torstai 24. toukokuuta 2018

Istuntaremontti vol 932

Oikeanlainen istunta on kaiken ratsastuksen perusta. Se auttaa ratsastajaa istumaan hevosen selässä ennen kaikkea häiritsemättä ratsuaan, mutta myös kipeyttämättä itseään. Satulassa pitäisi osata istua tasapainossa, pitkänä, ryhdikkäänä, aktiivisena ja mahdollisimman hiljaa, mutta samalla olla rento ja mukautua oikeaan rytmiin hevosen kanssa. Siinäpä pähkinä purtavaksi, huh.

Mä olen kirjoittanut omasta istuntaprojektista monta kertaa aiemmin, mm. täällä ja täällä. Useamman vuoden puskailut tekivät todella paljon hallaa mun jo valmiiksi huonolle istunnalle. Vaikka mä olen aina harrastanut paljon liikuntaa ja esimerkiksi tanssia, olen silti ollut aina yhtä notkea kuin rautakanki. Lihaskunto ja kehonhallinta on ollut aina hyvä, mutta en ole koskaan ahkerallakaan venyttelyllä päässyt vaivatta esimerkiksi spagaattiin.

Suunnitelma istuntaremontin toteuttaminen on ollut käynnissä ja mielessä jo ties kuinka pitkään ja puhetta istuntatunneista on ollut. Yllättäen toteutus on kaiken kiireen keskellä silti lykkääntynyt edemmäs ja edemmäs. Istuntaremontti on siis jäänyt lähinnä omalle kontolle. Toki pelkällä omalla itsekurilla ja treenillä oma istunta on parantunut jo huimasti. Ajoittain tulee istuttua satulassa jopa ihan nätisti, mutta silti niitä pätkiä kun pakka hajoaa on luvattoman paljon. On niin vietävän haasteellista yrittää keskittyä samalla siihen että poni kehittyy ja liikkuu oikein ja samalla kehittää itseä ja yrittää istua oikein. Loppujenlopuksihan nämä kaksi kulkevat vahvasti käsi kädessä. Ei poni voi kehittyä siihen tahtiin mitä toivoisin jos itse ratsastan sitä väärin ja häiritsen joka askeleella sen työskentelyä. Nyt kaivataan siis asiaan vihkiytynyttä ulkopuolista apua ja sassiin!

Mikä tuuri kävikään, että meillä tiet Aira Toivolan (ratsastuspilates.fi) kanssa kohtasivat aivan sattumalta. Silloin keväällä en vielä viitsinyt ryhtyä paljon vaativaan remonttiin, sillä meillä oli käytössä vain vanha mulle sopimaton satula. Sovittiinkin, että otan yhteyttä heti kun uusi satula on saatu hankittua. Ja niin toissapäivänä vihdoin oli se päivä. Nyt on virallisesti startattu Kultahippuja Istuntaremontti 2018!

Lähdettiin ensimmäisellä tunnilla liikkeelle ihan perusteista. Koska poni on ollut vähän hitaammanpuoleinen ratsastaa, on mulle kehittynyt ikävä tapa puskea sitä omalla lantiolla. Toisinsanoen mukaudun hieman liikaa ponin liikkeeseen ja sitä myötä kuvittelen auttavani sitä liikkumaan, vaikka tosiasiassa häiritsenkin sitä enemmän kuin helpotan. Lisäksi Aira kommentoi mun vinouttani, jonka itsekin olen tiedostanut jo pitkään. Jotenkin karua kuulla kuinka paljon sitä onkaan tehnyt väärin, vaikka olihan se jo mulla tiedossa. Lähtökohtaisesti kuitenkin haluaisin istua ponin selässä häiritsemättä sitä liikaa ja niin että pystyn vaikuttamaan siihen pienilläkin istuntamuutoksilla. Goldi on herkkä poni ja kuuntelee istunta-apuja oikeasti todella hyvin, mä en vaan osaa käyttää omaa kroppaani vielä niin, että se ymmärtäisi mitä mä haluan. Kokoajan teen siitä itse kuuromman istunta-avuille tekemällä selässä liikaa ja olemalla epälooginen. Apua!

Harjoitusravi ennen

Meidän istunta hevosen selässä perustuu hyvin pitkälti keskivartalon hallinnalle. Silloin kun pakka on kasassa ja sen hallitsee pienintäkin lihasta myöten, voi oikeasti ratsastaa niin että se näyttää ulospäin kuin ei tekisi mitään. Jos taas selässä istuu löysä perunasäkki (minä) joka yrittää epätoivoisesti käyttää milloin mitäkin lihasta jännittämällä samalla jotain muuta niin ei mikään ihme ettei poni toimi kuin haluaisin. Mä kyllä hallitsen mun kroppani suhteellisen hyvin sitten kun joku mulle sanoo että mitä mun pitää tehdä. Osaan eristää eri lihakset ja käyttää niitä kunhan joku osaa kertoa mulle selkeästi milloin ja miten. Tähän mennessä mun istuntaa on lähinnä korjattu perinteisillä "kantapäät alas" "istu suorassa" "ryhti"-kommenteilla, jotka tietysti toimisivat varmasti hyvin kun olisi se perusta niille kunnossa. Mutta kun lähtökohtaisestikaan ei tiedä miltä sen oikean istunnan kuuluisi tuntua niin onhan sitä ihan hitsin hankala yrittää saavuttaa. Mulle on jouduttu ihan kädestäpitäen näyttämään, että mikä se jalan asento oikeasti hevosen selässä on. Kun pakonomaisesti yrittää vain työntää kantapäätä alas, menettää sitä lopunkin jalan rentouden - ei näin.

