Wannabe-kenttäponin uraa luomassa

Takana on todella pitkä päivä tuulisessa ja osittain sateisessa Suomen kesäsäässä. Tällä hetkellä olen hyvinkin rennossa asennossa sohvalla ja aivan valmista tavaraa sängyn uumeniin, mutta yritetään jakaa päivän kuulumiset ennen simahtamista!

Kuten jo aiemmin viikolla mainitsin, pakattiin poni aamulla traileriin ja huristeltiin naapurikaupunkiin Keravan Ratsastusseura ry:n järjestämiin kenttäkilpailuihin. Matkaan ei onneksi tarvinnut lähteä ihan kukonlaulun aikaan, sillä tyttöjen kouluosuus oli vasta kello 11:20 starttaavassa ryhmässä ja ajomatkaa määränpäähän on vajaa puoli tuntia. Kun kurvailin siis tallin pihaan hieman puoli yhdeksän jälkeen, oli Nella ja Johanna ehtineet jo kiinnittää trailerin autoon ja ottaa ponin käytävälle viimeistä puunausta varten. Paljoa ei ollut tekemistä, sillä tehokaksikko oli käynyt jo edellisiltana pakkaamassa kaiken tarpeellisen autoon, pesemässä ponin hännän ja letittämässä harjan. Keräiltiin vielä viimeiset kimpsut ja kampsut autoon ja lastailtiin pikkuhiljaa ponikin trailerin kyytiin. Tavoitteena oli olla kymmenen aikaan perillä ja lähes minuutilleen ajoitettiinkin matka oikein.

Kouluosuus ratsastettiin nurmella, joten poni sai heti ensimmäisenä paikan päällä nurmihokit kantoihin ja suunnattiin matka kohti laitumia. Nellan ja Goldin verrytellessä saatiin nauttia kuuluisasta Suomen kesäsäästä, nimittäin meidät yllätti aivan kamala kaatosade höystettynä kovalla tuulella niin, että varmasti kastuttiin sateenvarjosta huolimatta vähintään jaloista kun vesi tuli alas melkein vaakasuoraan. Nurmikentällä Goldi vaikutti alkuun hieman tahmealta, mutta heräsi verryttelyssä hyvin ja näytti itseaisassa lopuksi paremmalta kuin Nellalla koskaan. Veikkaan, että nurmikenttä oli Goldille todella hyödyksi ja se jaksoi jopa radallakin keskittyä koulukiemuroihin kun ei tarvinnut kiertää kehää hiekkakentällä. Tällä kertaa täsmällisten teiden lisäksi myös siirtymät olivat täsmällisiä ja poni yhteistyöhaluisempi. Nella oli radan jälkeen taas sitä mieltä, että poni oli kovin tahmea, mutta oltiin kyllä Johannan kanssa ihan eri mieltä - se näytti radalla todella hyvältä!

Kouluosuudelta jatkettiin taas suoraan esteradalle jotta Nella ja Johanna pääsisivät kävelemään radan ja suorittamaan estekokeen mahdollisimman pian, nyt kun poni oli jo hyvin verrytelty. Itse pitelin ponia ja rapsuttelin sitä sillä aikaa kun ratsastaja käveli rataa. Rata ei ollut kovin kummoinen, pitkiä lähestymisiä, suhteellisen normaaleja esteitä ja muutama sarja. Ei mitään kovin hankalia tehtäviä Goldille tai Nellalle, joten esteiltä odotettiin puhdasta tulosta ja se me saatiinkin. Rytmi oli todella hyvä läpi radan ja ponnistuspaikat löytyi hakematta.

Esteiden jälkeen vietiin poni lepäilemään tuttujen autoon heppakavereiden ja heinäverkon kanssa ja otettiin pieni kahvitauko ennen maastoradan kävelyä. Pakko kyllä kehua kahvion ihanan tuoretta pullaa, vieläkin tulee vesi kielelle kun ajattelen sen lämpöistä pehmeyttä ja sulanutta voisilmää, nami... ♥

Maastoradan kävely oli 14:30 ja lähdettiin matkaan koko tiimin voimin. Itse rata ei ollut kovinkaan haastava, siinä oli paljon pitkiä suoria ja ainoastaan muutama kohta, jotka olisivat voineet osoittautua haasteeksi. Itse rata sisälsi yksitoista estettä ja veden. Veteen ei ollut pakollista porttia, mutta sieltä noustessa oli miltei samantien tukki, jonka ylittäminen olisi ollut erittäin haastavaa jos veden olisi kiertänyt. Suurin haaste radassa olikin vesi, joka oli matala, mutta suht pitkä ja tietysti Goldille vieras. Se kyllä menee veteen pienen suostuttelun jälkeen, mutta vierailla vesillä se on aina paljon varovaisempi ja saattaa todella tarvita pientä suostuttelua. Tällä kertaa Nellalla oli ranteeseen mukana sekuntikello, joten katsottiin radalle muutama kellontarkistuskohta ja laskettiin aika, jota kellon tulisi siinä kohtaa suunnilleen näyttää. Ei kuitenkaan pistetty paineita tarkistaa kelloa missään muualla, kuin vedestä seuraavana olevan tukin jälkeen, sillä siitä jatkuisi pidempi laukkasuora viimeiselle esteelle, jolle olisi helppo himmailla tai hanattaa riippuen kellon näyttämästä ajasta.

