15 viikkoinen hurmuri

Ludon kuulumisista olenkin kirjoittanut tänne viimeksi luvattoman kauan aikaa sitten. Puolustelen itseäni sillä, että hevosen ja koiran ksnssa touhuaminen kaksneljäseittemän vie hyvin mehut vaikka olevinaan lomalla olinkin. Huonosti nukuttuja öitä, paljon pennun aktivointia ja siihen päälle pitkät kesämaastot ponin kanssa, päivästä loppuu tunnit yllättävän nopeasti ilman töitäkin.

Pentu on kasvanut sitten viimepostauksen aivan hurjasti. Se kehittyy hyvin tasaista tahtia ja on saanut joka viikko hieman reilun kilon verran lisää painoa. Tähän mennessä se on jo reippaasti tuplannut painonsa siitä päivästä kun se saapui, sillä aamulla punnittaessa vaaka näytti melko lailla tasan kahtatoista kiloa. Ei sitä ite edes tajua millanen rotjake siitä on tullut. Täytyy välillä ihan varta vasten verrata vanhempiin kuviin että muutoksen näkee. Ainoa konkreettinen asia misä huomaa että pentu on kasvanut on se, että sen kantaminen sylissä on huomattavasti vaivalloisempaa kuin muutama viikko sitten. Ja kyllähän se oppi viime viikolla hyppäämään sohvallekin. Ja on sen kaulapantaakin suurennettu jo muutamaan kertaan. Ja silti se tuntuu niin pieneltä.

Ollaan keskitytty todella paljon nyt ihan arkikäytökseen ja hiottu käytöstapoja isolle koiralle sopiviksi. Suurin jännityshän mulla on tän pennun kanssa ollut siinä, kun siitä kasvaa kuitenkin ihan iso koira ja itsellä on ollut aikaisemmin vaan pieniä. Pienen koiran koulutuksessa kun saa niin paljon enemmän anteeksi kuin ison koiran kanssa. Ei haittaa jos pieni koira vähän vetää hihnassa, hyppii päin tai riehuu sisällä. Eikä sen kanssa ole niin väliä jos se ei tottele kunnolla kun sehän nyt on vaan pieni koira. Ison koiran kanssa olet saman tien pulassa jos se teilaa hyppimällä tai vie remmissä ihan kuusnolla.

Pentua on viety tähän mennessä jo melko lailla ympäriinsä. Se on käynyt kahdella eri mökillä, matkustanut autolla, veneellä, junalla ja bussilla, tavannut lukuisia koirakavereita, ollut helsingissä, kyläilemässä sukulaisilla ja tietysti mukana tallilla. Tallikoirana se on ollut itseasiassa todella reipas. Välillä uskaltaudutaan hieman turhan lähelle hevosen jalkoja, mutta siitäpähän oppii kun kerran saa kaviosta (kunhan nyt ei kovaa saisi...). Olen myös testannut sen kanssa ihan selästä "lenkittämistä" ja pentu on pitänyt kontaktin todella hyvin tallipihaa kierrettäessä. Vielä pitäisi saada se opetettua pysymään kentän laidalla kun tehdään treeniä kentällä, sillä toistaiseksi se juoksee kentälläkin ponin perässä ellen pistä sitä hihnaan kiinni.

Temppuja ei olla pennun kanssa juurikaan opeteltu, mutta perus istu, maaha ja tietysti tänne-käskyt on olleet mukana päivittäisessä toiminnassa. Ja koska moni on jo pennun ollessa viikkoja pienempi kysynyt että osaako se antaa tassua, on se toistaiseksi ainoa hupitemppu jonka Ludo osaa. Ihan vaan että voi sanoa et joo, osaa se.

Postauksen kuvista kiitos hovikuvaajamme Eeva Laakso!