Päivä Veljekset Wahlsténilla

Kuten edellisessä postauksessa lupasin, saatte kuulla myös mahtavasta lauantaipäivästä, jolloin oltiin bloggaajaporukalla tutustumassa Veljekset Wahlsténin myymälään ja tehtaaseen Lahdessa. Veljekset Wahlstén on jo vuonna 1918 toimintansa aloittanut hevosvarustevalmistaja ja -maahantuoja. Moni tuntee Veljekset Wahlsténin lähinnä ravivarustevalmistajana, mutta yritys on varmasti myös monille ratsuharrastajille tuttu muun muassa omien tuotemerkkiensä W-profilen ja Horse Comfortin tiimoilta.

Päivän yhdessä Siirin kanssa järjestänyt Veljekset Wahlstén oli yrityksenä itselleni jo tuttu, mutten ollut vielä päässyt vierailemaan Lahden myymälässä ennen tätä päivää. Päivä alkoikin Wahlsténin markkinointipäällikön Annen vetämällä esittelykierroksella Veljekset Wahlsténin tuotantotiloissa ja ovi oven perään jatkuvissa varastoissa. Oli valtavan mielenkiintoista nähdä missä muun muassa laadukkaat W-profilen nahkavarusteet ja raviohjastajien ajopuvut valmistetaan alusta loppuun käsityönä. Tiesittekö muuten, että etenkin Veljekset Wahlsténin ravivarusteet on suuressa suosiossa myös esimerkiksi Ranskassa, Hollannissa ja tietysti pohjoismaissa? Suomessa jälleenmyyjiä löytyy niin yksityisomistuksessa olevista liikkeistä kuin muutamista maatalousketjuistakin. Suosion näkee myös siitä, että vuodessa yrityksen liikevaihto on jopa kuusi miljoonaa euroa.

Itse Veljekset Wahlsténin päämaja, eli Lahden liiketila on suuri ja täynnä mitä ihanimpia hevosvarusteita.  Jo heti ensimmäisenä liikkeeseen astuessa huomioni kiinnitti osasto mitä erilaisimpia ja värikkäimpiä riimuja ja naruja. Liikkeestä löytyy selkeästi eriteltynä osastot hoitotarvikkeille, ravivarusteille, kengille ja kegitysvälineille, nahkavarusteille, satulahuoville, loimille ja ratsastajan varusteille. Liikkeessä on luonnollisesti vahvasti esillä Horse Comfortin tuotteet, W-profilen riimut ja suitset, sekä W-healing. Lisäksi satulahuopahyllyn vahva katseenkiinnittäjä on Lami-Cellin ihanat blingbling-huovat ja löytyy viereisestä hyllystä myös valikoima merkin suojiakin.

Esittelykierroksen jälkeen keräännyimme myymälän keittiö- ja kokoustilaan kuulemaan hieman kevään uutuustuotteista. Kevään mallistoon on tulossa ihania uutuuksia niin ratsastajalle kuin ratsullekin ja kokeiluna myös heppahullun kotiin sopivia tuotteita (mm. ihania keittiöpyyhkeitä ja patalappuja)! Itse rakastuin Horse Comfortin uuteen Premium-linjaan, josta löytyy pienellä luksusvivahteella huopia, paitoja, loimia ja muuta ihanaa sekä ratsastajan että ratsun ylle. Näitä on kyllä varmaan pakko hankkia sekä itselleni että Goldille vielä ennen kesän tuloa!

Lounaaksi tarjolla oli maukkaita salaatteja ja jälkiruoaksi ihanaa rahkaa. Lounaan jälkeen Vermon myymälän Petra kertoi meille hieman lisäravinnevalikoimasta etenkin painottaen nyt kevään alla tärkeitä vitamini- ja ravinnelisiä. Saatiin myös keskustella omien hevostemme ruokinnasta Petran kanssa ja sainkin vahvistettua omia johtopäätöksiäni ja myös uusia vinkkejä Goldin ruokintaan. Goldin ruokintaprojekti siis etenee edelleen ja kunhan saan kaikki muutokset tässä kevään aikana suoritettua, tulen kirjoittamaan teille näistä erillisen postauksen. Kevään karvanlähtöaikaan ja talven vitaminivajeeseen nappasin kultaiselle jo nyt heti käyttöön FeedXCellin vitaminilisän ja sain kokeiluun TRM:n GNF (Gut Nutrition Formulan)-valmisteen, joka on suunniteltu erityisesti vatsaongelmista kärsiville hevosille rauhoittamaan ja tasapainottamaan vatsan ja suoliston toimintaa. Mielenkiinnolla odotamme mitä tämä valmiste ja muut ruokintamuutokset saavat ponissa aikaan!

