maanantai 20. maaliskuuta 2017

Lisää rapsutuksia, kiitos!

Tällä hetkellä loikoilen jylhässä yksinäisyydessäni hotellin sängyllä. Olen viettänyt päivän koulutuksessa ja leikkinyt turistia entisessä kotikaupungissani Helsingissä ja nyt viimeiset pari tuntia vain koomaillut yksin hotellihuoneessa. Tämä pieni lepohetki omassa rauhassa oli enemmän kuin tervetullut tähän väliin ja kun mun piti olla niin tehokas tänä iltana, mutta hyvä että olen edes tämän postauksen saanut aikaan.

Eilinen päivä oli pitkä ja uuvuttava, mutta ah niin kiva ja antoisa! Oltiin koko päivä nimittäin ponin kanssa Helsingissä Horse Fairissa edustamassa omaa rotua Suomen New Forest-poniyhdistyksen karsinalla. Saatiin pesti hieman viimetingassa vakioponien estyessä, sillä taidettiin vasta tasan viikkoa ennen sopia tästä edustushommasta.

Paikalla piti olla viimeistään puoli tuntia ennen messujen ovien aukeamista, joten tallilla sai taas olla ihan hyvään aikaan siistimässä ponia ja keräämässä kipsut ja kampsut kasaan. Oltiin edellisiltana viestitelty Nellan kanssa mukaan otettavasta rekvisiitasta ja printtailin muutamat kuvat jo olemassaolevien lisäksi somisteeksi. Mukaan Nella valkkaili kaksikon hienoimpia ruusukkeita, muutaman kuvan ja tietysti viime vuonna voitetut mitalit. Tallilta napattiin ponille päähän nahkainen edustusriimu ja vielä varmuuden vuoksi Poniderbyn voittoloimi mikäli poni vaikuttaisi hallissa viluiselta. 

Meidän karsina sijaitsi mun mielestä aika kivalla paikalla. Ei ihan kaikista vilkkaimmalla hälinäpaikalla, mutta silti melko keskellä messualuetta johon vierailijat löysivät helposti. Melko tasainen virta rapsuttelijoita karsinalla kävikin. Alkuun poni oli aivan fiilareissa kaikista rapsuttelijoista ja olisi halunnut vain lisää ja lisää huomiota. Muutaman tunnin kohdalla neiti kuitenkin selvästi väsähti ja hakeutui oma-aloitteisesti hieman syrjempään lepäilemään. Kävin välillä sulkemassa karsinan oven, jotta poni sai olla hetken kaikessa rauhassa ja jaksaisi olla positiivinen loppuun asti. Ja niinhän se kultainen jaksoikin! Olen ihan käsittämättömän ylpeä mun ponista, niin hienosti se käyttäytyi ja oli sekä isojen että pienimpien messukävijöiden rapsuteltavana. Pikkulapset oli Goldin mielestä kaikista kiehtovimpia ja niitä nuuskuteltiin ja pussailtiin ihan toden teolla. Aikuisille poni käänsi välillä takapuolensa ja selvästi kertoi tahtovansa omaa tilaa. Poni kiukutteli koko päivän aikana ainoastaan viereisessä karsinassa olevalle vuonohevostammalle, mikä ei tietysti ollut mikään yllätys.

Ponin tähti sai paljon ihasteluja ja kehuja päivän mittaan!

Tutustumista vierustoveriin. Tätä kuvaa seurasi kimeä vinkaisu ja korvien luimistelu...

Messupäivän puolessa välissä annoin Goldille ihan kunnon tauon edustushommista, heitin sille ison kasan heinää karsinan takaosaan, suljin oven ja lähdettiin Erikan kanssa katselemaan hetkeksi esteratsastusta ja hakemaan itsellekin jotain syötävää (Hesburgerista tietty).

Kun päivä alkoi lähentyä loppuaan (puhutaan siis viimeisestä tunnista) alkoi poni selvästi olla jo sitä mieltä että kohta voitaisiin lähteä kotiin. Se hörisi ohikulkijoille ja alkoi käyttäytyä levottomasti kun ihmisvirta karsinalla väheni selvästi. Alettiinkin jo reilusti ennen viittä valmistautua kotiinlähtöön ja kellon lyödessä tasan oli poni jo ulkona karsinasta matkalla trailerille. Kävelymatka messuhallista parkkipaikalle oli varmaan koko päivän jännittävin ympärillä pörräävien koneiden, kärryjen ja ihmisten kanssa. Saatiin kuitenkin hyvin paketoitua poni kuljetussuojiin ja lastattua koppiin.

Kaikin puolin kokemus oli oikein positiivinen ja poni käyttäytyi niin esimerkillisesti! Seuraavan kerran me ollaankin mahdollisesti esillä jo Tampereen messuilla, jos ei taas nf-ständillä niin todennäköisesti ainakin esteradalla!

Kävitkö sä Helsingin hevosmessuilla? Näitkö Goldia? ;)
 



Rattaissa ollut pikkutyttö keppihevosineen oli niiiiiiiin kiinnostava ♥



Kuvassa Venla Keränen hevosensa Claire 83:n kanssa. Käytiin viime joulukuussa ponin kanssa (siis kyllä, minä ja poni!) Venlan kavaletti- ja puomitunnilla ja tykkäsin paljon!

G nauttii rapsutuksista...

"Oliko sulla niitä porkkanoita?"

"Äiti mä haluan tän ponin"

Henkinen tuki ja kiintiöflunssainen, tuhannet kiitokset seurasta Erika ♥




Myös maailman paras hevoskuvaaja Petra (http://hestafoto.com) kävi moikkailemassa meitä! ♥

4 kommenttia:

  1. Ihana Goldi poni tunnisti aidon forestitytön rattaista asti! Meidän nuorempi tyttöhän se oli. :)

    VastaaPoista
  2. Ihana Goldi! Mua itseasiassa oikein harmitti, kun oltiin messuilla vaan lauantaina...

    VastaaPoista
  3. Näin vilaukselta Goldin, kun menin siitä ohi. En sitten viittinyt jäädä juttelemaan kun siinä oli hirvee hulina meneillään :D. Goldi on paljon pienempi kuin mitä mä kuvittelin :"D

    VastaaPoista
  4. Vähän harmitti, kun ei sunnuntaina oltu messuilemassa, vain lauantaina. Goldi on niin hirmu nätti että varmasti kaikki halusivat päästä rapsuttelemaan. :)

    VastaaPoista