko vaikuttaa myös pennun muuhun tekemiseen, sillä se joutuu nyt olemaan enemmän yksin kotona. Ollaan tottakai yritetty käydä muuten pidemmillä hihnalenkeillä ja aktivoitu koiraa kotona, mutta koska sekä tunnit vuorokaudessa että valoisa aikakin on tällä hetkellä kortilla, ei pentu oikein pääse täydellisesti purkamaan energiaansa niin kuin se on tottunut. Omatunto kalvaa kun aikaa ei vaan riitä tekemään niin paljon kaikkea kuin haluaisin. Eikä tähän auta myöskään ne surulliset katseet joita saan kun vaihdan tallivaatteet päälle ja joudun jättämään pennun eteiseen lähtiessäni tallille. Onneksi viikossa on myös vapaapäiviä ja Ludolla paljon kivoja koirakavereita joiden kanssa voi sopia treffejä tallin ulkopuolelle!
Alkuun Ludo olisikin halunnut vetää nelivedolla Kodan luo, tietysti hyvillä äänitehosteilla höystettynä. Sain aika pitkään sahata edestakaisin ja hakea kontaktia ennen kuin päästiin edes tekemään ensimmäisiä lähestymisiä hihna löysällä ja hiljaa. Teen siis joka kerta U-käännöksen ja jatkan matkaa päinvastaiseen suuntaan, kunnes pentu hiljenee ja lakkaa vetämästä toisen koiran perään. Vetäminen on meillä jo helposti selätettävissä ja Ludo lähtee hyvin uuteen suuntaan seuraamaan, mutta huutaminen ei meinaa loppua millään. Siinä saakin olla nopea että ehtii palkkaamaan heti kun poika on edes hetken hiljaa, sillä jos namia ei tule heti, alkaa huutaminen uudestaan. Haukkuminen on selvästi puhdasta turhautumisen purkamista ja monesti se äityy siihen tilaan, ettei haukuttavana olekaan enää toinen koirakko, vaan hihnan pää. Vähänkuin pentu huutaisi mulle, että perhana soikoon lakkaa toi komentaminen ja ignooraaminen ja vie mut leikkimään ton toisen kanssa. Tässä vaiheessa me yleensä seistään paikallaan niin kauan, kunnes pentu hiljenee. Ja taas salamannopea palkkaus. Toiselle koiralle huutaessa palkka on usein lupa taas lähestyä kiinnostavaa kohdetta. Huudosta joutuu taas etäämmälle. Yleensä muutamassa minuutissa ollaan jo päästy tekemään ensimmäisiä lähestymisiä ja kun tutun koirakon kanssa treenaa, pääsee myös harjoittelemaan ihan ohitustakin. Vieraiden, meidän kontrollin ulottumattomissa olevien koirakoiden kanssa pyritään vielä välttämään suoria kohtaamisia. Näitä katsellaan pidemmän matkan päästä ja väistetään ennen liian suuren paineen kasaantumista. Ja tietysti palkkaa sataa.
Kun saatiin ohitettua Kiira ja Koda (jotka muuten tarjosivat tällä kertaa myös hieman siedätystä toisen koiran ääntelyyn Kodankin ollessa malttamaton nähdessään leikkikaverinsa) muutaman kerran oikein nätisti, suunnattiin puikkonokkien kanssa pellolle. Matka taittui oikein kivasti ja tämäkin meni treenistä kun pojat sai kulkea samaan suuntaan kuitenkin tavoitteena olla välittämättä toisistaan. Ludolla oli alkuun vaikeuksia ymmärtää että pitäisi kävellä tien vastakkaista laitaa ja olisi halunnut poiketa moneen otteeseen moikkaamaan Kodaa toiselle puolelle. Loppumetreillä pentukin onneksi tajusi ettei sinne kaverin luo pääse ja malttoi kävellä vierellä nätisti. Kunnes tultiin pellon laitaan. Taisi tyyppi muistaa että siellä sai viimeksi rallata vapaana ja sai taas muistuttaa miten hihnan päässä kävellään vaikka pellolle tultiinkin.
Kun pojat pääsi irti ei ollut riemulla rajaa. Jälleennäkeminen oli iloinen ja vauhtia riitti. Välillä juostiin täysillä ympäri peltoa ja sitten painittiin hetki. Jossain vaiheessa Ludo kuitenkin alkoi käymään Kodan hermoille ihan tosissaan ja siitä vanhempi uros huomauttikin muutamaan otteeseen melko rajusti. Olen huomannut tallillakin erään vanhemman uroksen ottaneen Ludon ojentamisen tehtäväkseen ja uskon sen johtuvan pennun hiljalleen tapahtuvasta miehistymisestå. Se ei enää ole vain viaton pieni pentu, vaan alkaa pikkuhiljaa myös miehistyä. Tämä varmasti saa muut urokset hieman varpailleen ja ne näkevät tarpeelliseksi ojentaa nuorempaansa ikään kuin näyttääkseen nokkimisjärjestyksen edelleen pätevän. Onneksi Ludo on alistuvaa sorttia ja luikkii yleensä tilanteesta selvänä luovuttajana. Ja kun tarpeeksi ärähtää osaa se myös hieman jatkossa kysellä, että sopisiko leikki jo vai vieläkö äristään. Muutaman ärähdyksen jälkeen alettiin ennakoimaan tilanteita ja keskeytettiin leikki heti kun se alkoi äityä liian rajuksi. Hienosti ne pojat oppivatkin itsekin pitämään taukoja ja välttämään turhia riitatilanteita. Niin fiksut colliepojat!
