Vuosi poninomistajana

Käsittämätöntä ajatella, että siitä on kulunut nyt jo tasan vuosi kun allekirjoitin paperit poninomistajuudesta ja tyhjensin säästötilini.Vuosi on kulunut hirveällä vauhdilla ja vaikka olinkin vuoden ilman vuokrahevosta, ei harppaus takaisin tallielämään tuntunut millään tavoin vaikealta. Itse asiassa se tuntui jopa todella kotoisalta ja ihanan tutulta.

Tulevaisuudensuunnitelmissani olin kyllä ajatellut ponin ostoa, mutta viime syksynä se ei todellakaan ollut vielä ajankohtainen ennen kuin kuulin Goldin myynnistä. Ponin kohdalla ostopäätöksen tekeminen ei niinkään johtunut omasta epäröinnistäni, vaan pikemminkin siitä, miten saan perheeni suostuteltua niin isoon muutokseen. Käytiinkin herra A:n kanssa lukuisia keskusteluita myöhäiseen yöhön siitä, miten ihmeessä olen ajatellut maksaa kaiken ja mistä revin rahat edes itse ponin ostoon. Päätäni yritettiin pyörtää monta kertaa, mutten vaan voinut päästää rakasta ponia lipsumaan sormieni välistä. Kun lopulta esitin selvän budjettisuunnitelman ja kerroin, miten saisin kaikki sopimaan, sain myöntyvän vastauksen. Vaikka tosiasiassahan olin jo ilmoittanut että ostan sen ponin kävi miten kävi. Revin sitten vaikka selkänahastani roposet sen elättämiseen.

Hetkeäkään en ole katunut ponin ostoa, eikä A:kaan ole kertaakaan toivonut ponin myyntiä. Vuoden aikana neiti ponineiti on hurmannut kaikki perheestä ja lähipiiristä, jopa ne jotka eivät pahemmin ole ennen näistä kavioeläimistä välittäneet. Toisesta puoliskostani on kuoriutunut jopa oikein taitava hevosenkäsittelijä ja vaikka tämä muuta väittääkin, veikkaan että pieni heppahulluuskärpänen on häntäkin puraissut, tai ainakin Goldihulluuskärpänen! ;)

Mitä meidän vuosi on sitten sisältänyt? Blogiinhan olen ensimmäisen postauksen julkaissut heti samana iltana, kun sain kauppakirjan ja omistajanvaihdosilmoituksen allekirjoitettua. Samana iltana ajeltiin myös Erikan kanssa moikkaamaan ponia ja pakkaamaan ensimmäiset tavarat. Ajatus oli melko absurdi, että siellä karsinassa nökötti nyt mun ikioma poni. Eihän sitä siinä vielä edes oikein tajunnut.

Kotiin poni haettiin halloweenin aattona, eli lauantaina 31. lokakuuta. Silloin ajatus siitä, että tää on oikeesti mun oma poni alkoi vihdoin valjeta. Kun poni purettiin trailerista sai se muutaman yskänpuuskan ja kun kyselin asiasta tarkemmin Johannalta, oli poni kuulemma jo edellisen viikon aikana yskässyt muutaman kerran. Meidän yhteinen taival alkoikin siis heti sairaslomalla ja eläinlääkärin tarkistuksella. Nauratti oikein, että näin sitä pääsee heti hienosti hevosenomistajan elämään kiinni!

© Kiia Kuokka/tunturiharakka.net

Kun eläinlääkärin tarkastuksessa keuhkot kuulosti täysin normaalilta ja verikokeet tulivat takaisin vailla poikkeavuuksia, ei ponia pidetty sen kummemmin täyslevossa, mutta kaikki rankka liikunta sai jäädä pois kunnes poni paranisi. Ja siihen paranemiseenhan menikin sitten aikaa. Jo aikaisemmin syksyllä Nella ja Goldi oli valittu mukaan aluevalmennusrenkaaseen, mutta harmillisesti sekä marras- että joulukuun valmennuksista jouduttiin jäämään pois. Ponin tilanne yskän suhteen helpotti aina hetkellisesti, kunnes veti taas pienesti takapakkia. Mikään kovin raivokas yskä ei onneksi missään vaiheessa ollut, mutta riittävä pitämään liikunnan kevyenä. Tuolloin ei oikein yskän eteen tehty paljoa, eläinlääkärinkin ohjeet oli kutakuinkin tyyliä "kattellaan".