Ruokintakeskustelun jälkeen seurasikin se kaikista ihanin ja kohtalokkain vaihe, nimittäin vapaa tutustuminen tuotteisiin ja luonnollisesti niiden shoppailu. Liikkeestä olisi tarttunut mukaani vaikka ja mitä, mutta valitettavasti hevosenomistajan budjetti ei antanut periksi ostella ihan päättömästi vaan, koska ne on niin ihania... Mukaamme tarttui siis ainoastaan tarpeellisia tuotteita, kuten esimerkiksi uudet Horse Comfortin ja Rain Busterin ulkoloimet, 3,5m pitkä Horse Comfortin riimunnaru ja aivan ihana bling-bling otsapanta. Kaikki sellaisia, jotka on ollut jo pidemmän aikaa ostoslistalla ja tulevat tarpeeseen.

Tämä oli ensimmäinen blogitapaaminen, johon pääsin osallistumaan ja kiitänkin Siiriä suuresti kutsusta mukaan ja tietysti Veljekset Wahlsténin työntekijöitä päivän toteuttamisesta! Paikalla meitä oli yhteensä neljäntoista bloggaajan ryhmä, johon kuului sekä jo itselleni tuttuja kirjoittajia, kuin myös useita uusia tuttavuuksia.

Tuliaisia Veljekset Wahlstenilta!

Tahdon myös antaa teille lukijoille mahdollisuuden iloita kevään uutuuksista ja järjestän arvonnan tänä keväänä uutuutena saapuneesta ja monen bloggaajan ostoskoriin eksyneestä Horse Comfortin 3,5-metrisestä riimunnarusta. Naru on aivan loistava varuste esimerkiksi maastakäsittelyyn ja hevosille, joiden kanssa saattaa välillä tarvita hieman enemmän lipsumisvaraa. Arvonta suoritetaan 10. huhtikuuta.

Osallistuaksesi arvontaan kommentoi alle oma kokemuksesi Veljekset Wahlsténista. Oliko yritys jo vanha tuttu vai ihan uusi tuttavuus? Muista liittää kommenttiin myös nimesi ja sähköpostiosoitteesi!


PS. Käy ihmeessä lukemassa myös muiden paikalla olleiden bloggaajien kokemuksia päivästä:

Aada - http://aadanhevoselamaa.blogspot.fi/

Alexandra - http://lifeasallu.blogspot.fi/ 

Anni - http://annisstyle.blogspot.fi/

Anu - http://pioneerirykmentti.blogspot.fi/

Daniela - http://goldiponi.blogspot.fi/

Emilia - http://tahtisafiiri.blogspot.fi/

Emmi - http://faniunelma.blogspot.fi/

Eveliina - http://jalustin.net/

Henrietta - http://henunelamaa.blogspot.fi/

Merika -  http://tolttiajapukkilaukkaa.blogspot.fi/

Salla - http://yli-esteiden.blogspot.fi/

Susanna - http://puoliverinenprinssi.blogspot.fi/

Ypäjä Winter Show - bonusluokasta suoraan finaaliin!

Postauksen rata- ja palkintokuvat kuvannut Mirella Ruotsalainen/hertjekker.net, kiitos!

Viikonloppu on ollut ihan mahtavaa ohjelmaa täynnä ja viikon talviloma oli oikein oiva lopettaa näihin tunnelmiin. Lauantain ohjelmasta kirjoitan teille vielä ihan erillisen postauksen, mutta nyt on pakko päästä tässä välissä hehkuttamaan meidän sunnuntain Ypäjän reissua!

Kun herätyskello pärähti soimaan kello 3:30 voin kyllä myöntää miettineeni muutaman kerran, että käännänkö vain kylkeä ja jatkan unia. Ajatus pienestä kultaisesta sai minut kuitenkin kampeamaan itseni sängystä ja löysinkin itseni tallista melko lailla tasan puoli viiden aikoihin. Hevoset oli vielä yöpuulla ja sytytellessäni valoja talliin, aloin pikkuhiljaa saamaan pehmeitä hyvän huomenen hörähdyksiä.

Olin lauantai-iltana laittanut kaiken oleellisen valmiiksi, joten aamutouhuja jäi ainoastaan kamojen viimeinen tsekkaus, trailerin ja auton pakkaus ja ponin ruokkiminen ja pukeminen kuljetusta varten.

Matkaa Ypäjälle on meidän tallilta melko lailla tasan kaksi tuntia trailerin kanssa ja matkaan päästiin hieman aamuviiden jälkeen. Aurinko alkoi pikkuhiljaa kohota horisontista ja ilma oli pakkasen kirvoittama ja ajokeli näytti oikein hyvältä. Noin puolessa välissä matkaa saatiin kuitenkin jännitysmomentteja melkoisesta lumipyrystä. Lunta tuli aivan solkenaan ja tielle oli kasautunut jo melkoiset lumivallit ja urat. Tätä kesti ehkä noin kymmenen minuutin matkan, jonka jälkeen sää selkeni ja palattiin takaisin aivan eri maisemiin - keväisiin sellaisiin ilman lumihiutalettakaan näkyvissä.

