"Lievää aristusta"

Siinä missä perjantai-ilta oli silkkaa juhlaa, herätti lauantaiaamu jälleen hevosenomistajan karuun todellisuuteen. Kahdesta huolellisesta kylmäyksestä huolimatta, oli oikea etujalka kerännyt reilusti nestettä yön aikana ja poni arkoi sitä selvästi ravissa. Yritin järkeillä asiaa ehdottamalla muun muassa impparia, jonka neiti olisi voinut kehittää oikeassa jalassa esiintyneen lievän rivin takia, mutta impparista poiketen turvotus ei tahtonut lähteä niin reippaasti laskuun kävelytyksestä ja kylmäyksestä, kuin sen kuuluisi. Jonna myös vakuutteli, ettei imppariin kuulu olennaisena oireena ontuminen - vaikka toisaalta muistelen, kuinka Goldi oli viime kesänä aivan täysin kolmijalkainen saadessaan impparin oikeaan takajalkaansa kuljetusonnettomuuden seurauksena. Meidän pikku dramaqueen kun käytännössä voi oireilla ihan mitä vain.

Koska edellisenä päivänä poni oli kuitenkin kompuroinut ja tehnyt huikean seivin sarjalla ensimmäisessä luokassa, varattiin sille klinikka-aika heti maanantaiaamulle. Vaikka jalka olisikin sitten turvonnut pelkästä impparista, olisi se silti hyvä kuvata läpi ja varmistaa, ettei siellä ole mitään pahemmin vialla. Ja tottakai mielessä vilisi kauhukuvat alkavista jännevammoista ja nivelrikoista ja ties mistä muusta.

Vietettiinkin sitten sunnuntai ravaamalla vuorotellen tallilla taluttelemassa ja kylmäämässä ponin jalkaa. Jännevamman ensihoito ensimmäisten 72 tunnin aikana on se kaikista kriittisin vaihe ja mitä huolellisemmin hommansa hoitaa silloin, sitä paremmat mahdollisuudet nopealle paranemiselle on. Joten ei muuta kuin tunnollisena hevosenomistajana ylös ja tallille ennen yhdeksää sunnuntaiaamuna vain neljän tunnin yöunien jälkeen! Turvotus oli lähtenyt laskuun jo lauantai-iltana, mutta edelleen sunnuntaina jalassa oli selkeää nesteisyyttä. Poni kuitenkin käveli reippaasti ja astui käynnissä tasapuolisesti molemmille jaloille - ihan kamala katastrofi ei pitäisi olla klinikalla vastassa.

Itselläni oli jo asiakasvaraus maanantaille enkä päässyt mukaan klinikkareissulle, mutta olin tiiviisti puhelimen ääressä koko toimenpiteen ajan odottaen tuomiota. Jalan turvotus oli jo aamulla huomattavasti laskenut ja jopa liki normaali, ihan tyypillisesti. Poni kuskattiin joka tapauksessa Vermoon, jossa se tutkittiin huolella läpi. Alla eläinlääkärin lausunto:

"Lihaksistossa ja lonkan limapussien alueella ei merkittävää aristusta, SI-nivelen alueella ei jäykkyyttä tai aristusta provokaatiossa. 
Oej säären alueella lievää diffuusia nahanalaisturvotusta, ei palpaatioarkuutta. Oej kavionivel hyvin lievästi täyttyyt, muuten nivelissä ei merkittävää täyttyneisyyttä. Mej kaviot hieman kannoilta supistuneet, säde heikko, antura kovera. 
Suoralla juoksuttaessa oej hyvin lievää painonkevennystä, voimistuu ympyrällä sisäjalkana 0,5/5, vej sisäjalkana 0,5/5. Oej alanivelet 2,5/5 taivutusreaktio, vej 2/5, oej ylänivelet ei reaktiota."

Taivutuskokeessa ilmenneiden reaktioiden takia päätettiin kuvauttaa molemmat etujalat, vaikkei vasen etujalka ollutkaan aikaisemmin oireillut. Oikean etujalan jänteiset rakenteet olivat ultrauksessa täysin normaalit, eikä röntgenkuvissakaan kummastakaan jalasta löytynyt merkittäviä muutoksia. Nivelet olivat kuitenkin selvästi rasittuneet (varmasti rankan viikonlopun jäljiltä) ja selvän taivutusreaktion myötä poni sai viikoksi Metacam-kuurin lievittämään tulehduskipua.

Goldi saa nyt kipulääkekuurin myötä viikon verran kävelylomaa, jonka jälkeen palataan taas hiljalleen takaisin normaaliin liikuntaan. Mikä helpotuksen tunne ettei jaloista otetuista kuvista löytynyt mitään sanottavaa ja nyt voi myös hyvällä omalla tunnolla jatkaa ponin kilpauraa kun tietää, että sen etujalat ainakin on rakenteellisesti priimakunnossa! Vielä täytyy saada kengitykseen muutos, jotta saadaan kaviota levitettyä kannoilta tukemaan jalkojen rakennetta ja lieventämään ylimääräistä rasitusta.

Kuvien © Valokuvaus Tuulia N.