Vuodenvaihteen tienoilla yskä kuitenkin alkoi kuin alkoikin hellittää ja heti alkuvuodesta 2016 se loppui kuin seinään. Hieman vainoharhaisena tuli edelleen kuunneltua köhäisyjen perään, mutta vuodenvaihteen jälkeen poni pääsi takaisin treeniin ja tavoitteita rakennettiin kohti kisakautta 2016. Kuntoa lähdettiin kohottamaan kohtuullisen maltillisesti ja tammi-helmikuussa saatiinkin mahtavat hanget takapään treeniä varten. Loppusyksyn aikana kadonnut voima etenkin laukassa alkoi taas löytyä ja poni liikkua kaiken kaikkiaan reippaammin.

© Eeva Laakso

© Eeva Laakso

Vuodenvaihde oli omalla kohdallani erittäin raskas, sillä jouduin tammikuun 16. päivä jättämään jäähyväiset ensimmäiselle omalle koiralleni. Surun keskellä sain paljon voimaa siitä, että sain käydä rauhassa tallilla ja unohtaa murheet touhutessani ponin kanssa ja olinkin jo heti lopetusta seuraavana päivänä tallilla hoitamassa ponin normaaliin tapaan. 

Aluevalmennuksissakin päästiin vihdoin käymään ja neidit kehittyi Tepon valvovan silmän alla hurjin harppauksin. Pääsin itsekin piipahtamaan estevalmennuksessa ensimmäistä kertaa liki seitsemään vuoteen. Odotukset omille taidoille oli melko matalalla ja ruosteessahan ne oli. Tunnin aikana kuulin kuitenkin vähemmän negatiivista kommenttia kuin mitä olisin itse odottanut ja huomiokohtia löytyi juuri niiltä alueilta, millä tiesin itsekin olevan roimasti parantamisen varaa. Onneksi poni sentään on sen verran varma hyppääjä, että se vei meidät esteiden yli kuskin pienestä haparoinnista huolimatta.

Vuoden ensimmäiset kisat käytiin Ratsastuskeskus Ainossa. Poni oli selvästi melkein neljän kuukauden mittaiseksi venyneestä kisatauostaan kerännyt intoa kisaradalle ja käyttäytyi omasta tyylistään poiketen jopa sikamaisesti koittaen kuskata Nellaa esteeltä toiselle. 80cm ratsastivat hienon Clear round-suorituksen ja 90 sijoitus oli lopulta viides. Ei lainkaan hassumpi tulos pitkän tauon ja sairasloman jälkeen.

Alkukeväästä käytiin kilpailuissa enemmän harvakseltaan ja tehtiin ennemminkin tärppejä oikeasti panostuksen arvoisiin reissuihin. Yksi näistä reissuista oli Ypäjä Winter Show, josta neidit pokkasivatkin itselleen Amateur Tourin 90cm bonusluokan voitosta suoran paikan HIHS finaaliin.

© Mirella Ruotsalainen/hertjekker.net

Maaliskuussa poni pistettiin myös vihdoin todelliselle dieetille. Se oli sairaslomansa aikana kerryttänyt melkoisen mahan ja lisääntyneestä treenistä huolimatta heinäannokset tutui liian suurilta jotta maha lähtisi oikeasti pienenemään. Niinpä pikku ahmatin päivittäinen ruoka-annos pudotettiin liki kahdeksasta kilosta heinää reilu viiteen kiloon. Tällä heinämäärällä ponin paino alkoikin pudota hyvällä vauhdilla ja jo toukokuussa poni oli huomattavasti paremmassa kunnossa sekä vatsan että lihaksiston kannalta.

Kesäkausi ei ole alkanut ennen kuin on päästy ensimmäistä kertaa maastoesteille! Ja meidän osaltahan se korkkaus tapahtui huhtikuun loppupuolella, kun tytöt kävi Ypäjällä Pirkko Herdin valmennettavina. On aina yhtä ilo katsoa kun toisilla on kivaa ja Goldi niin selvästi nauttii maastoesteistä! Piken sanoin "Pieni leijonanpoikanen" suoritti hieman haastavampiakin esteitä aivan uskomattomalla varmuudella ja olisi luullut että se on kokeneempikin kenttäratsu.

Maastoestevalmennus pohjustikin hyvin seuraavana viikonloppuna käytävää kenttäratsastuskilpailua, johon tytöt oli ilmoitettu. Itse olin hieman heikossa hapessa mukana seuraamassa kilvankäyntiä, mutta onneksi tytöt suorittivat tuttuun tasaisen varmaan tapaansa, niin ei sen takia ainakaan alkanut heikottaa enempää. Koulu- ja estekokeiden jälkeen tyttöjen sijoitus oli lähellä top10, mutta hieman turhan vauhdikkaan maasto-osuuden jälkeen sijoitus jäi saamatta ja kisoista lähdettiin kotiin vailla ruusuketta, mutta hyvin tärkeän kokemuksen kanssa.