Ypäjälle saavuttiin hyvissä ajoin ennen luokan alkua. Jäin ponivahdiksi trailerille Nellan ja Johannan suunnatessa kansliaan ilmoittautumaan ja siitä halliin kävelemään rataa. Poni oli malttamattomalla tuulella, eikä olisi millään tahtonut seistä kuopimatta kopissa. Aamuheinätkin pääsi mokomat loppumaan!

Poni otettiin trailerista hieman ennen kahdeksaa ja suunnattiin kohti verryttelyä. Nella oli vasta 19. lähtijä, joten aikaa oli ihan hyvin saada poni hereille. Ensimmäinen luokka oli Prix de Racing 90cm, joka oli myös Amateur Tourin bonusluokka. Oltiin puhuttu, että ensimmäinen luokka on Nellan itsensä päätettävissä miten ratsastaa, jos tahtoo ratsastaa voitosta ja/tai sijasta, olisi se ihan ok. Voittomahdollisuuksiimme emme kuitenkaan ihan suoraan uskoneet, vaikka ponin kanssa nyt onkin nähty jos minkälaista yllätystä. Perusradalla katsoin, että Goldi näyttää aavistuksen verran tahmealta, mutta loppua kohden ja etenkin toiseen vaiheeseen se selvästi heräsi. Rata oli kaikenkaikkiaan todella siististi ja hyvin ratsastettu, vaikka yksi mutka meinasikin mennä toisessa vaiheessa hieman pitkäksi. Lopputuloksena luokasta ensimmäinen sija ajalla 25,99. Ei huonompi vauhti lentävältä keltaiselta lihapullalta!

Kävelin ponin kanssa hetken ennen metrisen luokan verryttelyä ja rapsuttelin pientä voittajaponia. Kyllä sitä melkein pääsi ylpeydestä muutama kyynel kun Goldin suitsiin kiinnitettiin sinivalkoinen ruusuke. Tällä voitolla kultainen ratsukko lunasti itselleen suoraan paikan HIHS Amateur Tourin finaaliin!

Metrin rata ei ollut kovinkaan paljoa kummoisempi kuin ysikymppinen, mutta tämä ratsastettiin A2.0-arvostelulla, eli ilman toista vaihetta. Radan ensimmäinen este oli heti hieman hurja okseri, mutta kun vauhti sille on heti alkuun hyvä, ei mitään epäilyjä etteikö rata sujuisi. Nella sai Goldin hyvin vauhtiin radalle, mutta se selvästi näytti jo väsyneeltä ja tuntui hyppäävän ihan silkasta uskollisuudesta ratsastajaansa kohtaan. Fiilis oli vähän "Kyllä mä hyppään jos sä niin tahdot, mut lopetettaisko kohta?". Rata eteni kuitenkin ihan hyvässä tahdissa ja edellisen tavoin todella siististi. Viidennelle ja kuudennelle esteelle Goldi kuitenkin tuli jos selvästi löysemmin ja vitosen kolahdettua tuli kutonen alas. Loppurata sujui puhtaasti ja tulos tyttöjen toisesta metristä ever 26. sija neljällä virhepisteellä. Suorituksena aivan todella hyvä ja nyt täytyy kyllä pistää tämä väsymys talven pitkän saikun ja ponin lihavuuden piikkiin. Kunnonkohotus kesän kisoihin onkin hyvässä vauhdissa ja tästä saa lisäpontta treeniin. Vähän mahaa pois ja metrikin on tälle ratsukolle helppo nakki!

Alla vielä videot molemmista radoista. Itselläni pätkäsi ensimmäisen radan toisen vaiheen loppupuolella videointi, joten lisäsin loppupätkän Johannan kuvaamana, heh! (linkki videoon)

Pieni lihava kameleonttiponi

Goldi aloitti tänään virallisesti dieetin. Se ei ole varsinaisesti enää lihonut sairasloman loputtua, mutta eipä se ole juuri laihtunutkaan.

