Karvat On.

Yksi varmimmista syksyn merkeistä on se, kun hieno kiiltävä kultainen alkaa pikkuhiljaa muistuttaa lapsuudesta tuttua kaikista pehmoisinta teddykarhua. Tämä ilmiö aiheuttaa myös sen, että poni on lyhyimmänkin alkuverryttelyn jälkeen yhtä märkä kuin vasta suihkusta tulleena.

Goldi alkoi vaihtaa karvaa jo heinäkuun puolen välin tienoilla. Se on aina ollut todella hyvä ennakoimaan syksyn tuloa ja jo Vermon poninäyttelyssä elokuun alkupäässä sain suihkutella litran showshinea karvaan että se näyttäisi edes joten kuten siedettävältä. Muutama syksy takaperin poni sai vielä syyskuun ajan pitää karvansa kuun lopussa olleen kantakirjauksen takia, mutta nyt kisakauden ollessa edelleen hyvässä vauhdissa, sai G luopua turkistaan heti syyskuun vaihtuessa. Ei nimittäin ole mitään suurinta herkkua kuivatella litimärkää ponia joka ratsastuskerran jälkeen. 

Hevoskansa on siitä hauskaa porukkaa, että kaikkiin hevosen kanssa tehtäviin asioihin löytyy yhtä monta mielipidettä kuin harrastajaakin. Tiedän että on olemassa paljon niitä, joiden mielestä hevosen klippaus on turhamaista ja typerää, mutta ne eivät taidakaan olla mammuttikarvan kasvattavien kansallisen tason kisahevosten omistajia. Kyllä mäkin todella mielelläni skippaisin koko loimitusrumban ja jättäisin ilomielin ponille sen talviturkin niskaan jos se olisi edes harkinnan asteella tässä vaiheessa mahdollista. Ai että kun olisi niin ihanan helppoa (ja halpaa) kun voisi ainoastaan pahimmilla kurakeleillä ja pakkasilla laittaa ponille takin päälle eikä tarvitsisi stressata sitä että paleleeko se nyt, onkohan sillä liian kuuma, hankaako loimi, kinnaako se...? Sen olen kyllä päättänyt että kun poni jää mammalomalle, saa se viettää koko vuoden luonnollisessa habituksessaan ihan vapaasti ja loimia kiskotaan niskaan vasta todellisen tarpeen edessä.

Joten kuten sanottua, Goldi pääsi karvoistaan syyskuun ensimmäisinä päivinä, eli noin kolme viikkoa sitten. Klippautin ponin kokonaan jalkoja lukuunottamatta ja saatiin takapuolen päälle jätettyä pieni koristekin ;) On ollut melkoisen ihanaa nyt pahimpaan hirvikärpäsaikaan ettei ponista tarvitse metsästää kyseisiä inhoja otuksia, vaan ne löytää samantien pikavilkaisulla. Ja tietysti nyt lämpöisten päivien aikana myös ponin treenaaminen on huomattavasti miellyttävämpää kun ponilla on huomattavasti enemmän energiaa kevyemmällä turkilla.

Kuvat © Eeva Laakso