Aamuhuurteessa

Eeva kävi maanantaina kuvailemassa meitä ja aamulle sattui aivan super ihana sää! Tässä vähän esimakua, koitan ehtiä käymään kuvat läpi ja muokkailemaan ne vielä tämän viikon aikana.

Uudenvuodenlupaukset ja tavoitteet vuodelle 2016

Aina on hyvä tavoitella jotain, silloin into tekemiseen säilyy ja elämässä jaksaa paremmin eteenpäin. Meidän tavoitteet vuodelle 2016 on sekä ihan oikeita tavoitteita menestyksestä, mutta myös tavoitteita mukavalle yhteiselolle ja olemiselle. Alle listattuna tulevan vuoden tavoitteet.
Postauksen kuvat pääosin muistoja kesältä ja syksyltä 2014.

1. Tahdon luoda Goldin ja minun välille vahvemman yhteyden.
Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että tulemme työskentelemään enemmän maastakäsin ja rakentamaan luottamusta. Vuoden 2016 loppupuolella toivon meidän olevan niin vanhva pari, että kuljemme epäröimättä yhdessä läpi tulen ja jään.

2. Opettelemme paljon uusia temppuja. 
Olen kuluneen syksyn aikana innostunut enemmän ja enemmän temppujen opettamisesta hevoselle. Suurena inspiraationlähteenä toimii Emilian blogi, jossa hän temppuilee kaksivuotiaan tinker-tammansa kanssa. Tämä kohta tietysti kulkee käsi kädessä ylemmän kohdan kanssa, sillä jotta saisin Goldin tekemään temppuja, tulee sen luottaa minuun täydellisesti. Toisaalta temppujen opettelu vahvistaa myös kouluttajan ja hevosen välistä sidettä, onhan se tietynlaista maastakäsin touhuamista.

Viimeiset kuvat, mitä minusta ja Goldista otettiin syksyllä 2014 ennen kun se matkasi ylläpitokotiinsa.  (kuva: Eeva L.)

3. Ylitän estekammoni ja pidän ponin kisakunnossa.
On pakko alkaa treenaamaan ponin kanssa esteillä, jotta kisakausi 2016 saataisiin käyntiin kunnolla ja kuntoa ylläpidettyä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että allekirjoittaneen täytyy ilmoittautua estevalmennuksiin ja päästä omasta rimakauhustaan eroon. Onneksi Goldi on mahtava poni hypätä ja tiedän, että se oma into esteille herää varmasti taas, kunhan vaan pääsen vauhtiin.

4. Toivoisin Goldin ja tämän kisakuskin starttaavan kauden 2016 aikana pääosin 90-100cm.
Tämä tavoite on lähinnä toive, josta tullaan keskustelemaan tarkemmin tyttöjen estevalmentajien kanssa. Viime kaudella kaksikko kisasi sijoittuen pääosin 80-90cm, joten tavoite nostaa tasoa taas täksi vuodeksi ei olisi lainkaan pahitteeksi. Jos valmentaja katsoo, ettei tytöistä ole vielä nousemaan metriin, pidetään tavoitteet puhtaissa ja sujuvissa 80cm ja 90cm radoissa - kuten on tähänkin mennessä ollut.

Nella ja Goldi Ypäjän kisaviikoilla 2015. Sijoittuivat molemmissa luokissa! (kuva: Tiiti Talala)

5. Osallistumme paljon erilaisiin kissanristiäisiin.
Tahdon arkeemme myös enemmän vaihtelua ja erilaiset pienetkin tapahtumat tuovat kivaa pikku jännitystä elämään. Aion siis kuskata ponia match show-näyttelyihin, rotunäyttelyyn, poninäyttelyyn ja tietysti myös moniin ratsastuskilpailuihin. Eihän näin nättiä ponia kehtaa vaan tallipihalla piilotella!

Päätettiin pukea Goldi joulukuuseksi! Nämä siis sen 5-vuotiskauden ruusukkeet.