Poni on ollut aika yksinkertaisella ruokinnalla jo ties kuinka pitkään ja suurin osa sen ruokavaliosta koostuu heinästä. Neiti herkkämahan heinänsyöntikin on aina välillä vaakalaudalla ja tälläkin hetkellä punnitsen, että pitääkö sen heinä vaihtaa täysin kuivaan heinään tuosta esikuivatusta, mikä meidän tallilla nyt on käytössä. Heinässä itsessään ei ole mitään vikaa ja se itseasiassa tuntuu sopivan ponille ihan suhteellisen hyvin, mutta ainakin tähän mennessä ollaan saatu vatsa pidettyä aika hyvin kurissa syöttämällä täysin kuivaa heinää. Aina kun ponin vatsa on kurapierulla, alan taas pohtia heinän sopivuutta, kun se on aikaisemminkin ollut se mikä on pääosin ollut syyllinen.

Olen myös pohtinut ponin henänsyöntiä lihavuuden suhteen. Se on todella hyvä rehunkäyttäjä ja aivan järkyttävän nopea syömään heinänsä. Kun muut vasta aloittelevat syömistä, on kultaisen ponin vatsaan hujahtanut jo puolet annoksesta. Sen lisäksi, että ponilla on ihan oikeasti sitä ylimääräistä ihan painon puolesta, on sillä todella usein niinkutsuttuja ilmapallopäiviä, jolloin sen maha on pinkeä kuin vasta puhallettu ilmapallo. Kun lähdetään liikkeelle, alkaa poni piereskellä ja vatsa tuntuu pienenevän. Osasyy tähän on se, kun se vatsallaan reagoi stressiin, mutta olen myös miettinyt, että voisiko se johtua osittain heinästä. Jos Goldin vatsa ei kestä säilöheinää juuri ollenkaan, voi esikuivatun heinän syöttäminen suurissa määrissä varmasti aiheuttaa ilmavaivoja. Sekin on syy siihen, että olen nyt päättänyt rajoittaa ponin päivittäistä heinänsaantia radikaalisti.

Tähän päivään mennessä poni on saanut "vähän sinne päin" määriä joka ruokinnalla, ja syönyt keskimäärin kuuden ja kahdeksan kilon välillä heinää päivässä. Noin kuusi kiloa heinää päivässä onkin ponille normaalitilanteessa aivan oiva määrä heinää, mutta nyt kun se sairastelujensa takia pääsi lihomaan talven aikana, on pakko ottaa laihdutuskausi vielä niukemmalla ravintomäärällä. Nyt ponille punnitaan joka päivä heinät viiden kilon päiväannoksen mukaan ainakin niin kauan, että se maha alkaa oikeasti pienentyä.

Jos Goldi olisi ainoastaan takapihan koristeena ja omana tätikuljettimenani kaiket päivät, ei pieni ylipaino olisi samanlailla haitaksi. Nyt poni kuitenkin kilpailee ja valmentautuu aktiivisesti metrin esteillä, eikä se voi silloin olla ylipainoinen. Edes sitä vähää. Goldi ei muutenkaan ole rakenteeltaan se kaikista solakin tapaus ja sen jalat on muuhun kroppaan nähden melko sirot. Ylipainon kanssa hyppääminen on todella suuri riski ponin jalkojen terveydelle, eikä se jaksa treenata ylimääräisten kilojen kanssa läheskään niin kovaa kun pitäisi. Ja uskoisin että ponnua ja vauhtiakin saadaan poniin vielä lisää kun saadaan se ylimääräinen pelastusrengas vyötärön ympäriltä karkoitettua. Voithan itsekin kokeilla juosta esterataa muutama ylimääräinen kilo harteillasi, ei varmasti ole helppoa!

Kesäkuntoon 2016 on siis vahvasti päällä, sekä ponilla että sen omistajalla! Meille saa toivottaa onnea ja pitää peukkuja, toivottavasti kesäkaudella kentällä kirmaa solakka kultainen poni.

Kolme ensimmäistä kuvaa kuvannut Eeva Laakso, viimeisen otin itse, tosin Eevan kameralla ;)

Kolme varmaa kevään merkkiä

Mun piti kirjottaa teille sunnuntain estekilpailuista. Piti hehkuttaa miten hyvin ne meni ja miten taitavia tytöt oli. Valitettavasti meiltä jäi kuitenkin sunnuntain karkelot Ratsastuskeskus Ainossa väliin, sillä Nellalla nousi perjantai-iltana kova kuume. Jätettiin vielä lähteminen avoimeksi, mutta kun kuume ei ottanut lauantain aikana laskeakseen lainkaan päätettiin olla riskeeraamatta tytön terveyttä yhtien kilpailuiden takia. Nämä eivät kuitenkaan olleet mitkään tärkeät kilpailut ja kausi on vasta niin aluillaan, että tässä ehtii vielä ihan hyvin päästä vauhtiin ennen varsinaisia kesän kilvoitteluja.

Sen sijaan päätettiin kokeilla uudestaan tulevana sunnuntaina, kun Team Eurohorses järjestetää Ypäjä Winter Shown, jossa on kivoja Amateur Tourin Bonusluokkia. Kyllä, Amateur Tour kutsuu ponia ja tyttöä tänäkin vuonna!

