Pony Trophy

Tänä vuonna on molemmat hevosmessut käyty kokemassa ihan uudella tavalla. Siinä missä Helsingissä poni oli mukana messuilla rotunsa edustusponina, oli se nyt Tampereella mukana kisailemassa bonuspaikasta HIHS Pony Tourille.

Mentiin Erikan kanssa jo hieman etukäteen lunastamaan esiintyjälipukkeet ja katsastamaan messutarjonta ennen ponin saapumista kohteeseen. Yllättävää kyllä, mä olin jopa melko tyynenä vielä tässä vaiheessa ja meillä olikin oikein mukavaa talsia pitkin täpötäyttä messualuetta. En tiedä johtuuko se pitkään jatkuneesta pihistelystä kukkaronnyörien löystyttämisen kanssa ja että mä yksinkertaisesti olen menettänyt shoppailutaitoni edellämainitun syyn takia, vaiko siitä että sitä rahaa ei oikeasti ole yhtään ylimääräistä tuhlattavana. Mä en nimittäin löytänyt messuilta juuri mitään ostettavaa. Kaikista ihanista tavaraa pursuavista kojuista tarttui matkaan ainoastaan kahdet putsit (Mastan treeniputsit ja ihanat käsintehdyt blingiputsit - näitä ei voi koskaan olla liikaa) ja pieni sankollinen heppanameja pienelle kultaiselle. Jälkitoimituksena sain vielä ihanan @tuhmaponi-Marin matkassa tältä päivältä erään Bucasin riimun ponille kesäpäähineeksi, mutta siinä meikäläisen hurjat messutuhlailut olikin. Ehkä saan tämän vuoden aikana taloudellisen tilanteen sen verran hallintaan, että ensi vuonna voi sitten lähteä tosissaan ostohousut jalassa liikkeelle.

Kun Johanna soitti arvon kultaisen viiden tähden kuljetuksen olevan vain hetkien päässä kohteesta, suunnattiin suuntamme traileriparkkiin vastaanottamaan poni ja ratsastaja kisapaikalle. Poni pääsi saman tien ulos kopista tutustumaan tampereen messualueen parkkipaikan hulinaan ja tutkailemaan tulevia kilpakumppaneita. Se oli yllättävän tyynenä ja tuntui lähinnä nautiskelevan auringosta samalla kun seuraili ympärillä pyöriviä ihmisiä, ratsuja ja ajoneuvoja.

Me hakeuduttiin Erikan kanssa jo hyvissä ajoin katsomoon ennen ensimmäisen esteluokan alkamista - pitihän sitä olla hyvissä asemissa ponin luokkaa varten, jotta suorituksen saisi hyvin taltioitua sekä videolle että valokuviin. Tässä vaiheessa mua alkoi jo jännittää. Olen saattanut ennenkin puhua mun jännitystärinästä täällä blogin puolella ja jos en ole; mä jännitän niin paljon et siinä tärinässä toimintakyky on melko rajallinen. Onni on kylmähermoisempi luottohenkilö, joka voi kuvata videot silloin kun itse olen toimintakyvyttömänä.

Poni itse asteli kylmän rauhallisesti valtavan yleisön keskellä olevalle ratsastusareenalle. Korvat hörössä se odotti omaa vuoroaan ja tutkaili ympäristöään. G oli kuulemma ollut verkassa taas hieman hupsu, mutta sen työmotivaatio radalle päästessä oli onneksi täysin kohdillaan. Vaikka tytöt ovatkin hypänneet jo useamman radan tämän kauden puolella, ja suorittaminen on ollut joka kerta yhtä tasaisen varmaa ja hienoa, oli tämä rata jotain aivan toista luokkaa. Poni ylitti jokaisen esteen niin siististi ja kevyesti ja eteni esteeltä toiselle super hyvässä rytmissä. Vaikka yksi harmillinen lähestymiserhe sattuikin ja siitä seurauksena perusradalta napattiin puomi alas, oli tämä rata aivan heittämällä kauden tähän mennessä paras rata. Vaikka tottakai turha puomi harmittikin, sai olla taas niin ylpeä näistä kahdesta ja rata on tullut katsottua moneen otteeseen uudestaan.

Kun bonuspaikka Pony Tourille ei tämän reissun myötä vielä auennut, on seuraavaksi suunta kohti Ypäjää pitkäperjantain kunniaksi. Siellä oletaan alle 100cm verryttelyluokkana, jospa poni heräisi sen verran ettei ainakaan ihan turhaan kolauttelisi puomeja matkaansa!

Tämä hyppy oli aivan uskomaton!