Lisää Goldin jalasta ja sen hoidosta

Radiohiljaisuus on taas ottanut otteen, enkä ole ehtinyt viikkoon edes ajattelemaan koko blogin olemassaoloa. Sen lisäksi, että olen tehnyt normaalia kahdeksantuntista työpäivää, olen rampannut tallilla kaiken vapaa-aikani; ennen töitä ja töiden jälkeen, joskus jopa kesken työpäivän. Tätä seuraa pidempi postaus kuluneesta viikosta, kuvituskuvina kännykkäkuvia ja mukana myös kuvia haavoista, joten kaikista herkkähermoisimpia varoitan jo nyt (kuvissa haavat jo paranemisvaiheessa)!

Edellisessä postauksessa kertomani pienen keltaisen oletetut helppohoitoiset pintaruhjeet eivät sitten ottaneetkaan parantuakseen niin hyvin kuin oli ennuste. Lauantaina tein ponille klinikalla paketin jalkaan ja alle eläinlääkärin salvaa. Paketti avattiin eläinlääkärin ohjeiden mukaan maanantaina, pestiin huolella, desinfioitiin ja laitettiin uuteen pakettiin. Tiistai-iltana jalka oli paketin alapuolelta kuin tukki ja poni ontui jalkaa jo käynnissä. Tottakai jalassa oli kehitteillä imppari! Nämä lämpimät kelit ovat oikein otollisia kaikkien bakteerien muhimiselle ja olinkin jo hieman pelännyt, että näinköhän se alkaisi tulehtua.

Kultainen vammajalka laitumella viime viikolla

Ensiapuna lähdin heti kävelyttämään ponia saadakseni turvotuksen laskemaan ja aloin selvittämään mitä sidetarpeita meillä olisi betadinehaudetta varten. Kaikkea muuta löytyi ja sain puuttuvat lainattua ihanilta tallilaisilta, mutta Betadinea ei ollut kenelläkään. Kaikenlisäksi kellohan oli onnistuneesti juuri ylittänyt yhdeksän illalla, joten kaikki lähimailla olevat apteekit olivat sulkeneet ovensa. Ei auttanut kun räpytellä silmillä nätisti ja pyytää herra A:ta ajamaan manskun 24h apteekkiin Betadineostoksille. Hieman soimasin itseäni, sillä olin juuri edellisenä iltana pyöritellyt apteekissa Betadinepulloa käsissäni ja pohtinut sen ostoa varuiksi, mutta tietysti jätin sen apteekin hyllylle ja tyydyin pelkkiin sidetarpeisiin.

Tältä haavat näyttivät maanantaina, aika hyvin siis lähtivät paranemaan heti!

Päivittäisen tarkistuksen sijaan sainkin nyt ajaa tallille kaksi kertaa päivässä kävelyttämään ja kylmäämään turvonnutta jalkaa. Olin jo valmis heittämään toiveet juhannukesta mökillä ja varauduin jäämään pyhien yli hoitamaan ponia ja parantelemaan jalkaa. Soitin keskiviikkoaamuna vielä Lissulle ja kysyin, että kannattaisiko ponille aloittaa jonkinnäköinen sulfakuuri tai muu. Lissu oli kuitenkin sitä mieltä, että paranemisennuste olisi hyvällä kylmäyksellä ja kävelytyksellä suurinpiirtein sama kuin lääkekuurilla. Niinpä kävin sitkeästi kävelyttämässä ponia aamuin illoin vähintään puoli tuntia kerralla. En väitä ottavani koskaan asioita liian kirjaimellisesti, mutta kun kehotetaan kävelyttämään, niin silloin todellakin kävellään! Otin tämän pienenä kuntokuurina ja täytyy sanoa, ettei se parin tunnin kävely per päivä ole tehnyt lainkaan pahaa itsellenikään.

Sinnikkäällä hoitamisella ja ajoissa havaitulla oireella saatiin turvotus laskemaan todella hyvin jo torstai aamuun mennessä ja saatoin jopa lähteä käymään mökillä piipahtamassa juhannuksenvietossa. Olin tietysti kokoajan lähtövalmiudessa, mikäli töihin jäänyt herra A (joka lupautui perjantaina tarkastamaan ponin jalan) soittaisi että ponilla on vointi huonontunut. Ja jokatapauksessa olin päättänyt tulla jo lauantaina kotiin, sillä huoli ponista ei hellittänyt vaikka sainkin perjantaina puhelun että kaikki näyttäisi olevan ok.