Itse olen tämän koko viikon talvilomalla, joten pääsen kerrankin valoisaan aikaan tallille vaikka joka päivä ja saan itse valita miten menen. On ihana herätä aamulla kaikessa rauhassa auringonpaisteeseen, syödä aamupala ja vetästä tallikuteet päälle ilman kiirettä ja suunnata tallille moikkaamaan pientä kultaista.

Saan auringosta ihan mielettömän paljon energiaa. Autossa poppi soi täysiä, hymyilen suupielet korvissa ja laulan täysiä mukana. Mä voisin niin mielelläni elää tällaista elämää jatkuvasti. Ei kiirettä, ei stressiä, aurinko paistaa ja linnut laulaa. Ah, en vaihtaisi tästä hetkeäkään.

Okei huijasin. Yhden jutun keväästä voisin oikein mielelläni skipata. Nimittäin karvanlähtöajan. Saat harjata, harjata, harjata, harjata ja vielä hetken harjata, eikä karvan irtoaminen tunnu loppuvan millään. Karvoja on takissa, paidassa, housuissa ja jopa rintaliiveissä. Erehdyt antamaan ponille pusun otsalle ja saat syljeksiä karvoja suustasi seuraavat puoli tuntia. Ponin irtokarvat on vielä sitä kivaa pientä silppumallia, kiitos klippauksen. Karvat pistelee joka paikkaan eikä niitä saa irti kun yksitellen nyppimällä. Kun joka paikka kutiaa ja silmissä on jatkuvasti roskia (eli karvanpätkiä) tiedät, että kevät on täällä. Kaiken lisäksi poni on tässä karvanlähtövaiheessa aivan järkyttävän näköinen, kun kullanvärinen kesäkarva puskee läpi jo joistain kohdista, kun taas toisesta kohtaa poni on vielä aivan kerman värinen. Pissaläntikäs poni on tosi kiva juttu!

Karvanlähtöaika kutittaa myös ponia ja se rapsuttelee itseään välillä jopa pelottavan raivokkaasti. Oikein tekee pahaa pukea sille loimea loimen päälle, muttakun ei sitä vaan klipattuna voi pistää tuonne muutaman plussa-asteen tuuleen ilman lisälämmikettä. Niinpä käytiin tänään nakuilemassa kentällä. Tai siis poni kävi. Itse olin vahvasti vuorautunut housuihin, kollariin ja toppaliiviin. Olisi voinut olla naapureille järkytys jos minäkin olisin hillunut ilkosillani keskellä aukeata...

Poni on nyt muutaman kerran ollut oikein mallikkaasti juoksutuksessa, mutta tänään se tahtoi taas selvästi koetella hermojani. Tykkään juoksuttaa ponin riimulla, sillä ilman juoksutusdeltaa (ja juoksutusvyötä) en lähde leikkimään kuolaimien kanssa. Pelkällä liinalla tuntumaa ei kuitenkaan saa tasaiseksi ja pelkään että liina jää liiakseen vetämään toisesta renkaasta. Niinpä mennään riimun paineen varassa. Ja tänään Goldi käytti tosissaan hyväkseen riimun pehmeyden. Joku varmaan tähän sanoisi, että kun "sillä on vaan kevättä rinnassa"....!

Alkuun sain neidin todella nätisti lähetettyä ympyrälle ja jopa useampi kierros sekä käynnissä että ravissa sujui oikein mallikkaasti. Kunnes neiti päätti, että nyt testataan mamman kenkien pitävyyttä ja liinan kestävyyttä. Poni ampaisi vauhtiin ja laukkasi ihan kuurona tuhatta ja sataa. Ei auttanut rauhalliset prrrrrrrrt, sooot, seeeeeeis, eikä sen liiemmin poniperkeleet,"NYT V**** LOPPU" tai mitkään muutkaan lasten korville sopimattomat karjahdukset. Siellä menin kantapäät maata kyntäen ponin perässä kun se veteli vähän laajennettua ympyrää ympäri kenttää. Kun poni ei ottanut hidastaakseen, päätin sitten lähteä leikkiin mukaan ja pidettiin laukkaa yllä sitten meikäläisen tahdin mukaan. Kyllä se poni kummasti alkoi pikkuhiljaa taas kuunnella mitä narun toisessä päässä oikein tahdoin, kun huomasi ettei täysiä ympäri kenttää laukkaaminen enää ollutkaan omatahtoista ja riittävän rebeliä. Kun vihdoin pysäytin ponin se katsoi mua nappisilmillään pienet korvat aivan tanassa, vatsanalus kuravettä tippuen, että mitä sä mami siellä oikeen puhkut ja puhiset, täähän oli vaan leikkiä?

