Kevät on niin ihanaa aikaa. Vastakohtana masentavalle syksylle ja pitkälle talvelle, sitä luulisi kevään valon ja uuden kukoistuksen antavan rutkasti energiaa ja uutta puhtia arkiaskareisiin. Silti se tuntuu vaikuttavan aivan päin vastoin. Toki ihana valo ja viimepäivien lämpö on nostanut ainakin omaa mielialaa ja tuntuu että pienistä arjen vastoinkäymisistä selviää helpommin ja toivo ihanasta vehreästä kesästä voimistuu päivä päivältä.
Mun piti aloittaa taas uusi elämäntapa näin kevään ja kesän korvilla - herätä joka päivä ajoissa pirteänäja saada vaikka ja mitä aikaiseksi. Mun kaavailtu touhukkuus on kuitenkin kadonnut jonnekin ja moni asia joka olisi pitänyt jo toimittaa on jäänyt roikkumaan. Aamulla itsensä sängystä kampeaminen on työn ja tuskan takana, illalla uni maittaa jo monta tuntia normaalia aiemmin. Viime viikonloppunakin nukuin yli kymmenen tunnin yöunet kun nukahdin jo puoli kymmenen aikaan sohvalle koiran viereen. Silti olisin voinut jäädä sänkyyn lojumaan vielä vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Harmi kun mulle ei vaan sovi myöhäiset aamut, vaikka kuinka väsyttäisi. Varsinkaan jos on tiedostan nukkuneeni jo tuntimääräisesti ihan riittävän pitkään. Lähipiiri osaa kertoa, että jos mun päivärytmini horjuu ilman järkevää syytä (onko niitä?), olen helposti loppupäivän kiukkuinen ihan turhistakin asioista.
Kevätväsymys tuntuu myös vaikuttaneen viimeaikoina poniin ja sen intoon treenata. Goldi on ollut tahmeampi kuin aiemmin ja hieman hitaan ja kiukkuisen oloinen. Psylliumkuuri lienee paikallaan näin hiekkojen taas paljastuttua lumipeitteen alta, mutta muuten poni on vaikuttanut olevan fyysisesti ihan kunnossa - ei flunssan oireita tai kuumeilua. Niinpä mä olen päätynyt siihen, että ponia vaivaa emäntänsä tavoin jonkinasteinen kevätväsymys.
Yritetään siis mielenvirkistykseksi pitää treeni kentällä mahdollisimman minimissään, sillä tuttuun tapaan maastoilu maistuu kyllä täysin siemauksin molemmille. Nyt kun vihdoin reititkin alkaa olla sulat ja jopa kuivat niin päästään viilettelemään pitkin Tuusulan metsiä ja saadaan aivan varmasti molemmilta korvienvälit tuuletettua niin että taas jaksaa odottaa kesän saapumista. Enää kuukausi jäljellä kesään ja puolitoista mun kesäloman ensimmäiseen osaan!
Kuvat © Petra Lönnqvist / Hestafoto
Älyttömän söpöjä kuvia! <3
VastaaPoista