Nenätyöskentelyä osa 1

Mä olen aika-ajoin kokenut jopa huonoa omatuntoa siitä, miten vähän ehdin koiran kanssa töiden ja ponin ohella touhuamaan. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että koira istuisi yksinään kotona päivät pitkät, onhan se mun mukana tallilla ja kaikkialla muuallakin mihin sen vaan saan mukaan ottaa. Silti mä olen jotenkin tässä harrastamisen ja kilpailemisen aikakautena taas kokenut alemmuudentunnetta kaikkia huippukoiranomistajia kohtaan, joilla on aikaa ja resursseja käydä jos jonkinmoisissa lajitreeneissä koiriensa kanssa. Rotufoorumilla kehutaan tuon tuosta koe- ja kilpailutuloksia ja kaverit päivittävät someen hyvin menneistä treeneistä. Ja me vaan oltiin taas koiran kanssa tallilla koko ilta.

Ludo alkaa olla pikkuhiljaa jo aikuistumaan päin ja tällä hetkellä eletään kovaa murrosiän vaihetta. Energiaa löytyy kuin suuresta ampiaispesästä ja sitä puretaan riehumalla, huutamalla ja sähläämällä. Kotona herra osaa käyttäytyä oikein mallikkaasti ja luulisi sen olevan helppokin kaveri, mutta pienessäkin häiriössä on mielentila taas ihan toinen. Niinpä päätin, että nyt loppuu laiskottelu ja aletaan tosissaan treenailemaan jotain hyödyllistä ja kivaa. Ja mitähän se sitten olisi...?

En tiedä johtuuko se kuonon suuresta koosta, perimästä vai mistä, mutta nenän käyttö on ollut pennun lempijuttuja jo ihan pienestä asti. Kaikki temput joissa nenä on käytössä on ollut älyttömän helppoja opettaa ja niitä Ludo tarjoaa mielellään ensimmäisenä kun aletaan työskentelemään - se tökkii ja haistelee ihan mitä vain. Taisi olla torstaipäivä kun selailin koirakoulun nettisivujen kurssitarjontaa kun huomasin jo samalla viikolla alkavan NoseWorkin alkeiskurssin, jolle olisi vielä muutama paikka jäljellä. Nenän käyttöä ja ainakin alkuun rauhallista ja matalatempoista treeniä - melko järkevän kuuloinen harrastus ylivilkkaalle nuorelle urokselle. Niinpä tuumailin kurssin olevan meille tähän vaiheeseen oikein osuva ja klikkailin osallistumisen eteenpäin. Nyt me sit alettiin harrastaa!

Nosework treenejä on takana jo muutamat ja täytyy kyllä sanoa, että poika voisi olla tässä lajissa aika taitava kun vaan saisi sen päänsä kanavoitua työntekoon. Tällä hetkellä kun treenissä kiinnostaisi sen eukalyptus-treenihajun sijasta paljon enemmän provosoiva kääpiösnautseri, ihana lapinkoiratyttö ja edellispäivänä pentukoulussa lattialle ilmestynyt pentupissaläikkä - ai tätä autuasta nuoren miehen elämää! On se haju onneksi jo sen verran mielenkiintoiseksi tehty, että kun purkkirivistöstä vihdoin hajupurkin bongaa niin sitä nuuskutetaan oikein kunnolla.

Toistaiseksi olen ollut laiska ja kotitreenit on jäänyt ihan muutamaan kertaan. Otin kuitenkin askeleen etenpäin ja ostin eilen kasan pilttejä kotiin - niistä kun saa sisällön tuhottua on siinä hyvä rivistö hajupurkkeja treeniin! Ja sainpahan hyvät pikavälipalat töihin vietäväksi tälle viikolle.

Kuvat © Eeva Laakso

Tuplahopeaa

Siinä missä syksyn saapuessa itsellä lähtee käyntiin taas lauantaityövuorot, on kilpaileville luvassa jännittäviä mestaruustaistoja. Kuten viime vuonna, oli Nella ja Goldi tänäkin vuonna henkilökohtaisten aluemestaruuksien lisäksi mukana kilpailemassa Lohjan ratsastajien tiimissä aluejoukkuemestaruudesta.

 Aluejoukkuemestaruudet ratsastettiin toissaviikolla Tammisaaressa. Perinteiseen tapaan sadekeli helli kisapäivänä ja kentän pohja oli raskas, vaikka tällä kertaa kuitenkin onneksi hiekkakenttä edellisvuoden Laakspohjan derby-lillun vastapainoksi. Mestaruus ratkottiin yhdeksän seurajoukkueen kesken, joista kolme palkittiin mitalein. Goldi ja Nella starttasivat joukkueensa ensimmäisinä ja tekivätkin hienosti virhepisteettömän ja nopean radan. Pieni kultainen kiituri suoritti radan jälleen nopeimpana kaikista osallistujista! Harmillisesti LOR:n joukkue nappasi kuitenkin yhden nelosen liikaa ja putosivat sen myötä johtosijoilta hopealle. Joka tapauksessa selkeästi nousujohdanteinen kehityskaari, sillä viime vuonna LOR:n joukkue ratsasti pronssille!

Henkilökohtaiset aluemestaruustaistot käytiin tällä kertaa Riders Innissä Hyvinkäällä. Ponien EsRa:n aluemestaruudesta oli kilpailemassa kolmetoista ratsukkoa, joista Nellan ja Goldin lähtövuoro koitti vasta viimeisenä. Perusradalta kaksikko suoritti jälleen tyylikkäästi nollatuloksen ja saivat jatkaa toiselle kierrokselle. Poni on ollut nyt todella hyvässä vireessä esteillä ja tehnyt todella hienoja hyppyjä ja tasaisia ratoja. Valitettavasti toisella kierroksella poni nappasi kuitenkin mukaansa yhden turhan puomin, joka vei mahdollisuudet voittoon tällä(kin) kertaa. Hopee ei silti oo mikään häpee ja en voisi olla tyytyväisempi näiden mestaruustaistojen tulokseen!