6. Poni näyttää kyntensä myös kouluradoilla.
Vaikka Goldi onkin puhtaasti esteponi, eikä se jaksa juurikaan innostua koulutuuppauksesta, olen päättänyt ilmoittavani sen myös muutamiin koulukilpailuihin. Itse en tietenkään taaskaan suostu kisakuskiksi, mutta onneksi tähänkin pestiin olen jo värvännyt toisen kuskin! Poni kuitenkin liikkuu nätisti ja on miellyttävä ratsastaa, joten en näe syytä miksei se voisi oikean kuskin kanssa menestyä myös kouluratsuna.

7. Opettelen tekemään vähemmän.
Olen todella huono istumaan hiljaa selässä. Tämä tietysti johtuu suuresti valmennuksen puutteesta ja aion panostaa omaan ratsastustaitooni erityisen paljon tulevan vuoden aikana. Tahdon kehittyä ratsastajana sekä itseni, mutta ennen kaikkea ponin kannalta - jotta sen olisi mahdollisimman mukava työskennellä kanssani.

Tämä päivä oli aivan tuhottoman kuuma...! (kuva: Erika)

8. Järjestän enemmän kuvaustuokioita.
Tahdon tietysti itsekin viettää enemmän aikaa kameran toisella puolen, mutta myös järjestää mahdollisimman paljon kuvaajia mukaan ikuistamaan meidän menoa Goldin kanssa. Ihannehan olisi saada joka viikko edes kerran joku mukaan joko pitelemään ponia tai toimimaan kuvaajana, mutta saa nähdä onnistutaanko me tässä. Jos ei muuta, yritän mahdollisimman aktiivisesti napsia edes tunnelmakuvia ohimennen kännykällä.

9. Teemme hevosen ehdoilla.
Tahdon, että myös Goldi nauttii elämästään ja tekemisestä ja sen takia aion vuonna 2016 keskittyä erityisesti tekemään asioita ponin ehdoilla. Maastoilemme paljon ja treenaamme monipuolisesti jottei neiti tylsistyisi ja jotta töihinlähtö olisi joka kerta yhtä kivaa.  

Mentiin niin lujaa että pelkäsin ettei ehditä hidastaa ennen kuin pelto loppuu... (kuva: Eeva L.)

Onko teillä tavoitteita tai lupauksia uudelle vuodelle 2016?

Hevonen liikenteessä

Tämä on aihe, jonka nostin pienimuotoisesti esille jo yhdessä aikaisemmassa postauksessa. Tämä on myös aihe, josta ei mielestäni koskaan voi puhua liikaa.

Ensinnäkin asia, mikä on ollut nyt paljon esillä kaikessa sosiaalisessa mediassa: heijastimet. Halpa, mutta äärimmäisen tehokas henkivakuutus, joita löytyy lukuisia eri värivaihtoehtoja, malleja ja muotoja - jokaiselle jotakin. Heijastimet on tärkeitä jokaiselle pimeällä ulkona liikkuvalle, olit sitten itseksesi lenkillä, koiran kanssa kävelyllä tai hevosen kanssa maastossa. Itse autoilevana olen törmännyt moneen läheltäpiti-tilanteeseen, kun ulkoilija on pukeutunut tummiin vaatteisiin ja vailla heijastimia.

Kun me Goldin kanssa lähdetään maastoon, on tavoitteena koristella poni niin, että se varmasti näkyy joka suunnasta. Meidän kaapista löytyy ponille heijastinratsastusloimi, joka jalkaan heijastimet, rintaremmiheijastin sekä itselleni heijastinliivi. Nämä puen päälle aina, kun lähdetään ponin kanssa maastoon. Ainoastaan peltotiellä alkukäyntejä käppäillessämme jää heijastimet usein pois, mutta sielläkin käymme ainoastaan valoisaan aikaan, eikä tällä tiellä liiku autoja. Tarkoitus olisi hankkia vielä turpahihnaan jonkinlainen heijastinsysteemi, kunhan keksin minkälaisen.