Toukokuussa Goldi sai myös esiintyä ihan oikeasti kouluaitojen sisällä, kun ystäväni Peppi starttasi sillä muutaman treenikerran jälkeen Helppo C ja Helppo B-luokat. C:n ratsukko selvitti aivan huikean hyvin ja nappasivatkin sinivalkoisen ruusukkeen. Beessä maneesin kuumuus koitui ponin kohtaloksi ja tahmasi jo valmiiksi hieman tahmean ponin entistä voimakkaammin pohjahiekkaan. Poni kuitenkin suoritti kouluradat yllättävän hyvällä motivaatiolla, eikä tulevaisuuden mahdollista kouluponin uraa tarvinnut vielä vetää viemäristä alas!

© Kiia Kuokka

Ensimmäistä kertaa oli myös tarkoitus lähteä kisaamaan Ponicupia ja ensimmäinen osakilpailu meidän osaltamme oli Helsinki Pony Event Helsingin Laakson ratsatsusstadionilla toukokuun lopulla. Verkkaluokaksi ratsastetulla 90-radalla Goldi rysäytti kolmosesteen läpi melko hurjan näköisesti, mutta tokeni onneksi hyvin loppuradaksi ja seuraavaan luokkaan. Ensimmäinen Ponicup osakilpailu oli samalla tyttöjen ensimmäinen kansallinen poniluokka ja olihan se uskomatonta kun tyyliarvostelulla käydystä luokasta napsahti voitto. Toisaalta Nellan siisti ratsastus ja neitien yhteistyö ei yllättänyt millään tavalla ja olisin saattanut olla jopa hieman pettynyt mikäli tästä luokasta olisi huonompi arvosana tullut.

Toukokuun lopulla tuli pieni muutos kotimaisemiin kun Goldi muutti uudelle tallille. Tallinvaihdos ei ollut ollut päälimmäisenä ajatuksissa, mutta kun kuulin kivalta tallilta vapautuneen karsinapaikka, ryhdyin tuumasta toimeen ja niin me muutimme ponin kanssa ensimmäistä kertaa maneesitallille! Maneesillinen talli on tavoitteellisesti kilpailevalle poniratsukolle melkoinen helpotus treeniä ajatellen ja mahdollistaa toivottavasti tulevan talven treenaamisen paremmin kuin viime vuonna, kun kenttä sääolosuhteiden takia oli harvoin täysin treenikunnossa.

Kesäkuussa juhlittiin Goldin ja Nellan syntymäpäivää ja käytiin toistamiseen kenttäkilpailuissa - tällä kertaa hieman paremmalla menestyksellä, nimittäin kaksikon upeat suoritukset kaikilta osa-alueilta johti koko harratseluokan voittoon! Myös seuraavana viikonloppuna käydystä ratsukon toisesta kansallisesta metristä kotiuduttiin ruusukkee kanssa, kun neidit sijoittuivat toisiksi kovatasoisessa luokassa Riders Innissä. 

Onnistuneesti alkanut kisakausi sai kuitenkin viikkoa ennen juhannusta melkoista takapakkia epäonnistuneen Match Show-reissun seurauksena. Menomatkalla meidät yllätti sellainen kesämyrsky, että Goldi teloi jalkansa kuljetuksessa säikähdettyään kaatosadetta. Pilvenmäen raviradalla Goldin jalka paikattiin ja se pääsi matkustamaan takaisin kotiin rauhoitettuna. Seuraavan päivän Kenttäkilpailut luonnollisesti jouduttiin perumaan ja onnettomuutta seurasi useampi viikko haavaa ja sen jälkitauteja hoidellessa. Kävin tallilla aamuin illoin puhdistamassa ja paketoimassa haavan uudestaan ja kävelyttämässä ponia. Hoidosta huolimatta poni kehitti jalkaansa impparin ja impparin hoitoon käytetystä betadine-hauteesta vielä ihotulehduksen, joka säteili koko kintereeseen niin että poni alkoi ontua ravissa. Poni söi tulehdukseen lääkekuurin ja vihdoin kahden viikon taluttelukuurin jälkeen pääsin hyppäämään ratsaille ja alettiin pikkuhiljaa kuntouttamaan jalkaa ja palauttelemaan ponia taas treeniin.

Ja niinhän se ihmeponi taas palautui kuin ei mitään olisi ollutkaan ja heti ensimmäiset kilpailut pienen "kesäloman" jälkeen otettiin tietysti avosylin vastaan ilmoittamalla tytöt elämänsä ensimmäiseen 110-luokkaan. Mitä sitä turhia kainostelemaan, tuutataan korkealta ja kovaa kun siihen on mahdollisuus! Ja kyllähän se kannattikin, kun metristä saatiin sininen ja metrikympistä sinivalkoinen ruusuke kotiinviemisiksi!

