Pikku ruusukehai

Viime viikko oli Goldilla melkoinen hulinaviikko, sillä se kävi ensin piipahtamassa Ypäjän kisaviikoilla osallistumassa Poniderbyn karsintaan torstaina ja itse derbyluokkaan perjantaina ja sunnuntaina käytiin näyttäytymässä Vermon Kansallisessa Poninäyttelyssä.

Ypäjällä ponin oli alkuun tarkoitus hypätä torstaina myös 90cm-luokka, mutta kisatiimin saapuessa kohteeseen tuli taivaalta vettä kuin esterin takamuksesta niin että esteetkin kaatuilivat radankävelyn aikana veden voimasta. Fiksu veto olikin jättää tämä käytännössä ratsukon tavoitteiden kannalta turha luokka ratsastamatta ja asettaa kaikki panokset Poniderbyn karsintaluokkaan. Derbyrata, joka viime kerralla tuotti ponille hieman ihmetystä, suoriutui tällä kertaa kaksikolta tuplanollalla ja karsintaluokan nopeimmalla ajalla. Puhtaasti läpi perjantain varsinaiseen Poniderbyyn, josta tytöt pokkasivatkin sitten matkaansa voiton! Välillä sitä on kyllä vaan niin ihmeissään siitä, miten hienosti tämä kaksikko kohtaa edessään olevat haasteet ja kääntävät heikkoudet vahvuuksiksi. Se mikä viimeksi oli hieman jännittävää, ei tuntunut toisella kerralla enää miltään. Vaikka tiedossa on, että tämä kaksikko on täyttä kultaa, yllättää menestys silti joka kerta. Tehotytöt ♥

Muutama kuva derbyltä © Suvi Laitinen

Sunnuntaille meillä oli alkuun hieman kuskiongelmia, kun en vieläkään ole saanut ajettua itselleni tarvittavaa ajokorttiluokkaa. Meillä oli monta backup-suunnitelmaakin, mutta jokainen kariutui syystä tai toisesta. Onneksi ihana Jonna kuitenkin uhrautui ja lähti meille missikisakuskiksi, niin saatiin käytettyä Goldi onnistuneesti ainakin yhdessä näyttelyssä tänä kesänä.

Newforestien kehät on useampana vuonna ollut jo heti ensimmäisenä näyttelyn alettua, mutta tänä vuonna meidän kehät alkoivatkin vasta reippaasti puolen päivän jälkeen. Ei siis ollut tuhottoman aikaista herätystä ja ponikin sai hetken tarhailla ennen matkaanlähtöä. Olin tallilla kuitenkin ihan hyvissä ajoin jo yhdeksän jälkeen, jotta ehtisin rauhassa laittaa viimeiset kamat kuntoon ennen Jonnan ja Nellan saapumista ja lähtöä kohti Vermoa. Poni pestiin Kiian ja Eevan kanssa yhteisvoimin jo edellisenä iltana ja jätin sille yön yli ohuen loimen suojaamaan kiilotettua karvapeitettä turhalta lialta. Ennen lähtöä puunasin ponin vielä käytävällä ja siistin viimeisetkin haituvat harjasta ruotuun ja saatoin suihkuttaa jopa hieman liikaakin showshinea... Ponihan on kasvattanut jo tovin talvikarvaansa ja se alkaa olla melkoinen mammutti. Ajattelin sitten kompensoida ponin pörröistä olemusta extrakiillolla, jos vaikka tuomari häikäistyisi niin ettei huomaisi karvan olevan jo liki talvimitoissa.

Vermoon saavuttiin hyvissä ajoin reipas tunti ennen meidän kehää. Tahdoin varata hyvin aikaa ponin "meikkaukselle" vielä paikan päällä ja sen lisäksi kolhun saanut jalka tarvitsee hieman paremman verryttelyn että se vetreytyy kunnolla. Kipeähän jalka ei enää ole ponilla ollut kuukauteen, mutta edelleen huomaa sen välillä olevan alkutreenistä hieman toista takasta hitaampi.

Käytiin siis kävelemässä ponin kanssa koko Vermon rata ympäri ja sen lisäksi herättelin ponia käyttämään itseään ravissa kunnolla. Se oli yllättävän pirteällä tuulella, eikä paljoa tarvinnut raipalla kehottaa että saatiin oikein hyvää ravia esitettyä.

Kehässä meitä vastassa olikin jo entuudestaan tuttu ponikaveri, nimittäin meille kisamajoitusta tarjonnut Malwina-poni näytettiin myös. Nuoren neidin mielestä näyttelyhommat oli vähän jänniä ja tarjottiinkin Goldin kanssa Malwinalle hyvä tuki ja turva kehässä ja sen ulkopuolella. Goldi esiintyi kehässä yhtä hyvin kuin mitä se oli hiekallakin tehnyt ja tuloksena saatiinkin ensimmäinen palkinto ja vielä luokkavoitto! Tuomarina toimi ihana Mrs. Rachel Bown, joka kommentoi ponia muun muassa erittäin hyvin liikkuvaksi ja kauniiksi yksilöksi. *tähän sydänsilmäinen emoji*
 
Arvostelupapereissa luki seuraavaa:
"Nice type. Good head. Well set on neck. Good body. Sufficient bone. Good feet. Moves straight. tracks up well at walk. Shows nice movement at the trot."

© Senna Raiski

© Senna Raiski

Päästiin siis vielä mittelemään rodun parhaan tamman tittelistä hienon seniorirouvan, kauniin varsallisen tamman ja meitä hieman vanhemman tamman kanssa. Vastustajat olivat hyvin rotutyypillisiä ja kauniita yksilöitä, joiden näyttelyuraa olen seurannut jo useamman vuoden ajan ja arvelin taistosta tulevan tiukkaa. Newforestien parhaan tamman tittelin nappasikin itselleen paras varsallinen tamma Solranda Caramel. Tämä tamma on ennenkin miellyttänyt kehätuomarin silmää ja on tyypiltään hyvin perinteinen ruunikko newforest - upea tamma kerrassaan, joten huonommalle ei todellakaan hävitty! Ihana tuomarirouva halusi vielä erikseen meille korostaa ennen kehästä poistumista, että mikäli luokassa olisi jaettu Reserve Champion-titteli, oltaisiin me se Goldin kanssa ehdottomasti saatu. Huonosti ei siis mennyt, vuoden toisiksi paras newforest-tamma ei ole lainkaan hassumpi titteli! Ensi vuonna haetaankin sitten se Paras tamma-titteli kotiin, eikö vain ;)

Kaunokainen ♥ © Senna Raiski