Heijastimista, varoituskylteistä ja kaiken maailman tiedotuksista, sekä somessa että ihan telkkarissa, huolimatta tuntuu, ettei autoilevat ihmiset tajua kuinka suureen vaaraan asettavat sekä itsensä, että sen tien laidassa kulkevan ratsukon. Vaikka hyvänä nyrkkisääntönä onkin, ettei vauhkon ja säikyn hevosen kanssa lähdetä maastoon vilkkaita teitä pitkin, olisi autoilijoiden hyvä aika tiedostaa miten iso vaara se tienvarressa kävelevä monta sataa kiloa painava eläin voi olla säikähtäessään. Hevonen on kuitenkin pohjimmiltaan saaliseläin. Sen DNA:han on iskostettu satojen tuhansien vuosien ajan automaatio, missä karkuun pingotaan heti, kun vaara uhkaa. Ja se takaa ohitse tuhatta ja sataa kaahaava auto voi hyvin laukaista tämän pakoreaktion, vaikka hevonen muuten olisi pomminvarma missä tahansa muussa tilanteessa. Parhaassa tapauksessa autokuski vielä tööttää päälle. Kyllä minä ainakin ihan koirankin kanssa ulkoillessani säpsähdän, jos takaani liki takin hihaa hipaisten paahtaa auto.  Mieti kun tähän yhtälöön lisätään useampi sata kiloa ja muutama tuhat yksikköä rekatiokykyä lisäksi. Viisikymmentäkiloinen ihminen ei kovin paljoa voi sille paniikissa sinkoilevalle, itseään monta kertaa painavammalle eläimelle vaikka kuinka olisi taitava ratsastaja.

Kun Goldin kanssa ollaan käyty lähiteillä kävelemässä, tuntuu autoilijat olevan uskomattoman välinpitämättömiä. Jos auto ohittaa ponin järkevästi, hidastaen ja tilannetta seuraten, ei Goldi jaksa reagoida siihen. Kun auto ajaa ohi viidenkympin alueella vähintään seitsemääkymppiä, oikaisee mutkassa vastaantulevien kaistalta ja läheltä ponia, en yhtään moiti, että pieni poni saa sätkyn. Ja kun poni panikoi, kiihdyttää autoilija entisestään, kuin huristaakseen pikaisesti pois tapahtumapaikalta; "en se ollut mä". Mitä sitten, kun se hevonen tekeekin virhearvion ja hyppää suoraan auton eteen. Siinä on hengenlähtö hyvin lähellä sekä autoilijalla, että ratsukolla. Ja vieläpä hyvin todennäköinen. Tahdotko sinä harteillesi sen taakan, että kaahailullasi olet aiheuttanut viattoman luontokappaleen ja pahimmassa tapauksessa ihmisen kuoleman? Voin vaikka vannoa, että jos tien sivussa seisoisi hirvi, olisi autoilija vähintäänkin hidastanut vauhtia reippaasti ja ehkä jopa lähes kävelyvauhtiin. Koska onhan se hirvi arvaamaton villieläin. Tietoisku: Niin on se hevonenkin. 

En tiedä, millä ihmeen ilveellä varovaisuus liikenteessä saataisiin iskostettua teillä liikkuvan kansan mieleen. Heijastimet jalankulkijoille ja muulle kevyelle liikenteelle, varovaisuus ja tilannetaju autoilijoille. Varsinkin nyt, kun on pimeää ja liukasta.

Hyvää joulua!

Jouluksi ei saatu kaunista lumimaisemaa, mutta ihana lämmin auringonpaiste sen sijaan ilahdutti päivää. Tonttuiltiin naapureiden iloksi kentällä ja saatiinkin ohikulkevilta autoilta vilkutuksia ja leveitä hymyjä.

Tahdomme Goldin kanssa toivottaa kaikille iloista ja rauhallista joulua. 

Syökää, nauttikaa ja naurakaa, joulu on ilon aikaa ♥

Vatsalihakset kovilla

Eilen pidettiin Erikan kanssa tallipäivä. Aamulla käytiin ensin liikuttamassa Goldi ja sitten suunnattiin vielä puolen päivän pintaan Erikan vuokrahevosen Martan luo. Käytin tietysti tilanteen hyväksi ja iskin Erikalle kameran käteen Goldin liikutuksen ajaksi. Auringonnousu loi ihanan lämpimiä sävyjä kuviin, eikä lämpötilakaan ollut kovin joulukuinen - ponin pitkäksi kasvanut karva ei todellakaan tarvinnut tällä kertaa vilttiä tai edes kevyempää loimea päälleen.

Nyt on treenin haasteet taas laskettu pohjiin ja edelleen mennään kevyellä liikunnalla. Tahdon kuitenkin joka kerta haastaa ponia ja pyydän siltä edes jotain pientä, ettei menisi ihan lepsuiluksi tämä treenitauko. Nyt poni alkaakin olla taas herkempi avuille ja tuntuu reagoivan pyyntöihini nopeammin kuin muutama viikko takaperin. Edelleen saan kuitenkin kantaa raippaa mukana, jotta saan ponin alkuun hereille.

Ollaan nyt menty taas paljon ilman satulaa ja tunnen sen kyllä vatsalihaksissani. Vaikka ponilla onkin maailman mukavimmat askeleet ja selkä istua ilman satulaa, olen selvästi saanut käyttää niitä kauan kadoksissa olleita lihaksiani pysyäkseni kunnolla kyydissä. Tästä innostuneena taidankin tästedes lopettaa lintsaamisen keventämällä ja satulankin kanssa istua enemmän alas. Tottakai myös ponin kannalta mennään välillä keventäen, mutta satulan kanssa huomaan todella usein luistavani osittain omasta työnteostani keventämällä aina kuin mahdollista. Kesäkunto ja sixpack 2016 projekti taisikin sitten lähteä tästä käyntiin!

Tässä kuvassa on mielestäni jotain todella kivaa, vaikka oma ilmeeni
ei olekaan ihan mallikatalogin etusivulta.... Poni on ainakin söpö ♥

Uudet kiiltävät kengät

Tänään oli kengityspäivä. Tämä kengitysväli oli ponilla hieman normaalia pidempi ja viimeiset viikot olen ollut sormet ristissä, ettei vaan kengät irtoaisi ennen aikojaan. Goldilla vaihtui nyt kengittäjä, koska se joka tammaa kengitti Nummelassa, ei kulje meille asti. Päädyin kokeilemaan kengittäjää, joka hoitaa tallin omistajan hevosten kaviot ja uskon kyllä, että tämä kokenut hevosmies osaa tehdä jatkossakin meitä miellyttävää tulosta.

Pohdin pitkään millaiseen kenkään Goldin nyt tahdon. Sääolot ovat olleet niin vaihtelevia ja ennalta-arvaamattomia, etten tiennyt kannattaako hokkeja laittaa vai ei. Aamuisin on kuitenkin maa ollut roudassa ja paikoin jopa jäässä, vaikka pääosin lämpötilat liikkuukin reippaasti plussan puolella. Koska usein oma aika ponin liikuttamiselle painottuu aamuihin ja tarkoitus olisi taas pian päästä lisäämään treenin reippausastetta, päädyin hokkeihin. Alkuun mietin pelkkiä kantahokkeja, mutta kengittäjä oli sitä mieltä, että kannattaa samantien heittää kärkeenkin nastat. Eletään nyt sitten ainakin siinä toivossa, että saataisiin pian lumi- ja jääkelit tänne eteläänkin!