Koska päivä oli pitkä, oli sitä tietysti myös pakko syödä jotain muuta kuin kahvilan herkullisia pullia, joten radankävelyn jälkeen käytiin pyörähtämässä mäkkärissä hakemassa hieman piknikevästä - todellista urheilijoiden ruokaa! Käytiin myös kansliasta hakemassa koulun arvostelupaperi ja laskettiin ratsukon prosentit. Pisterivi oli melko tasaista seiskaa, mutta mahtui joukkoon myös muutama 6,5 ja jopa yksi 8! Lopulliset prosentit kouluradalta oli 70,52 - tällä tuloksella Nella ja Goldi kiilasivat luokan johtoon, ja kun takana oli myös puhdas estekoe, toisi puhdas maastokoe ihanneajassa kaksikolle varman sijoituksen ja melko varman voiton!

Vaikka alunperin tuskailtiin päivästä tulevan kovin pitkän kaikkine odotteluineen ja osakokeineen, ei päivään loppujen lopuksi jäänyt paljoa luppoaikaa kaikkien siirtymisten, syömisten ja valmistautumisten lomassa. Harrasteluokan maastokokeen alkuperäinen lähtöaika olisi ollut kuudelta illalla, mutta onneksi aikataulua hieman aikaistettiin ja maastokoe siirrettiin alkamaan jo puoli tuntia aikaisemmin.

Sijoittauduin katsomaan maastokokeen sopivasti radalla olevaan mutkaan, josta näin reippaasti yli puolet radasta. Kerralla oli huomattavasti Ypäjää mukavampi seurata maastokoetta, sillä esteet oli sijoitettu suurilta osin laitumille ja niin, että ne kiersivät yleisöalueen melkein kokonaan ympäri. Yhdestä kohtaa pystyin siis seuraamaan useampaa estettä aina toiselta esteeltä jopa vedelle ja viimeiselle esteelle liikahtamatta muutamaa askelta enempää. Goldi oli maastoon lähtijöistä kolmantena, joten ei aikaakaan kun pieni kultainen laukkasi toiselta esteeltä kohti yleisöaluetta ja sen ympäri. Tahti oli huomattavasti edellistä Ypäjän reissua maltillisempi, mutta silti reipas ja kyllä jopa hieman vauhdikas. Tuttuun tapaansa Goldi ylitti esteen toisensa jälkeen tasaisesti, varmasti ja innokkaasti. Vedelle tullessa pidin sormet ja varpaat ristissä että se suostuisi sinne menemään ilman sen isompia suostutteluja ja muutaman kiukkupotkun jälkeen neiti suostui kuin suostuikin kastelemaan varpaansa ja ravasi veden läpi toiseksi viimeiselle tukille. Tukin jälkeen Nella selvästi ratsasti ponia eteen, liekö sitten veden stoppaus syöneen sekunteja sen verran, että pieni loppukiri oli paikallaan. Maaliviivan yli ratsukko laukkasi aivan loistavassa ajassa 3min 10sek. Puhdas maastokoe ihanneajassa tarkoitti vain yhtä asiaa... Nella ja Goldi voittivat luokkansa! 

Joudun varmaan kohta paikattavaksi kun olen niin pakahtua ylpeydestä näiden kahden kanssa! Ei varmasti ole mitään, mitä tämä kaksikko ei pienellä treenillä selättäisi. Tälle kaudelle ei välttämättä enää ehditä muita kenttäkilpailuita kiertää, sillä suunnitteilla on etenkin heinäkuulle melko mojova potti estekilpailuita liki jokaiselle viikonlopulle. Mutta eikö niin sanota, että aina pitäisi lopettaa huipulla? Tämä oli ainakin tähän mennessä meidän kenttäkauden huippu!

Lopussa vielä videot koulu- ja esteosuudelta, maasto-osuudelle jouduin harmillisesti jättämään puhelimen taskuun surkean akkutilanteen takia.. Postauksessa esiintyvistä kuvista suuri kiitos Eeva Laaksolle!

Linkki videoon (kouluosuus)

Linkki videoon (este)