Omalta kannaltani seurasi tässä välissä pieni poniloma, kun meille saapui uusi perheenjäsen heinäkuun lopussa. Goldi oli treenileirillä Nellan ja Johannan luona ja itse keskityin täysillä pennun kotiuttamiseen. Tytöt kävi muun muassa pyörähtämässä Kemiö Jumpingissa ja Ypäjän kisaviikoilla, jälkimmäisessä voittaen Poniderbyn!

Yksi vuoden kohokohdista on aina Vermon Kansallinen Poninäyttely, joka järjestetään aina heinä-elokuun vaihteessa. Tänä vuonna tahdoin erityisesti panostaa tähän näyttelyyn, kun mätsärireissu oli suhteellisen epäonnistunut eikä newforesteille järjestetty tänä vuonna lainkaan rotunäyttelyä. Goldi esiintyikin oikein nätisti ja voitettiin oma kehä. Valitettavasti parhaan tamman valinnassa meidän ohi kiilasi toinen tamma, joten sen edemmäs ei näissä karkeloissa päästy.

Virallisen kisakauden 2016 kruunasi ehdottomasti syyskuussa ratsastetut aluemestaruudet. Nella ja Goldi kilpaili sekä henkilökohtaisessa kilpailussa että joukkuekilpailussa LOR:n tiimissä. Aluemestaruuksista tytöt pokkasivat itselleen henkilökohtaisen hopean ja joukkuepronssin. Hyvästä menestyksestä kiitoksena tytöt kutsuttiin vielä Saloon alueiden välisiin mestaruuskilpailuihin ponien joukkueeseen. Täältä lisättiin mitaliriviin kultainen mitali!

Kun lokakuu saapui, tuntui kuin edellisvuosi olisi lähtenyt uudestaan käyntiin. Goldi nimittäin aloitti heti alueiden välisten mestaruuksien jälkeen yskimisen, ensin hyvin lievänä, muutamana yskäsynä siellä täällä, mutta tila paheni melkoisella vauhdilla. Koska edessä oli vielä kilpailut, joita oltiin odotettu koko kisakausi ja en todellakaan tahdo samaa rumbaa kuin viime vuonna, aloitettiin yskän hoito heti melko agressiivisesti. Hain ensihätään kasan yrttejä ja keittelin yskänlääkettä ponille, kunnes sain eläinlääkärin puhelimen päähän ja lääkekuurinkin päälle. Muutaman viikon yskimisen jälkeen ponin tila alkoi kohentua ja yskiminen väheni huomattavasti koko ajan. Valitettavasti tilanne oli ollut päällä jo niin pitkään, että ponin kunto huomioiden osallistuminen HIHS Amateur Tourille oli peruttava viime tilassa.

© Eeva Laakso

Ja nyt ollaan tässä. Kulunut vuosi on opettanut mua aivan uskomattoman paljon. Vaikka hevosteluvuosia on takana jo vaikka kuinka monia, olen ponin oston myötä oppinut uskomattoman paljon hevosen hoidosta, terveydestä ja ruokinnasta. On tottakai ollut hyvin rankkojakin kausia, mutta mukaan mahtuu myös paljon palkitsevia hetkiä ja muistoja, joita en vaihtaisi mistään hinnasta.

Vaikka musta tulikin poninomistaja vähän yllättävästi, en ole katunut sitä päätöstä hetkeäkään. Mä olen niin heppahullu henkeen ja vereen, elän elämää täysillä hevosten kautta ja tallilla olo on mun terapiaistunto. Se on hassu tunne miten kaikki huolet ja jopa ajantaju katoaa, kun pääsee tallille touhuamaan oman ponin kanssa. Ei ole vain yksi eikä kaksikaan kertaa kun olen joutunut soittamaan sovituille tapaamisille että oon vähän myöhässä kun tallilla taas venähti.. Hups!

Koskaanhan sitä ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta suunnitelmia tehdään ja ponilla on vielä paljon näytettävää! Toivottavasti olette viihtyneet meidän matkassa tämän vuoden ja jatkatte viihtymistä tulevaisuudessakin. Olen myös hyvin kiitollinen teille kaikille lukijoille, että jaksatte myös innostaa kirjoittamaan tätä blogia. On ihana katsoa postauksia takaisin päin ja muistella mitä onkaan tullut tehtyä. Vaikka vuosi on lyhyt aika, tuli vanhoja postauksia selaillessa jo sellaisia muistoja, jotka olin ehtinyt unohtamaan. Iso kiitos siis teille ♥