Huomenna olisi tarkoitus pitkästä aikaa heppailla kaverin kanssa valoisaan aikaan, joten toivottavasti huomisesta saataisiin myös kivaa kuvamateriaalia julkaistavaksi tänne blogin puolelle! Tarkoitus oli ensin hypätä, mutta poni on nyt taas yskinyt hieman enemmän, vaikka välissä oli jo useampi päivä etten kuullut kertaakaan sen yskäisevän. Tänään toinenkin poni oli räkäinen, joten tilattiin sitten eläinlääkäriltä kortisonikuurit näille kahdelle, ettei vaan vahingossa mikään pöpö pääse tarttumaan enää tallin tiineenä olevaan tammaan.

PS. Viisi päivää jouluun! Ei kyllä vielä ole lainkaan joulufiilis, vaikka olen sitä koittanut kaikin mahdollisin keinoin saada aikaiseksi. Onneksi sentään joulutortut ja glögi hieman lämmittää mieltä...♥

Mitä muutakaan sitä tekisi sunnuntaina?

En muista milloin viimeksi olen vapaaehtoisesti herännyt sunnuntaiaamuna kukonlaulun aikaan. Okei nyt huijaan, heräsin viime sunnuntainakin. Kaikkea se heppahulluus teettää.



Toivotin tänään hevosille hyvät huomenet vähän puoli kahdeksan jälkeen aamulla, sytytin valot ja jaoin pienet heinät karsinoihin ennen aamupuuroja. Toisten mussuttaessa kaikessa rauhassa ruokiaan, hain ja jaoin loput aamuheinät ulos tarhoihin. Aamu valkeni melkoista vauhtia ja viedessäni hevoset ulos kahdeksan pintaan, oli pimeys lähes jo vaihtunut päivänvaloksi.

Karsinoita ei tällä hetkellä ole siivottavana kuin viisi, kun yksi hevosista vaihtoi tallia kuun vaihteessa. Olen tässä hommassa vielä aivan järkyttävän hidas... Taisin siivota viittä karsinaa yhteensä kaksi tuntia, hups! No, kai se on parempi olla alkuun tarkka ja hidas, kun saan taas rutiinia tähänkin hommaan, niin varmasti nopeutuu tekeminen. Putsattaviin karsinoihin tosin kuului muunmuassa ainoastaan sisälle pissivän ruunan karsina sekä suuri varsakarsina - näihin kului jo melko kiitettävästi aikaa.

Kun sain tallihommat hoidettua, hain aamuheinänsä jo mutustelleen Goldin talliin ja harjasin läpi. Pohdin pitkään mitä tamman kanssa tänään tekisin, kun kerrankin olin valoisaan aikaan liikuttamassa. Kenttä oli kuitenkin sen verran liukkaan tuntuinen, etten uskaltanut hokitta ryhtyä hyppäämään, niin päädyttiin sitten tekemään pieni puomitreeni. Lävistäjällä oli jo valmiiksi pystyssä este, jonka laskin ravipuomeiksi ja lisäksi kuskasin toiseen päätyyn laukkaympyrää varten muutaman puomin. Poni oli silminnähden tyytyväinen kun pääsi pitkästä aikaa ylittämään puomeja, eikä aina vaan sitä samaa kehänkiertämistä sileällä. Ylimääräistä energiaa on selvästi päässyt kertymään ja poni purki sitä typerään pöllöilyyn. Samanaikaisesti kun me treenasimme kentällä, oli vieressä lantalantyhjennysoperaatio ja pikkuneiti oli sitä mieltä että traktori oli kamalan pelottava ja sitä piti kytätä kokoajan. Saatiin me hyvät lähdöt ja piruetitkin aikaan kun traktori rämisevine perävaunuineen saapui takaisin tyhjennyspaikalta kentän viertä. Yritin rauhoittaa tilanteen ja antaa Goldin rauhassa katsella traktorin menoa, mutta se oli silti sitä mieltä, että iso kone on ylitsepääsemättömän pelottava.