RAKASTAN saaristoa ♥ Ja näin kulkeutuvat muuten mökkieväät näppärästi määränpäähän ;)

Lauantaina ponilla näytti olevan kaikki ihan hyvin, pieni ruhje kintereen päällä kuitenkin ihmetytti hieman, joten huuhtelin ja puhdistin sen varmuuden vuoksi huolellisesti. Sunnuntaina olin ajatellut pitkästä aikaa palata pikkuhiljaa normaaliin liikutukseen ja ajattelin alkuun juoksuttaa ponin, sillä en viitsinyt heti alkuun pistää painoa toisen selkään ja jotta näkisin ettei se varmasti ole epäpuhdas liikkeissään, sillä jalka tuntui vielä ajoittain lämpöiseltä.

Noh, epäpuhdashan se oli ravissa. Ei pahasti, mutta selvästi kuitenkin. En viitsinyt juoksuttaa enempää, vaikka mietinkin että jalan ontuminen saattaisi johtua lievästä jäykkyydestäkin turvotuksen jäljiltä. Maanantaina jatkoin haavojen hoitoa ja laitoin yön yli kintereeseen jälleen betadinehauteen, sillä jalka oli alkanut kerätä taas lievää turvotusta nivelen alueelle, eikä ontuminen ollut vieläkään helpottanut. Kaiken lisäksi jalkaan oli kintereen yläpuolelle (ruhjeen kohdille) muodostunut kummallinen pahkura.

Betadinehaude ja jalan puhdistusta, alan olemaan jo aika mestari näiden pakettien tekemisessä!

Tiistaiaamun tallikäynnin jälkeen soitinkin sitten taas Lissulle. En yleensä ole mikään ylihysteerinen asioiden suhteen, mutta ehdin jo selata mielessäni kaikki mahdolliset ongelmat niveltulehduksista jännevammoihin ja ponin ikuiseen esteuran kaatumiseen ja tahdoin sen takia saada varmuuden asialle. En ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos oman hälläväliä-asenteeni takia aiheuttaisin ponille ikuista hallaa. Jalan turvotus oli laskenut, mutta lämpöä siinä tuntui edelleen selvästi. Epäilin itse, että siellä on päässyt taas jokin tulehdus jylläämään ja paikansin sen kintereen yläpuolella olevaan pahkuraan. Sovittiin Lissun kanssa, että hän tulisi heti aamupäivästä katsomaan jalkaa että saataisiin mahdollisesti jonkinnäköinen lääke ja hoitokuuri ylle.

Jalka tutkittiin, juoksutin ponia tallipihalla ja tehtiin taivutuskoe, johon poni reagoi selvästi. Diagnoosina ihotulehdus kintereen yläpuolella, joka heijastuu niveleen ja aiheuttaa ontuman. Hoitona kylmäystä vähintään pari kertaa päivässä, pesu antiseptisellä shampoolla kerran päivässä ja tulehduskipulääkekuuri. Oma ravaaminen aamuin illoin tallilla jatkuu siis vielä ainakin tämän viikon. Liikuttaa saa nyt selästä, mutta edelleen luonnollisesti kävellen niin kauan kun epäpuhtautta ravissa ilmenee. Toivottavasti viikonloppuun mennessä päästäisiin jo pikkuhiljaa ottamaan kevyttä hölkkää ja heti ensi viikosta takaisin normaaliin treeniin. Kunto ponilla tuskin on kovinkaan paljoa pudonnut, sillä kävelyä on tullut joka päivä se pari tuntia eikä sairaslomaa onneksi ole nyt enempää kuin pari viikkoa kertynyt. Hieman on ponilla maha kasvanut, mutta se sallittakoon sille näin kesän alla.

On se vaan niin rakas pikku hömelö ♥

Hurjalta ponin jalka tulee näyttämään kun tulehtunut ihoalue pikkuhiljaa kuoriutuu siitä irti, mutta siitä ei onneksi pitäisi olla muuta kuin kosmeettista haittaa, kunhan se nyt ei enää uusia tulehduksia mistään keksisi. Tähän aikaan vuodesta kun muutenkin helposti paikat muhii, bakteerit viihtyy ja hevoset muutenkin kuumuudesta reagoivat. Meillä taitaa tällä hetkellä olla tallilla kolme-neljä hevosta, joilla on jonkinnäköisiä haavoja ja tulehduksia jaloissaan. Onko teillä näkynyt tämä helleaalto hevosissa ja talleilla?

Jos jotain positiivista tästä voi keksiä, on se se, että on saanut ainakin viettää ihanaa kesäaikaa rakkaan ponin kanssa niin että riittää. Ja täysin ilman tekosyitä!

 Mitenkäs teillä meni juhannus? Kävittekö jossain mökillä tai reissussa, vai vietittekö kenties juhannuksen hevostellen? Toivottavasti saitte olla ainakin huolettomammissa merkeissä kuin meillä..!