Kevätkuva arkistoista muutaman vuoden takaa. Kerrankin kuva, jonka olen itse ponista napannut, jee!

Kevät on ihan kivaa aikaa. Kaikilla on energiaa vaikka muille jakaa, keltaisesta ponista muuntautuu kultainen poni ja pikkuhiljaa alkaa paikat vihertää.

Aurinkoista kevään odotusta kaikille lukijoille ♥

Ei aina voi olla täydellinen, eikä edes yleensä

Mä olen niin kaukana jostain GP-kouluratsastajasta kun kukaan voi olla. Viihdyn tottakai hevosen selässä ja pysynkin siellä ihan hyvin, mutta esteettisesti se selässä olo ei ehkä aina ole ihan sieltä parhaasta päästä. Istunta on aina ollut mulle todella iso ongelma ja kun katson taaksepäin kuvia ratsastustunneilta ja edellisen hevosen kanssa ratsastamisesta, mulla on joka kuvassa mojova takakeno, jalat missä sattuu ja kädet samaten.

Nyt Goldin tulon myötä ja oikeasti taas säännöllisen ratsastuksen ansiosta, olen alkanut todella kiinnittämään huomiota omaan asentoon ja on se kumma miten tuntuma hevoseen muuttuu kun löytää pikkuhiljaa jaloille ne omat paikkansa ja saa itsensä suoremmaksi satulassa. Edelleen olen aivan jäätävän vino vasemmalle, mutta eiköhän sekin korjaannu tässä pikkuhiljaa.

Mä en ole koskaan saanut yhtäkään hevosta kulkemaan ensimmäisellä kerralla millään tasolla hyvin. Oon aina saanut työstää tosi pitkään ja tiedän, että kaikki juontaa juurensa mun könötykseen.

Nyt vihdoin alkaa tuntua siltä, että löydän taas niitä oikeita nappuloita Goldinkin ratsastuksessa. Olin kuitenkin liki vuoden ratsastamatta lainkaan ennen Goldin ostoa ja sen myötä kuluneet neljä kuukautta onkin kuluneet hyvin siihen, että totuttelen taas istumaan ponin selässä. Pikkuhiljaa asento korjaantuu, löydän taas erilliset pohkeet ja kädet ja alan saada kontrollia omaan kroppaan. Ja sen huomaa ponistakin.

Ajoittain tulee tottakai niitä hetkiä, kun se tuntuu tahmealta ja se suotakoon. Kaikilla on joskus huono päivä. Ja tiedän monien päivien huonouden johtuvan myös ihan siitä omasta pääkopasta ja suorittamisen paineista. Etenkin silloin, jos joku on kameran kanssa kentällä mukana, tuntuu kaikki hyvä tuntuma katoavan, alan ylisuorittamaan ja jäykistyn. Kun kamera ei ole paikalla, olen rennompi, kärsivällisempi ja huomaan tuloksen ponissakin. Harmi vaan kun niihin kuviin olisi just niin kiva saada niitä parhaita pätkiä! Keksisiköhän tähän jonkun salakuvaussysteemin... hmmmm.....

Nyt viime viikolla ja tällä viikolla ollaan päästy hyvien pohjien ansiosta taas oikeasti tuuppailemaan ja poni on kokoajan paremman tuntuinen. Eilen se tuntui selkään aavistuksen tahmealta, mutta tallikaveri kommentoi ponin liikkuvan paremmin eteen kuin mitä hän on koskaan nähnyt - eli kai se tahmeus oli taas vaan omassa päässä. Tai sitten pimeys hämäsi sivustaseuraajaa.. hehe!

Odotan todella innolla taas kevään parempia ratsastuskelejä ja aion ehdottomasti taas aloittaa kouluvalmennuksissa käymisen. En olisi koskaan uskonut, että täysin esteille vannoutunut ratsastaja alkaisi oikeasti tykkäämään koulutuuppailusta, mutta kaipa se vanhuus tuo mukanaan jonkin verran järkeäkin ja alkaa ymmärtämään sen todellisen ratsastuksen päälle. Ja onhan se nyt ihan mahtava tunne kun saa suuren eläimen pienimmästäkin liikkeestä tekemään mitä itse tahdot.

Kuvituskuvina muutaman viikon takaiset lumituuppailut, kiitos Eevalle ♥

Messu- ja aluevalmennusviikonloppu

Lähes viikon kestänyt radiohiljaisuus vihdoin ohi! Kulunut viikko on tuntunut ihan hirvittävän pitkältä ja uupumus on sen mukainen. Vauhtia on riittänyt sekä töissä, että vapaa-ajalla. Kotona on ehtinyt juuri ja juuri nukkua.