Kun oltiin lopettelemassa kentällä, oli tallikaveri juuri lähdössä kävelylenkille maastoon ja saatiin liittyä seuraan tutustumaan uuteen reittiin loppukävelyjen ajaksi. En tiedä oliko idea maastoonlähdöstä ylienergisellä ponilla se kaikista parhain, mutta tulipahan käytyä. Meidän tallin ohi kulkeva tie on melko ahkerassa autoilijoiden käytössä, eikä kukaan tunnu tietävän käytöskehotuksia hevosen ohittamiseen. Vastaantulevat autot oli Goldin mielestä ihan suht ok tietä hiekottavaa traktoria lukuunottamatta, vaikka jokaikinen auto huristeli ohitse aivan varmasti jopa yli sen sallitun 50km/h nopeuden. Takaa tulevat autot olivatkin sitten eri asia, enkä ihmettele lainkaan että Goldi niistä hermostuikin, kun kaahottivat kamalaa vauhtia todella läheltä ohi. En ymmärrä miten ihmiset ei vielä tänäkään päivänä ymmärrä oman ja muiden turvallisuuden päälle, vaan viisveisaavat siitä, että kaahottelun seurauksena voi olla sekä oma, että hevosen ja ratsastajan hengenlähtö lähellä. Voisin veikata, että kun tienlaidassa seisoisi hirvi, olisi reaktiot ihan hieman erilaisia. Luojan kiitos että maastoiluseura, vanhaherra 27v, otti kaiken erittäin lungisti ja toimi Goldin henkisenä ja fyysisenä tukena koko lenkin ajan.

Autoilijoiden käyttäytymisestä ratsukoiden ja muutenkin hevosten lähettyvillä voisin kirjoittaa ihan vaikka kokonaan oman postauksensa, niin paljon idiootteja tullut autoteitä pitkin liikkuessa vastaan.

Onneksi säästyttiin pahemmilta vahingoilta ja sain steppailevan ponini pidettyä suht koht tienreunassa läheltäpititilanteista huolimatta. Goldi oli muutenkin vireällä tuulella ja vinkui ja hyppelehti vaikkei autoja ollut lähimaillakaan. Tästä päätellen neidin säikkyvyys tänään taisi johtua ihan vaan siitä ylimääräisestä energiasta, koska ei se yleensä ole noin säikky autoja kohtaan ollut.

Kuvituskuvina marraskuun satoa, kiitos Kiia Kuokka / tunturiharakka.net

Rakas joulupukki, tänä vuonna olen ollut kiltti

Kun tutut kyselee joululahjaostoksistani, on ollut pakko vastata rehellisesti; tänä vuonna ei ole varaa ostaa yhden yhtä joululahjaa, sillä itselleni ostama varhainen joululahja oli sen verran kallis. Olen kuitenkin aina niin rakastanut antamisesta saamaani iloa, että saatan hyvin vielä retkahtaa tuhlaamaan viimeiset roposeni kivoihin pikku lahjoihin läheisimmille, vaikka nyt kuinka uhoan olevani ostamatta.

Ponillekaan en ole suunnitellut ostavani mitään, se on saanut jo niin paljon kaikkea uutta syksyn mittaan, että nyt on pakko elää säästöliekillä. Ajattelin kuitenkin tehdä pienen lahjatoivelistan ponin puolesta, jos vaikka joku pikkutonttu sen sattuisi näkemään...

Rakas joulupukki, tänä vuonna toivelistallani on...
♥ Horse Comfortin Luxus highneck villaloimi
♥ HKM kuivatusloimi pinkki-musta
♥ Horse Comfort villaratsastusloimi
♥ Claridge House Somerton-aachensuitset mustana
♥ Claridge House Callington-aachensuitset mustana
♥ Veredus Olympus etu- ja takasuojat mustana
♥ B Vertigo Kingsley Square-villaloimi
♥ Horseware Rambo-kilpailuloimi tummansininen
♥ Silvertip-naruriimu pinkkinä ja koulutusnaru mustana
♥ Barefoot-lampaankarvasatula
♥ Mattes lampaankarvaromaani
♥ Freejump Soft'Up Pro-jalustimet pinkkinä 
... ja tietysti paljon porkkanoita ja niitä ihania maistuvia heppanameja (ja kaikkea muuta syötävää).

Toivoo Goldi

Listaa voisi tietysti jatkaa loputtomiin, mutta nämä ovat sellaisia joihin aion kyllä vielä joku päivä rahani tuhlata! Omaan käyttöön tulevien lahjojen toiveita en uskalla edes listata, mutta ponille sen sijaan voisin tehdä näitä listoja miljoonia..

Oletteko te jo käyneet jouluostoksilla, vai odotatteko viimehetken alennuksia? Mitä olette ostaneet/ostamassa omille/hoito/vuokrahevosillenne?

Ihanaa joulunodotusta jokaiselle meidän lukijalle  ♥

Muistakaa, että tontut ovat nyt vilkkaimmillaan ;)

Toive-/kysymyspostaus?

Koska meidän arki ponin kanssa on tällä hetkellä melko tylsää ja yksitoikkoista, tuntuu ettei blogiin saa mielenkiintoista materiaalia aikaiseksi ei sitten millään. Minkälaiset postaukset teitä lukijoita kiinnostaisi? Varustepostaukset? Tallipäiväpostaukset? Onko jokin aihe jäänyt kiinnostamaan, onko herännyt kysymyksiä? Alle saa jättää kommentteihin postaustoiveita ja kysymyksiä, niin katsotaan, jos saataisiin teille kivaa materiaalia luettavaksi sille aikaa, kun me vielä parannellaan ponin kanssa yskää eikä treeni-, valmennus- ja kisauutisia juurikaan ole, kun päivät etenee kaikki aikalailla samalla kaavalla.

Kohti auringonlaskua

Sää on ollut aivan kamala jo monta viikkoa. On kylmää, pimeää, sateista ja tuulista. Ei sitten yhtään ole huvittanut käydä millään pitkillä maastolenkeillä, joten ollaan edelleen tyydytty tuuppailemaan kotikentällä. Pientä soutamista ja huopaamista on edelleen ollut ponin yskän kanssa, mutta nyt ollaan taas selkeästi menossa parempaan suuntaan. Ollaan myös pikkuhiljaa ponin vaivojen kaikotessa lisätty liikuntaa ja olen itsekin jopa reipastunut sen verran, että olen ihan satuloinut ponin jo useampana päivänä. Goldi on liikkunut reippaammin ja ollut osittain tuulisen säänkin takia melko virkeänä.



Tykkäisin todella paljon jos Goldilla olisi tarhassa kaveri. Neiti on todella ahkera kupsuttaja ja tykkää helliä ja lelliä kaveriaan. Meillä onkin usein harjaustuokion yhteydessä pieni hellyttelyhetki, minä rapsuttelen ponia kutiavista paikoista ja se hoitaa minua takaisin. Ollaan suunniteltu tallinpitäjän kanssa, että pistettäisiin ponit samaan tarhaan, kun ne nyt tallikavereinakin ulkotallissa ovat. Ponit on haistelleet ja pussailleet toisiaan jo tallin käytävällä ja oviaukosta, mutta sunnuntaina testattiin niitä ensimmäistä kertaa samaan tarhaan. En tiedä johtuiko se kovasta puuskaisesta tuulesta vai mistä, mutta Goldi alkoi samantien potkia uutta potentiaalista tarhakaveriaan. Tilanne äityi jopa niin hurjaksi, että oli pakko mennä väliin riimunnaruilla huitoen, kun kaksikko otti ihan tosissaan potkumatsia. Tämä reaktio tuli itselleni täysin shokkina, sillä tosiaan nämä kaksi ovat käytävällä ja karsinan kaltereiden läpi jo tutustuneet toisiinsa monta kertaa ja vaikuttaneet ihan kavereilta. Toistaiseksi Goldi siis edelleen tarhaa yksin ja katsotaan tilannetta uudestaan vähän leudommalla kelillä. Toivoisin niin että ponit tulisivat vielä toimeen keskenään...! Tarhaako teillä hevoset yksinään vai keskenään? Oliko hankala löytää hevosellesi tarhakaveri?