Tottakai joka kerta näihin karkeloihin lähdetään voittamaan, eihän siinä kilpailemisessa muuten mitään järkeä olisikaan. Silti aina pääasiana on siisti ratsastus, hyvä ja tasainen rata ja hyvä mieli kaikille, lopullisesta sijoituksesta viis. Monta kertaa hihkunut onnesta upean tasaisen suorituksen jälkeen vaikka poni olisikin jäänyt sijoilta. Ilo katsella siistiä menoa ja sitä, kun nämä kaksi ovat niin synkassa ja onnellisena radalla - ihan match made in heaven.

Ensi viikonloppuna onkin vuorossa vihdoin Helsinki International Horse Shown viimeiset karsintakilpailut Ypäjä Horse Showssa. Goldi ja Nella hyppäävät lauantaina Pony Tourin 110cm karsintaluokan ja näiden lisäksi myös LOR:n halli-SM joukkueessa sunnutaina 110cm - tyttöjen ihka ensimmäinen SM-osallistuminen, jaiks!! On ehkä turha sanoa, kuinka mua jännittää. Tänä vuonna kaksikko ei vielä ollut valmis ponien SM-taistoon, mutta onhan se hyvä aloittaa "niiden oikeiden" mestaruusmitalien tavoittelu edes jostain jo tässä vaiheessa ;)

Kuvat © Nina Hakkarainen

Suunta eteen ja ylös

Yksi ensisijaisen tärkeä osa kilpaponin tavoitteellista treeniä on aika-ajoin tarkistuttaa lihasten hyvinvointi hevoshierojalla. Goldin kanssa hierojakäyntejä ei ole kertynyt vielä kovin montaa, sillä en myöskään koe tarpeelliseksi turhaan hierotuttaa ongelmatonta ponia. Tai lähinnä sellainen olo mulla on aikaisemin hieronnoista tullut, kun ei ponilla ole ollut kuin "normaalia treenijumia". Viimeksi poni on hierottu talvella ja tarkoitus oli ottaa sille kevät/kesä- akselille uusi hieronta, mutta aikatauluongelmien takia käynti jäi kuitenkin sopimatta.

Tiistaina saatiin vihdoin ponille hieronta-aika ja se tulikin hyvään saumaan ajatellen kauden päätavoitetta, eli Helsinki International Horse Showta - ehditään vielä hyvin puuttumaan epäkohtiin ja treenaamaan ja vahvistamaan ponia ennen kilpailua. Tallillemme on järjestetty jo muutaman kerran Eerika Törrösen hierontapäivä ja harmillisesti tähän mennessä päivät on sattuneet sen verran huonoon saumaan, etten ole ehtinyt paikanpäälle. Nyt kuitenkin satuin olemaan tiistaina vapaapäivällä ja siten varasinkin myös Goldille paikan hierontaan.

Koska kyseessä oli meille täysin uusi tuttavuus, aloitettiin hierontatuokio luonnollisesti kuulumisilla ja ponin esittelyllä. Kerroin kuluneesta kisa- ja treenikaudesta ja ponin yleisvoinnista ja siitä kuinka mun mielestä ponilla ei varsinaisesti ole ollut mitään suurempia ongelmia. Eerika katsoi vielä ponin liikkeet liinassa kaikissa askellajeissa ja sen perusteella päädyttiin hierontasuunnitelmalla lisäämään ponin liikkuvuutta, elastisuutta ja ryhtiä - sitä mihin me koulutreenilläkin ollaan kuluvan kauden aikana tähdätty. Hierottaessa poni oli hieman tukkoisempi vasemmalta kokonaisuudessaan, joka onkin sen heikompi puoli ollut aina. Muun muassa takaosan liike on vasemmalta puolelta enemmän ylös- kuin eteenpäin ja juoksuttaessa poni on hieman könkkä vasempaan kierrokseen. Poni on myös lihaksistoltaan hieman epätasapainossa etu- ja takaosan välillä; siinä missä takapään lihaksisto on huikeassa kunnossa, ei etuosa tule ihan samalla vauhdilla perässä. Nämä kuitenkin on hyvin pieniä virheitä joita pystyy oikeanlaisella hoidolla ja treenillä parantamaan.

Päätavoite kiiluen silmissä varasin meille vielä uuden hoitoajan muutaman viikkoa ennen H(IHS)-hetkeä. Tänä vuonna tehdään ihan kaikkemme, että varmasti päästäisiin osallistumaan Suomen huikeimpaan hevostapahtumaan. Mitä hoidon ylläpitoon kotipuolessa tulee, jatketaan treeniä samaan tapaan. Allekirjoittanut saa hieman ryhdistäytyä ja vähän useammin raahata niitä keppejä maneesiin, sillä nimenomaan puomitreenillä saadaan vatsalihakset kunnolla töihin ja liikeratoja kasvatettua. Muutoin keskitytään ratsastamaan ponia reippaasti eteen ja ylöspäin ja pääosin avoimemmassa muodossa - ihan niin kuin tähänkin asti.

 Ja loppuun lisää niitä paljon kaivattuja ratsastuskuvia musta ja Goldenista! Kuvista kiitos iki-ihana Eeva Laakso ♥