Alkuviikosta poni sai pitää muutaman kevyemmän päivän, keskiviikkona ja torstaina käytiin kentällä tekemässä kunnon koulutreenit. Poni oli keskiviikkona tahmeahko, kun taas torstaina se liikkui todella nätisti ja rentona eteen. Tehtiin paljon taivutteluja molempina päivinä, keskiviikkona enemmän laukkaa, kun taas tortsina enemmän ravityöskentelyä. Perjantaina käytiin kävelemässä, sillä tahdoin kerätä ponille varastoon vähän virtaa viikonlopun aluevalmennuksiin.

Lauantaina olin itse töissä messuilla edustamassa meidän firmaa, enkä sen takia päässyt katsomaan valmennusta. Poni oli kuulemma ollut tahmea ja hidas, mitä se usein onkin kun tehdään paljon puomityöskentelyä. Johannan mielestä loppua kohden meno oli kuitenkin parantunut ja yleiskuva valmennuksesta ihan positiivinen. Nella oli ollut asiasta eri mieltä, mutta onneksi tänään valmennus sujui sitten taas paremmin. Pääsin itsekin paikalle pyörähtämään ennen Helsinki Horse Fairiin suuntaamista ja katsomosta nähden meno oli oikein sujuvaa ja tasaista. Tänään ponit ja tytöt pääsivät jo hyppäämään enemmän ja Goldin kanssa sen näkee työmotivaatiossa heti - se oli huomattavasti virkeämpi.

Valmennuksen jälkeen ajoin tallin kautta ja koukkasin Julian matkaan ja lähdettiin ajelemaan kohti Pasilaa. Taidettiin olla alkuperäisestä suunnitelmassa tunnin verran myöhäässä ja asteltiin messarin ovista sisään kahdentoista aikoihin.

Messukeskuksessa oli samanaikaisesti vaikka kuinka monet eri messut, joista kaikissa oli tarkoitus käydä pyörähtämässä. True heppatyttöinä käytiin tietysti ensin tekemässä pikakatsaus hevospuolelle. Käveltiin lähinnä messualue läpi ja kartoitettiin mitä kojuja mistäkin löytyy. Mielestäni messualue oli aavistuksen verran sekava ja melko valju. Messuhallit ovat kuitenkin melko suuria, eikä mukana olleet yritykset mielestäni käyttäneet riittävästi hyödyksi itsensä mainostamista suuremmilla ja korkeammilla mainoksilla - moni yritys jäi myös ihan pimentoon, enkä vieläkään tiedä missä kaikissa vierailin, kun mitään kunnollisia kylttejä ei ollut. Tältä kierrokselta ei sen kummemmin jäänyt mitään käteen, vaan jatkettiin suoraan matkaa Go expon puolelle. Go expossa törmättiinkin muutamaan ystävään ja jatkettiin takaisin hevospuolelle tarkastamaan varsinainen messutarjonta.

Kovin paljoa ei Horse Fairista mukaani tarttunut, eikä mitään sen kummempia messutarjouksia sattunut silmään. Kävin kuitenkin muun muassa Reunoksen pisteellä ihailemassa Equilinen satulahuopia ja Ridmerin ständillä hipelöimässä PS of Swedenin ihanaakin ihanampia timanttiotsapantoja. Näistä en kuitenkaan raaskinut meille mitään ostaa, kun huopia löytyy jo tähän tarpeeseen ihan riittävästi ja PS of Swedenin otsapannoilla on sen verran hintaa, että en toistaiseksi viitsinyt sellaiseen sijoittaa (messutarjouskin oli vain viisi euroa vähemmän kuin pannan normaalihinta).

Mitä mukaan sitten tarttui? Olin itsekin hieman pettynyt siihen, etten juurikaan päässyt tuhlaamaan messuille varaamiani rahoja ja kotiinviemisiksi löysin ainoastaan kolme tuotetta!

Julia on pitkään puhunut mulle Magic Brushin ihanuudesta ja tehokkuudesta ja nyt kun törmäsin Horse & Riderin standilla aivan ihanaan melonin väriseen harjaan messualennuksella, päätin lisätä yhden Magic Brushin meidän harjapakkiimme. Harjan lisäksi ostin ponille kilpailunumeron, joka on koristeltu ihanin vaaleanpunaisin timantein sekä aivan ihanat mustat Roecklin Madrid-ratsastushanskat. Olen melkoinen hanskafriikki ja olin näiden istuvuutta ihastellut jo HIHS:ssä, enkä voinut sitten vastustaa kiusausta kun taas törmäsin niihin Manskin ständillä. Melko hintsuksi jäi meidän messushoppailut, mutta toivotaan parempaa ostosonnea Tampereen Hevosmessuille! Nyt mun budjetti on sinne aikaisempaa suurempi..