Tänään olin vapaapäivällä ja pääsin tallille jo valosaan aikaan. Tekstin kuvat siis tältä päivältä, kun käytiin ponin kanssa kävelyllä ihanan auringonlaskun syleilemänä.

Jo joulukuu!

Hui kun aika kuluu niin hurjalla vauhdilla! Nyt jo reilu kuukausi takaperin elämääni asteli maailman monin poni. Pieni, pyöreä ja niin lutuinen Goldi. Mitä meidän ensimmäinen kuukausi on pitänyt sisällään?

Kuukauteen mahtuu monen monta päivää ja ollaan saatu tutustua toisiimme kaikessa rauhassa. Koko marraskuun paranneltiin yskää, otettiin rennosti ja lähinnä haettiin yhteistä säveltä. Vaikka koko kuukausi menikin enemmän tai vähemmän saikutellessa, olen ollut kyllä maailman onnellisin poninomistaja! Otettiin saikkuilusta kaikki ilo irti ja mentiin paljon ilman satulaa, käytiin kävelyillä peltotiellä ja tehtiin maastakäsittelyharjoituksia. Goldi on myös toiminut hienosti alkeisponina tuttavamme kuusivuotiaalle tytölle, joka rakastui poniin täysin. Goldia on irtojuoksutettu, juoksutettu liinassa, ratsastettu ilman satulaa, ilman käsiä, tandemina ja ennen kaikkea pidetty hyvänä. Poni on ollut iloinen ja pirteä, eikä siitä päällepäin huomaa, että se olisi kipeä. Yskiminen jatkuu yhä ja nyt mietitään taas jatkotoimenpiteitä. Eläinlääkärin kanssa on keskusteltu muun muassa kortisonikuurista ja tähystyksestä. Kuulemma nyt on paljon ollut sitkeää yskää liikkeellä. Töissäkin muutaman asiakkaan kanssa keskustelin asiasta, toisella oli kesällä ollut muutaman kuukauden sairaslomalla uusi hevonen, kun oli ollut yskäinen - toivon että Goldilla menisi jo vähän nopeammin ohi.

Ollut vähän tylsää tämä bloggaaminenkin, kun meidän arkipäivät ponin kanssa on niin samanlaisia, kun himmaillaan ja käydään vaan kentällä pyörimässä. Kunhan poni paranee, saa blogikin varmasti lisää fiksumpaa sisältöä!

Nyt joulukuussa toivon, että päästäisiin jo pian treenaamaan vähän reippaammin ja esteille. Poni on esteponi henkeen ja vereen ja tiedän, että sitä alkaa tympiä liian pitkään jatkuva koulutuuppailu.  Tarkoitus olisi myös tutustua kunnolla tallin maastoihin. En ole vielä peltotietä pidemmälle itsekseni uskaltautunut, kun kuulemma naapurista löytyy tiukkapipoisempia tyyppejä, joten on tosi tarkkaa että ratsastaa vain ja ainoastaan omilla mailla ja sallituilla reiteillä. Onneksi sunnuntaina itsenäisyyspäivän kunniaksi on nyt sovittu maastolenkki kaverin kanssa, jos vaan kelit antaa myöden. Ponille tekisi niin hyvää päästä vähän maastoonkin irrottelemaan.

Kuvituskuvina tänään iltapäivällä otetut kännykkäkuvat. Aivan sanoinkuvaamattoman upea auringonlasku helli meitä koko ratsastuslenkin ajan. Käytiin peltotiellä alkukäynnit ja sitten pyörähdettiin kentällä käyntityöskentelemässä.