Valmistautuminen poninäyttelyyn

Kuten monella muullakin rotuponin omistajalla, on meilläkin viikonloppuna tarkoitus suunnata kohti Vermon ravirataa ja Kansallista Poninäyttelyä! Olen käynyt Vermon poninäyttelyissä katsojana ja kuvaajana jo kymmenen vuoden ajan ja Goldin aputiimissä jo kahtena vuonna. Kehään ei ole vielä kertaakaan itse tullut asteltua, mutta kertahan se on ensimmäinenkin!

Koska kyseessä on ainoa newforestinponeille järjestettävä näyttely tänä vuonna, aiotaan tottakai panostaa osallistumiseen täysillä. Mutta mitä kaikkea sitä pitääkään huomioida valmistautuessaan näyttelyyn?

Goldi Vermossa 2014. Kuvasta kiitos Kiia Kuokka / tunturiharakka.net

1. Ponin liha(vuu)skunto
Meillä Goldi on luonnollisesti hyvässä ja timmissä kunnossa aina kisakaudella ja pyritän tietysti samaan sen ulkopuolella. Kun poni on treenattu tavoitteellisesti ja säännöllisesti on sen lihakset tasapainoiset ja ne korostavat rakenteen hyviä puolia. Kun poni voi hyvin sekä sisäisesti että ulkoisesti, esiintyy se aina paremmin edukseen ja terve ulkomuoto saattaa jopa hieman hälventää sen rakenteellisia virheitä. Tietysti hyvä menestys vaatii myös sen hyvän perusrakenteen, eikä lihasmassaa kasvattamalla voi kaikkia virheitä piilotella ja saada anteeksi.

2. Rotumääritelmän mukainen kunto
Aina ennen rotunäyttelyä on hyvä tarkistaa oman ponin rodun mukaiset ulkonäkövaateet. Kaikilla roduilla on omat sääntönsä, missä kunnossa ja miten puunattuina ne tulee esittää. Alkuperäisrotuisten ponien tulisi olla mahdollisimman luonnollisen näköisiä, eikä niiltä välttämättä saa trimmata esimerkiksi vuohis- tai partakarvoja. Monilla roduilla on myös tiukat säädökset esimerkiksi harjan tyylille. Newforestinponeilla on onneks suhteellisen löyhät vaatimukset ulkonäölle, eikä niillä esimerkiksi rokoteta ratsuharjasta (muista kuitenkin harjaa saksiessasi varoa liian tasaista linjaa, esimerkiksi nyppimällä saat huomattavasti luonnollisemman lopputuloksen. Nyppiminen kuitenkin myös ohentaa ponin harjaa, joten älä innostu liikaa!). Rotuponeja ei tule letittää näyttelyyn, eikä niitä saisi klipata.

3. Poni puhtaaksi ja kiiltäväksi
Kuten ennen kaikkia edustustehtäviä, on poni hyvä pestä kunnolla myös ennen näyttelyä. Valmistaudun yleensä esimerkiksi harjan ja hännän puunaamiseen pesemällä ponin jo kertaalleen kunnolla noin viikkoa ennen näyttelyä ja sitten vielä uudestaan edellisenä iltana. Kimon, tai tässä tapauksessa valkohäntäisen ja -harjaisen, ponin pesuun saa tuhlata aina hieman enemmän aikaa ja malttia. Aloitan yleensä ponin pesun ihan perus-shampoolla, jolla käyn läpi ponin turvasta hännänpäähän. Goldi ei ole kaikista yhteistyöhaluisin pään pesussa, mutta pienin poppaskonstein saadaan sekin pestyä hyvin. Kun ponista on kertaalleen pesty kaikki pahin lika pois, käyn yleensä sen vielä uudestaan läpi shampoolla, mutta tällä kertaa joko kimo- tai hopeashampoolla. Vaikka Goldi ei olekaan peiteväriltään valkoinen, tuo kimoshampoo mielestäni sen värin vielä kauniimmin esiin. Ja tietysti käyn huoellisesti läpi pään piirron ja harjan sekä hännän. Harjan pesuun riittää usein yksi tai kaksi kertaa kimoshampoolla, mutta hännän pesun olen kerran Goldilla tehnyt kymmenen kertaa, että olin tyytyväinen lopputulokseen. Tässä hommassa on sekä hyvä että paha olla perfektionisti. Pesun jälkeen kuivattelen ponin ja suihkutan jo valmiiksi harjaan, häntään sekä karvaan showshinea. Tämä auttaa karvapeitettä ja jouhia hieman hylkimään likaa, niin ei tarvitse heti olla uudestaan pesemässä. Näyttelyä edeltävän illan pesun jälkeen letitän ponin hännän ja laitan sille varmuuden vuoksi yöksi ohuen talliloimen päälle.