Kurkattiin tottakai myös muutama messuesitys ja satuttiin sopivasti paikalle poliisien ja julkkisten jalkapallopelin aikaan. Peli oli alkuun hyvinkin rauhallista, mutta loppua kohden hevosetkin selvästi innostuivat pelistä ja saatiin lisää vauhtia menemiseen. Siinä pelin temmellyksessä sattui kuitenkin  aivan todella ikävä onnettomuus pallon ajautuessa Palaad-poliisihevosen jalkoihin ja mahan alle niin, että pallo puhkesi ja hevonen kaatui kyljelleen julkkisratsastajansa päälle. Ratsastaja kuljetettiin sairaalaan jatkotutkimuksiin, mutta ilmeisesti suuremmilta vahingoilta vältyttiin. Mitään kunnollista tiedotusta tapahtuneesta ei vielä ole tullut, mutta toivon todella, että ratsastaja selvisi vain muutamalla mustelmalla tai korkeintaan lihasrevähdyksellä. Poliisihevoset ovat niin valtavan kokoisia, että siinä ei paljoa naurata kun sellainen rojahtaa päälle.

Sillä aikaa kun ratsastusareenalle kasattiin esteitä tulevaa 130cm-luokkaa varten, käytiin vielä tarkastamassa muutama ständi ja syömässä (Hesburgerissa, nam). Seurattiin koko 130cm luokka yläkatsomosta, josta näki kivasti koko kentän. Reilusti yli metrin kokoiset esteet näytti yläilmoista katsottuna valtavan pieniltä, vaikka todellisuudessa mua alkaisi varmaan huimaamaan niiden koko. Harmittavan monella jäi leikki jo puolitiehen hevosten kieltäessä erinäisille esteille. Etenkin tuomaripöydän edessä ollut sarjan A-osa tuntui muutamalle ratsulle hurjan pelottavalta.

Kilpailuluokan jälkeen käytiin vielä pyörähtämässä Kuva&kamera-messuilla ja kierrettiin vielä viimeiset puljut hevospuolella ennen kotiin suuntaamista.

Kävin vielä tallilla siivoamassa ponin karsinan ja viemässä molemmat ponit sisälle iltaa varten. Goldi tulikin jo kiitollisena portille vastaan, vaikka kello oli vasta kuusi. Taisi hetkeä aikaisemmin alkanut lumi(räntä)sade inhottaa neiti hienohelmaa ja olihan päiväheinistäkin kulunut jo liki ikuisuus. Pieni neiti keltainen kameleontti jäi tyytyväisenä kuivaan ja puhtaaseen karsinaan mutustelemaan heiniään. Kameleontti siksi, että se on taas alkanut vaihtaa väriään. Kesä on selvästi tulossa!

Kävittekö te messuilla? Löytyikö jotain kivaa ostettavaa?

Jalustin.net: Maaliskuun blogi

Sähköpostiini kilahti muutama päivä takaperin fiilistäni todella paljon nostattava viesti; nimittäin Jalustin.netin Eveliina ilmoitti meidän tulleen valituksi kuukauden blogiksi!

Olin toki huomannut meidän olevan ehdolla ja jo siitä sain niin mielettömän hyvän mielen, että kuullessani kunniamaininnastamme, en edes osannut alkuun reagoida koko asiaan mitenkään. Tai no, ensimmäisenä laitoin miehelle viestin, että ihanko oikeasti kävit meitä kaikilla viraston koneilla äänestämässä, koska niin mun armas kakslahkeinen kumppanini vitsaili kun kerroin meidän olevan ehdolla. No ei sentään ollut käynyt. Me saatiin siis ihan rehellinen "voitto". Se tuntuu vielä paremmalta.

Meitä vastassa oli todella paljon vanhemmat poniblogit, joiden lukijakunta on huomattavasti suurempi ja vakiintuneempi kuin mitä meillä on, enkä siis uskonut lainkaan meidän mahdollisuuksiin päästä edes kamppailemaan kärkisijasta äänestyksessä. Olen aina ollut kovin itsekriittinen ja sitä olen myös tämän blogin suhteen. Ilmeisesti joku muukin kuitenkin nauttii näiden mun löpinöiden lukemisesta ja meidän ihanien hovikuvaajien loihtimien kuvien katselusta!

Tahdon siis kiittää jokaista meitä äänestänyttä vuolaasti. Tämä on minulle aloittelevana bloggaajana mieletön kunnia ja olen erittäin otettu meidän saamista äänistä. Kiitos, kiitos, kiitos! ♥

Goldikin kiittää ja kumartaa syvään meitä äänestäneille!

Jalustin.net teki meistä myös haastattelun, voit käydä lukemassa sen täältä!