Koko viikko on ollut ponin liikkumisen kannalta huomattavasti tahmeampaa. Se kyllä liikkuu ihan mielellään, mutta verkkaisesti ja laiskasti. Olen saanut kantaa raippaa mukana muistutuksena siitä, että takapääkin on tarkoitus pitää liikkeessä mukana. Tottakai poni on myös ratsastuksellisesti muuttunut jonkin verran poissa ollessaan ja omatkin taidot ruostuneet, kun viimeisin vuosi on mennyt enemmän tai vähemmän vailla kosketusta hevosen selkään. Ollaan tehty paljon työtä yhteisen sävelen löytämiseksi ja saadaan kyllä treenata jonkin aikaa kentällä, ennen kuin poni alkaa rentoutua ja ottaa vastaan tuntumaa ja apuja kunnolla.
Torstaina saatiin vielä ihana Kiia kuvailemaan tallille ja sainkin ensimmäiset ratsastuskuvat meistä ponin kanssa sen jälkeen kun se minulle tuli. Poni oli alkuun jännittynyt ja melko iso osa keskittymisestä meni vesilätäkköjen väistelyyn, kun kenttä tietysti sadekelien seurauksena oli pienillä lätäköillä. Mokomakin hienohelma..
Tehtiin alkuun ihan käynnissä paljon voltteja ja taivutuksia, tavoitteena saada poni kuulolle ja keskittymään minuun ja treeniin kentän lätäköiden sijasta. Otettiin myös alkuverkaksi pari kierrosta ravia ja laukkaa. Ravityöskentelyn aikana poni alkoi pikkuhiljaa myödätä kättäni kohden ja todella tuntua selkään siltä, että se kuuntelee. Olen itse aika pitkäjänteinen ratsastaja ja tykkään lämmitellä ponia pitkään. Tiedostan omat puutteeni ratsastuksessa, eikä se ole niin justiinsa jos poni ei heti kulje peräänannossa ja sen näköisenä, että olisin maailman paras ratsastaja. Oma istunta ja ratsastustaito (ja kunto...) on niin retuperällä, että tarvitaan kyllä kunnollista valmennusta, että tästä vielä tulee jotain.
 |
| Loppuun vielä hieman eteen-alas jumppaa. |
Tehtiin aika yksinkertainen treeni kaikissa askellajeissa, voltteja, taivutuksia ja ympyröitä. Sen verran tuli kuitenkin jumpattua, että sekä ratsastaja, että poni hengästyivät.
Haettiin ponille loppukäyntien ajaksi viltti niskaan, ettei pienesti nihkeä karvapeite saisi ponia viluiseksi, kun viileä loppusyksyn viima puhalsi pelloilta.
 |
| Oma poni kullan kallis ♥ |
Perjantaina käytiin miehen kanssa tallilla ponin kanssa hölkkäilemässä ja lauantaina se sai taas toimia alkeisponina. Pieni 6-vuotias E oli aivan haltioissaan ponista ja itse sain olla ylpeä. Goldi käyttäytyi taas niin mallikkaasti pikkuisen läsnäollessa, antoi toisen harjata joka puolelta, syötellä porkkanoita, halailla ja letittää häntää. Käytiin myös ponin selässä tandemina, kun E ei alkuun uskaltanut ponin selkään yksin. "Ei kun mennään yhdessä". Ratsastus tuntui alkuun jännältä, mutta loppuvaiheessa sain jo vähän toppuutella kun toinen hihkuu kokoajan lisää vauhtia - ravi sai luvan riittää, kun oltiin ilman satulaa ja jouduin toisella kädellä ohjaamaan ponia ja toisella pitämään kiinni edessäni keikkuvasta tyttösestä, ettei toinen pyllähdä selästä alas. Tänään Nella ja Johanna kävivät ponin kanssa pyörimässä kentällä, kuulemma edelleen laiskan tuntuinen, mutta muuten kaikki hyvin.
On kyllä arvokasta oman kehittymisen kannalta välillä nähdä kuvia ja videoita omasta ratsastuksestaan. Näistäkin kuvista löydän heti monia kohtia, joihin täytyy jatkossa kiinnittää enemmän huomiota (myös paljon sellaista, minkä jo tiedostin....).
Kuvista iso kiitos jälleen Kiia Kuokka / Tunturiharakka.net
ps. Minkä takia otsikon keksiminen kirjouitukselle on niin kauhean hankalaa...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti