Vappupäivän kenttäkilpailut

Minun piti kirjoittaa teille vappupäivän tapahtumista jo heti eilen kotiuduttuani, mutta vappuaaton juhliminen ja sitä seuranneen yön kahden tunnin unet veivät valitettavasti eilen illalla veronsa ja nukuinkin sitten kotiuduttuani reilu kahden tunnin "päiväunet" ja siitä liki suoraan yöunille. Sanomattakin taitaa olla selvää, ettei sanallinen arkkuni ollut kaikista runsaimmillaan koko päivänä, heh... Nyt tahdon jakaa teidän kanssanne eilispäivän fiiliksiä muutaman upean Kiian kuvaaman tunnelmakuvan kera.

Nella ja Goldi ja ponikaverit Lumi ja Oskari ennen verryttelyä ♥

Kuten jo aiemmin sanottua, ei vappuaaton juhlinta yhdistettynä seuraavan päivän Ypäjänreissuun ollut ehkä se kaikista ihanteellisin olotila, mutta herätessäni kahden tunnin yöunilta kuudelta vappupäivän aamuna, en edes tuntenut väsymystä. En luultavimmin ollut vielä päässyt siihen syvimmän unen vaiheeseen tai sitten olin vaipunut siihen samantien ja selättänyt sen niin, että pinkaisin virkeänä pystyyn heti herätyskellon piristyä ensisointunsa. Olin kuitenkin jo suostutellut Erikan tarttumaan auton rattiin Ypäjälle mentäessä - ihan varmuuden vuoksi vain, jos se väsymys olisikin yllättänyt. Matkan kohteena olisi Ypäjällä järjestettävät Hämeen Ratsastajien kenttäkilpailut, joissa Nella ja Goldi osallistuisivat harrasteluokkaan.

Matkaan lähdettiin jo ennen seitsemää ja matka taittui rattoisasti auringon paistaessa siniseltä taivaalta - kyllä, luit oikein: siniseltä pilvettömältä taivaalta! Jo kuuden jälkeen kotimittari näytti 11 astetta ja ilma sen kun lämpeni aamun edetessä. Kerrankin voin sanoa, että Ypäjällä oli oikeasti todella mukava olla ulkona!

Saavuttiin Ypäjälle hyvissä ajoin ennen Nellan ja Goldin kello yhdeksän koulustarttia. Tytöt olivat jo kävelemässä verryttelyalueella ja liityttiin Johannan seuraan odottelemaan kaksikon vuoroa siirtyä valkoisten aitojen sisäpuolelle. Goldi vaikutti suht koht pirteältä ja todella rennolta. Se kyllä katseli mielenkiinnolla menoa ympärillään, mutta käveli pää matalalla rennosti eteen.

Kouluohjelmana luokassa oli helppo C Harrasteluokan kouluohjelma 2016, johon kuului lähinnä perusaskellajien läpikäynti sekä muutama ympyrä ja suunnanvaihto radan poikki. Helpossa C:ssä ei niinkään arvostella hevosen peräänantoa tai lennokkaita liikkeitä, vaan keskitytään enemmän huolelliseen ja siistiin ratsastukseen ja täsmällisiin teihin ja siirtymisiin. Tämän takia Nellankin kanssa sovittiin, ettei pääasia nyt ole ponin kulkeminen nassu nyökyssä, vaan se, että se liikkuu reippaasti eteen ja tyttö muistaa ratsastaa tarkat tiet ja huolelliset siirtymiset. Goldi liikkui aitojen sisäpuolella todella rennosti ja reippaan näköisesti. Muutamaa pientä rikkoa lukuunottamatta rata oli liki täydellinen ja sujui todella hyvin. Nella oli itse rataan pettynyt ja sitä mieltä, että joutui jatkuvasti kannustamaan ponia eteen, mutta teki sen niin nätisti ettei mekään "katsomoon" sitä nähty.

Estekoe pidettiin Haimihallissa, jonne suunnattiinkin liki heti koulukokeen jälkeen. Nella käveli Goldin kanssa ja me loput Team Goldilaiset hypättiin autoihin ja hurauteltiin muutaman minuutin matka maneesille. Me vaihdettiin Erikan ja Kiian kanssa Goldille estesuojat jalkaan ja panssarivyö satulaan sillä aikaa kun Nella ja Johanna kävivät kävelemässä radan. Hypättävä rata oli 80cm korkea ja siinä oli kahdeksan estettä. Odotettavasti kaksikko suoritti radan tasaisesti ja varmasti ja sai puhtaan tuloksen!

Estekokeen jälkeen Nella käveli Goldin kanssa tallille ja päästettiin poni pienille aamupäiväheinille ja lepohetkelle karsinaan kun taas itse suunnattiin takaisin maastoradan kävelyyn. Radan oli tänä vuonna suunnitellut Simo Leppänen ja se oli huomattavasti viime vuotta haastavampi. Tänä vuonna esimerkiksi vedessä oli pakollinen portti niin, että poni oli saatava veteen keinolla millä hyvänsä kun taas viime vuonna riitti, että käy kääntymässä rannassa jos poni ei jostain syystä suostu veteen. Tämän lisäksi radalla oli pitkiä siirtymisiä ilman esteitä ja muutama este ylämäkeen radan loppupäässä. Hieman jännitti miten poni jaksaa koko matkan ja Johanna olikin sitä mieltä, että Nella saa pyytää ponista niin paljon vauhtia kun kultaisen jaloista lähtee.

Maasto-osuuden lähtö oli vasta kahdelta iltapäivällä, joten meillä oli hyvin aikaa käydä rauhassa lounaalla radan kävelyn jälkeen ja sen jälkeen vielä valmistella poni päivän viimeiseen rutistukseen. Koska kenttäkilpailuissa kirjoittamattomana sääntönä saa hieman hullutella väriteemoilla olin tottakai panostanut Team Goldin väreihin! Kuten olette täälläkin varmaan jo huomanneet, on meillä pääväreinä tummansininen ja pinkki ja niiden ympärille rakensin myös ponin varusteet. Olin ostanut jo viime syksynä Helsinki International Horse Showsta aivan ihanan tummansinisen Equilinen flättärihuovan pinkillä kanttinauhalla ja facebookin kirppikseltä kanttinauhaan sopivat pinkit bootsit. Goldilla oli ennestään tummansiniset maastosuojat etujalkoihin, mutta takasuojien puuttuessa päätin katsastaa tarjonnan ja satuin törmäämään saman sarjan maastosuojiin kuin mitä ostamani pinkit bootsit olivat, ja vieläpä nimenomaan samana pinkkinä! Jouduin hieman näkemään vaivaa ja ajamaan Espooseen asti hakemaan oikeankokoisia suojia, sillä tämä oli jo valikoimista poistuva väri eikä Tammiston Hööksissä ollut enää S-kokoisia takasuojia jäljellä. Onneksi sentään Espoossa oli vielä yksi pari jäljellä jonka sain haettua meille, sillä nämä yhdistettynä jo olemassa oleviin varusteisiin ja Nellan pinkkeihin ratsastushousuihin oli aivan mahtava kombo! Ei liian överipinkki, vaan juuri sopivan hullutteleva. Nella olisi vielä kaivannut asuun pinkkiä kypärähuppua, mutta ehkä me sellainen vielä ensi kerraksi jostain löydetään ;) Huomatkaa myös vihdoin käyttöön päässyt Veljekset Walhsténilta ostamani Horse Comfortin blingbling-otsapanta koristamassa meksikolaisia!

Maasto-osuudelle kaksikko lähti numerolla kaksitoista, tosin edeltä oli muutama numero jäänyt jo pelistä pois joten todellinen lähtönumero taisi olla lähempänä yhdeksää. Ennen rataa Nella teki nopean ja kevyen verryttelyn ja varoi väsyttämästä Goldia. Poni tosin ei vaikuttanut lainkaan väsyneeltä, mutta parempi aina ottaa varman päälle, sillä maastoesteissä on omat haasteensa kiinteiden esteiden ja vaihtelevan maaston takia.

Tiimi asettautui tasaisesti radan varrelle ja saatiin lisävahvistusta muun muassa Hertjekker.netin Mirellalta osuudelle, johon meiltä ei porukkaa riittänyt. Me sijoittauduimme Kiian kanssa kahdeksannen esteen nurkille, jota edelsi pidempi pätkä suoraa laukkaa ja seurasi loiva ylämäki. Hakeuduimme asemiin hyvissä ajoin ennen Nellan ja Goldin lähtövuoroa ja seurasimme edeltäviä lähtöjä jännityksellä. Moni hevonen ja poni tuntui kasille tullessa jo kovin väsyneeltä ja useampi ratsastaja sai kannustaa ratsuaan todella voimakkaasti eteen että este ylittyi. Tämä sai tietysti meidät hieman jännittämään kuinka Goldi jaksaa, sillä se on saanut melko vähän laukata kunnon kuntolaukkaa tässä kuluneen talven aikana, eikä sen lopullisesta kunnosta ollut mitään takeita. Kun vihellys kuului edelliseltä tehtävältä ja nähtiin Nellan ja Goldin ylittävän edeltävän esteen taidettiin Kiian kanssa molemman naurahtaa hämmentyneinä, sillä pieni keltainen pinkoi eteen kuin mikäkin pikajuna. Se tuli esteelle edellisiin verrattuna aivan päätähuimaavaa vauhtia korvat niin hörössä että ne olisi varmasti jatkaneet matkaa eteen jos poni olisi pysähtynyt seinään. Ei mennyt kauaakaan kun kaksikko olikin jo ohittanut meidän kohdalla olleen esteen ja jatkoi matkaansa kohti radan viimeisiä tehtäviä. Alkurata oli sujunut kaksikolta todella sujuvasti ja lopussa olleeseen veteenkin Goldi meni ainoastaan kerran suostuttelun jälkeen. Eikä Goldi vaikuttanut edes väsyneeltä tullessaan maaliin. Se olisi mielellään jatkanut vielä vaikka toisenkin kierroksen samaan vauhtiin.

Radan jälkeen Nella otti kentällä loppuravit ja sen jälkeen käveli ponin talliin odottamaan kotimatkaa. Me jäätiin Erikan ja Kiian kanssa vielä niille sijoillemme katselemaan luokan muita ratsukoita ja odoteltiin lopullisia tuloksia. Oli kyllä aivan superihanaa istua pikkuhiljaa vihertämään alkavalla nurmella auringon paahtaessa pilvettömältä taivaalta. Kyllä se kesä taitaa sieltä vihdoin tehdä tuloaan!

Kun Nella ja Johanna tulivat takaisin ponia viemästä tarkistettiin sen hetkiset tilanteet tuloksissa ja todettiin, että tytöille ei tainnut tällä kertaa sijoitusta herua. Koulu- ja esteosuuden jälkeen kaksikko oli kuudentena, mutta maastokokeen jälkeen putosi yhdeksänneksitoista - nimittäin neidit oli mennyt pikkasen haipakkaa! Ihanneaika radalle oli 3 min 18 sek ja kaksikon aika 2 min 25 sek. Aliaikaa siis vain noin minuutin verran, heh! :D  Todettiinkin, että kyllä se ponin kunto taitaa ihan hyvä olla ja että ensi kerralla sitten se sekuntikello tytölle käteen...! Kaikki ollaan silti enemmän kuin tyytyväisiä päivän kulkuun ja pääasiahan on, että kaikilla (etenkin tytöillä) oli hauskaa!

Kuvista kiitos Kiia Kuokka / tunturiharakka.net