4. Näyttelyvarusteet kuntoon sekä ponille että esittäjälle
Koska poni on puunattu viimeisen päälle, on tottakai tärkeää muistaa myös katsoa, että näyttelyissä käytettävät varusteetkin on edustuskunnossa. Olen pitkään haaveillut Goldille ihan varta vasten näyttelyitä varten olevista suitsista, mutta vielä toistaiseksi en ole löytänyt kriteereihini sopivia. Tähän hätään kasailen siis olemassa olevista suitsista kivan yhdistelmän ja saadaan mennä sillä (ellen loppuviikosta löydä "niitä oikeita"). Näyttelyissä ponin voi esittää joko ihan perussuitsissa ohjineen kaikkineen, mutta itse tykkään tehdä suitsista hieman enemmän näyttelyihin sopivat vaihtamalla turpahihnan alaturpahihnattomaan ja käyttämällä ohjien sijasta nahkaista ketjunarua. Suitset ja naru saa edellisenä iltana kunnon pesun ja rasvauksen, jotta nekin kiiltävät kilpaa ponin kanssa. Varaudun myös puhtaalla sadeloimella ja jonkinmoisella kuivatusloimella, mikäli huono sää yllättää.

Muista myös kiinnittää omaan pukeutumiseesti huomiota! Kuten ratsastuskilpailuissakin, on näyttelyissä oma pukukoodinsa, jota on suotava noudattaa. Esittäjällä tulisi olla päällään siistit vaatteet, esimerkiksi suorat housut ja kauluspaita.  Farkut ja ratsastushousut ei kuulu näyttelykehään eikä paidassa saisi olla suuria logoja tai räikeitä kuvioita.

5.  Kaikki tarvittava tilpehööri
Itse näyttelypäivälle (ja esimerkiksi kuvauskeikoille) minulla on aina pakattuna valmiiksi pakki, jossa on kaikki tarpeellinen ja tarpeeton tilpehööri ponin ehostamista varten. Koska poni on jo valmiiksi puunattu kuntoon ei itse näyttelypaikalle kannata raahata kaikkia mahdollisia harjoja ja puhdistusvälineitä, vaan valita muutama tärkein ja tarpeellisin. Omassa näyttelypakissani on aina valmiina kavioöljy, puhdistusliinoja, pyyhe, sieniä, sakset, kiillotusharja, kaviokoukku, kampa/harja ja babyoilia. Näiden lisäksi matkaan lähtee käyttötavaroista ämpäri, showshinepullo, nahkariimu, riimunnaru, varaohjat ja juoksutusliina sekä itselle hanskat ja kypärä varmuuden vuoksi. Muista myös varata ponille mukaan heinää, mikäli päivä uhkaa venyä lainkaan pidemmäksi.

6. Maalaisjärki ja varautuminen
Viimeisenä muttei vähäisimpänä on aina hyvä kantaa mukanaan roima annos maalaisjärkeä ja yleisiä käytöstapoja. Ennen näyttelypaikalle saapumista on luettava tarkkaan näyttelykirje ja näyttelyjärjestäjän muut tiedotteet, jotta olet mahdollisimman perillä kaikesta eikä paikan päällä sattuisi turhia yllätyksiä. Näyttelyissä on kuitenkin kaikkien tarkoitus ennen kaikkea viihtyä ja pitää hauskaa, joten turhat mökötykset ja huonot tuulet on syytä jättää jo pakkaamisvaiheessa kotiin. Ponin pärjääminen näyttelyissä on kaikkien näiden valmistautumisvaiheiden jälkeenkin silkkaa tuuripeliä, johon vaikuttaa paljon tuomarin mieltymykset, kehässä olevat vastustajat ja kuun ja tähtien asennot. Tiedät kuitenkin itse ponisi olevan se kaikista kaunein ja parhain rotunsa edustaja ja se on tärkeintä!

Goldi Vermossa 2014, 1-palkinto ja luokkavoittaja. Kuvasta kiitos Kiia Kuokka / tunturiharakka.net

Ihanaa näyttelyviikonloppua ihan jokaiselle! Muistattehan, että Vermon Kansalliseen Poninäyttelyyn on katsojilla vapaa pääsy ja alueelta löytyy muun muassa buffettitarjoilu ja expo-alue! Tarkempaa infoa näyttelystä löydät PONY:n omilta nettisivuilta osoitteesta http://www.poninayttely.com.

(Käykääpä muuten ihmeessä lukemassa myös Takaisin lähtöruutuun-blogin Näyttelyt for dummies-postaus!)