Peltorallin jälkeen käytiin hetken aikaa lepäilemässä kotisohvalla. Otettiin hyvät päiväunet, sekä minä että pentu ja lopulta tulikin hieman kiire seuraavaan aktiviteettiin. Ihana tallikaverini Saara nimittäin houkutteli meidät mukaan Bisquitin näyttelykurssille koirakoulu Kompassin tiloissa. Tämä kurssi tuli meidän kannalta kreivin aikaan, sillä näyttelydebyyttimme siintää jo viikon päässä kun Vantaalla järjestetään collieiden Helmierkkari! Jännitystä lievittämään päästiin siis treenaamaan esiintymistä neljän muun kokemattoman koirakon kanssa.
Jonkin verran on tullut kierrettyä näyttelyissä tuttujen mukana, mutta koska itse en ole koskaan kehässä koiraa esittänyt oli tämä kurssi juuri tässä vaiheessa oikein tarpellinen. Hieman jännitin tukevammasta taluttimesta luopumista ja pelkkiin näyttelyvermeisiin luottamista, mutta onnekseni koira pysyi oikein hyvin hallinnassa myös heiveröisemmällä varustuksella. Alkuun käytiin läpi hieman teoriaa liittyen näyttelyihin; koiran vermeet, esittäjän vaatetus, käyttäytyminen ja esiintyminen kehässä ja yleistä liittyen näyttelyihin. Tämän jälkeen treenattiin esiintymistä käytännössä. Juostiin ympyrällä peräkkäin, yksittäin eestaas "tuomarin" edessä ja seisotettiin näyttelyasennossa. Kouluttaja kävi myös tunnustelemassa koiria ja katsomassa hampaita. Ludo käyttäytyi itse asiassa paljon paremmin kuin olin odottanut ja näyttelytalutinkin pysyi ehjänä treenin läpi. Se ei aristellut lainkaan vieraan kosketusta ja seisoi hievahtamatta tämän pyöriessä pennun ympärillä. Mittakeppikin oli kuin vanha tuttu ja herra saatiin mitattua hieman alle 61-senttiseksi. Mikään virallinen mittaushan tämä ei ollut, mutta tulos lähenteli samaa, jonka olen itsekin kotikonstein saanut. Nyt täytyy vain toivoa ettei herra enempää kasva korkeutta, muuten paukkuu jo rodun ihannerajat.
Tämän treenin jälkeen ollaan kyllä todella hyvillä mielin lähdössä ensi lauantaina tositoimiin. Tottakai edelleen jännittää aivan kamalasti, mutta ainakin ollaan nyt osaavan silmän alla treenattu koitosta varten. Erkkariin on tulossa yli 90 nahkaa ja Ludon isän omistajakin on kuulemma saapumassa paikan päälle. En ole ennen ollut tämän roturyhmän tapahtumissa mukana, mutta ainakin ne vibat mitä facebookista on tulleet, on olleet todella positiivisia. Edessä on siis varmasti jännittävä, mutta ennen kaikkea mielenkiintoinen ja mukava päivä! En malta odottaa että näen niin monta kaunista puikkonokkaa samassa tilassa!
Näyttelytreenin jälkeen käytiin vielä Saaran ja tämän valkoisenpaimenkoiran Iitun kanssa koirapuistossa päästämässä junioreiden viimeisetkin höyryt. Kaksivuotias Iitu on leikkisästi kutsuttuna myös Ludon tyttöystävä ja nämä kaksi tulevat toimeen kadehdittavan hyvin. Paimenet tuntuvat olevan täysin samalla aaltopituudella ja uros-narttu parista ei tarvitse stressata liian testosteronin tai narttumaisuuden aiheuttavan suurempia ongelmia.
Tämä päivä onkin mennyt pääosin hyvin väsyneissä tunnelmissa. Jo illalla kotiin päästyämme, kasvatti koira juuret sohvaan ja taisi nukkua melko pitkälle iltapissaa lukuunottamatta aamuun asti. Edes papin kotiintuleminen ei saanut pentua innostumaan. Kävi se moikkaamassa, mutta hipsi melko nopeasti takaisin sohvan nurkkaan - väsytys onnistunut, jes!
Loppuun vielä muutama kuva Kodan ja Ludon peltorallitteluista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti