Pennun ensimmäinen viikko kotona

Koiranpennun sosialistaminen aloitetaan jo kasvattajan luona siinä vaiheessa, kun pentu alkaa liikkua enemmän ja pikkuhiljaa ymmärtää enemmän ympäristöstään. Se on kuitenkin vahvimmassa leimautumisen vaiheessa 8-12 viikkoisena, jolloin se on juuri muuttanut uuteen kotiinsa. Näinä viikkoina olisi erityisen tärkeää totuttaa koiranpentu kaikkeen mahdolliseen, sillä sen tänä ajanjaksona kokemat asiat tulevat olemaan pennulle normaalia. On siis pidettävä huoli, että nämä uudet kokemukset ovan pennulle mieluisia ja sillä jäisi niistä hyvät muistot. Siinä missä se tässä vaiheessa muistaa kaikki positiiviset kokemukset, tulee se myös muistamaan kaiken negatiivisen.

Ludo 8 viikkoa

Pennun saavuttua kotiin pidettiin muutama päivä ihan oman perheen parissa, tutustuen uuteen kotiin, uusiin isäntiin ja uuteen elämäntyyliin ilman sisaruksia ja kasvattajan turvallista pentuhuonetta. Ensimmäinen yö saattaa olla pennulle jännittävä ja monesti siltä pääsee pieni itku nukkumaan menon aikaan. Meillä pentu vinkui muutaman kerran valojen sammuttua, mutta rauhottui todella pian yöunilleen ja nukkui makoisasti melkein kuuden tunnin yöunet ilman katkoksia.

Ludo on ollut alusta saakka yöt täysin kuiva, tietysti osittain myös sen takia, että olen ollut kevyt nukkuja ja vienyt sen heti ulos sen herättyä aamulla. Taitaa koiranpennun myötä pienet äidinvaistot herätä, sillä olin muun muassa pennun hakua edeltävänä viikonloppuna mökkireissulla, jossa nukuin kuin tukki vaikka muut jatkoivat mölyämistä ja minua käytiin myös repimässä polvesta kun sitä luultiin koiraksi.. Enkä herännyt! Nyt pennun kanssa olen kuitenkin herännyt lähes tulkoon ensimmäiseenkin pieneen liikahdukseen. Lasken tämän kuitenkin pelkkänä plussana, sillä se helpottaa myös itseäni kun ei tarvitse laittaa kokoajan herätyskelloja soimaan, vaan voin rehellisesti odottaa että pentu itse herää yöuniltaan. Ludo on myös päivisin lähes tulkoon kuiva ja osaa jopa pyytää ulos hädän iskiessä. Viikon aikana se on tehnyt tarpeensa sisälle laskujeni mukaan noin viisi kertaa ja näistäkin osa yksinkertaisesti omia mokia kun ei olla huomattu toisen heränneen tai pyytäneen ulos. Onneksi ollaan vasta opetteluvaiheessa ja tottakai vahinkoja silloin sattuu!

Viikon aikana ollaan myös opeteltu perus arkirutiinia, luoksetuloa, istumista ja pieniä muita hyödyllisiä temppuja, jotka helpottavat arjessa toimimista. Kun kyseessä on vilkas pentu, on ensisijaisen tärkeää tarjota sille riittävästi aivotyöskentelyä väsytykseksi. Jos pentu on riehakas, teet siitä vain entistä riehakkaamman riehuttamalla sitä. Ylivilkkaan pennun kanssa tulisikin välttää mahdollisimman paljon ellei jopa täysin kiihdyttäviä leikkejä kuten palloleikkejä, hurjia vetoleikkejä, painimista, jahtaamista jne. Sen sijaan pennulle on hyvä tarjota kivoja leluja joilla leikkiä rauhassa, sallittua pureskeltavaa ja paljon älynystyröitä aktivoivaa tekemistä.

Me ollaan viety pentua muutamana päivänä myös metsään juoksemaan vapaana, sillä ihan kodin lähistöllä ei ole alueita joilla voisi pientä pentua pitää turvallisesti irti. Ollaan sekä pysytelty sallituilla poluilla, mutta myös poikettu poluilta ihan umpimetsään, jossa pentu sai todella tehdä töitä pitääkseen meitä silmällä ja pysyäkseen perässä. Tällaiset harjoitukset ennen kaikkea vahvistavat pennun lihaksistoa ja auttavat kehittymään ketterämmäksi, mutta myös vahvistavat pennun leimautumista omistajaansa ja opettavat sitä pysymään kokoajan näköetäisyydellä ja pitämään omistajaansa silmällä. Ennen ensimmäistä metsäreissua oli pentu puistossa ja pihalla käydessä kovin itsenäinen ja tallusteli menemään vähät välittämättä minusta tai A:sta. Metsäkäyntien jälkeen Ludo on ollut todella tarkkaavainen missä me kuljemme ja on alkanut liikkua hihnassakin paljon reippaammin perässä.

Hihnalenkkejä ei pienen pennun kanssa voi tehdä kuten aikuisen koiran kanssa, vaan ollaan lähinnä kävelty muutamia kymmeniä metrejä pennun jaksamisen mukaan. Välillä pentu pääsee lepäilemään syliin ja sitten taas jatketaan pienen pätkän verran eteenpäin.
 
Koska tahdomme pennusta ehdottomasti koiraystävällisen ja muiden kuonokkaiden kanssa toimeen tulevan, ollaan alettu heti ensimmäisestä viikosta lähtien totuttaa sitä muihin koiriin. Luonnollisesti ensimmäisenä on ollut vuorossa lähipiirin koirat, joiden tiedetään olevan pennulle turvallisia ja hyviä kokemuksia. En tahdo pennun saavan nyt vahingossakaan huonoja koirakontakteja, ettei se vaan ala araksi. Se onkin päässyt leikkimään kertaalleen Erikan koirien Alman ja Timin kanssa ja A:n kummivanhempien vajaa vuotiaan russelipojan kanssa. Molemmat kerrat ovat olleet kultaakin arvokkaampia pennun koirasosialistamisen kannalta, sillä se on oppinut kohtaamaan luonteeltaan hyvin erilaiset koirat ja varmasti jo saanut hieman vihiä siitä, minkälaista elekieltä lukea missäkin tilanteessa. Vielä on anoppilan koirien tapaaminen edessä ja omien vanhempieni koira. Anoppilan koirien kanssa en ole lainkaan huolissani, mutta äitini koira on luonteeltaan hyvin arka ja arvaamaton. Neiti on antanut kyytiä jos jonkinmoisille koirakavereille, joten tahdon ottaa sen kanssa hyvin varovasti ja rauhallisesti ja kerätä pohjalle ensin mahdollisimman paljon hyviä kokemuksia muista koirista.

Alma, Timi ja Ludo kaikki saman kepin kimpussa

Vauhdikas Masi-russeli oli oikein sopiva leikkikaveri Ludolle, etenkin kokonsa puolesta

Ludo pääsi tänään myös ensimmäistä kertaa mukaan tallille tutustumaan hevosiin ja ennen kaikkea Goldiin. Pakko kyllä kehua pentua, sillä se on ottanut tähän mennessä kaikki uudet asiat todella avoimesti ja rohkeasti vastaan, eikä mikään ole oikeastaan koitunut sille vielä ongelmaksi asti. Goldiakin poju oli heti nenä ojossa moikkaamassa kun vein lähemmäs ja valmennustakin seurattiin ilmekään värähtämättä ihan muutaman metrin päässä kentän urasta, jolla hevoset laukkasivat reippaassa ratalaukassa ohi.

On uskomatonta miten paljon pentu voikaan muuttua viikon aikana. Tuntuu kuin se olisi kasvanut henkisesti suurin harppauksin ja onhan se ulkonäöllisestikin muuttunut huimasti. Suurin muutos ulkonäöllisesti on ehdottomasti tapahtunut pennun korvissa. Tullessaan meille oli Ludon molemmat korvat lähes tulkoon täysin lupat. Jopa niin lupat että vitsailtiin sen jäävän luppakorvaiseksi. Yhtenä aamuna kiinnitettiin kuitenkin huomiota siihen, että se enemmän luppa korva oli pikkuhiljaalähtenyt nousemaan. Ja sille tielle ollaan jääty, sillä korvat tuntuvat nousevan päivä päivältä enemmän ja enemmän pystyyn. Kaikki sormet ristissä toivon että korvien huima nouseminen lakkaisi pikkuhiljaa, sillä en jaksaisi lähetä liimaamisrumbaan saavuttaakseni pennulle ne rodunomaiset yksi kolmasosaa lupat korvat.

 Ludo 9 viikkoa

Tulevien viikkojen aikana jatketaan pennun sosialistamista ja haetaan lisää uusia kokemuksia, mutta niistä kirjoitan lisää ajallaan! Onko teillä jotain tiettyä mitä tahtoisitte koiranpennun kasvattamisesta täällä blogin puolella lukea? Tai mitä tahtoisitte erityisesti juuri meidän Ludosta tietää?