Eilen sainkin sitten sitä kädestäpitäen-ohjeistusta miltä sen keskivartalon ryhdin pitäisi tuntua. Lähdettiin ensin korjaamaan mun lantion asentoa. Ankanpyrstöasento pois ja alavatsalihakset sekä selän lihakset aktiivisiksi. Väitän tästä asennosta kireiden lonkankoukistajien lisäksi meidän vanhaa satulaa, joka väänsi väkisinkin mun alavartalon asennon ihan väärin. Kun istuin rehellisesti istuinluiden päällä, näytti meno heti paljon vakaammalta. Ponikin saa tilaa käyttää lantiotaan ja takajalkojaan paremmin kuin silloin kun istun pylly pystyssä takakaaren päällä. Kovin loogisia asioita, mutta silti itsekseen niin vaikeita korjata.

Harjoitusravi jälkeen

Ylävartalo mulla vetää helposti sellaiseen söpöön gorilla-asentoon, jossa yläselkä on lysyssä, olkapäät edessä ja kädet ties missä. Tuntuikin alkuun aivan nurinkuriselta yrittää istua rintakehä reilusti lantion päällä ja selkä kunnolla suorana. Peilistä asento näytti aivan ihanteelliselta, mutta mun kroppani väitti vastaan ettei se ole luonnollista. Huh minkä työn sitä saikin vatsalihaksilla tehdä ja tosissaan keskittyä siihen keskivartalon hallintaan.

Käytiin läpi kaikki askellajit vuoron perään, palattiin välillä vanhaan asentoon ja sitten taas korjattiin uuteen. Alkuun pakka oli hajota heti ensimetreillä, mutta Airan ihana pehmeä ääni korvassa muistutti täsmällisesti jokaisen lihaksen käytöstä. "Hengitä sisään, hengitä ulos, tiivistä lantionpohja, vedä napa sisään, liu'uta kyljet ja kylkikaaret...". Välillä teki mieli vain sulkea silmät ja vaipua transsiin, antaa ponin kuljettaa ja vain keskittyä korvanapista kantautuviin sanoihin. Ja niinhän mä oikeastaan teinkin. Ponin kanssa en tehnyt juurikaan töitä, ratsastin sitä puolipitkällä ja jopa pitkällä ohjalla, en keskittynyt siihen missä se pää menee, miten se vastaa tuntumaan eikä mun edes tarvinnutkaan. Kun mä löysin oikean tavan istua, oli poni rentona, hakeutui tuntumalle ja vastasi pieniinkin apuihin. Ei tarvinnut taistella pohjeavuista tai tuntuman säilymisestä, kun ratsastaja ei häirinnyt menoa ristiriitaisilla ohjeilla, vaan vain istui. Kokosin sen askellajeja pelkillä ylävatsalihaksilla ja pyysin pohkeesta eteen. Muoto säilyi ja reaktiot oli selkeitä - uskomatonta!

Tunnin edetessä istuminen tuntui koko ajan helpommalta ja helpommalta ja esimerkiksi lantio pysyi hyvin suorassa eikä lähtenyt karkailemaan takaisin ankka-asentoon niin helposti. Lopulta en olisi edes halunnut palata takaisin vanhaan todella epämiellyttävään asentoon. Se tuntui tasapainottomalta, holtittomalta ja epäreilulta ponia kohtaan. Kotiläksynä vatsalihasten löytäminen ja vahvistaminen. Keskivartalon lihakset ei ole tunnin jälkeen niin jumissa kuin pelkäsin, mutta alaselässä sekä ylävatsassa tuntuu kyllä eilisen treeni. Nyt kun poni on alkanut kulkea treenin ja uuden satulan myötä niin hyvin, on aika keskittyä omaan itseensä. Eilisestä alkoi oman istuntani parantamisen tehotreeni - tunnit Airan kanssa jatkuu vielä tehostetusti kerta viikkoon ainakin alkukesän ajan ja hyvin todennäköisesti tulevaisuudessakin tehokkaina ylläpitävinä treeneinä. Hyvin vapauttava tunne kuulla, ettei ole ihan toivoton tapaus ja tästä se suunta on vain ylöspäin. Pala palalta laitetaan istunta kuntoon ja tähdätään kohti täydellisyyttä.

Alla vielä videolla hieman korjattua sekä vanhaa istuntaa. Jos video ei näy, pääset katsomaan sen myös tästä.





2 kommenttia:

  1. Istunta on kyllä hirveän tärkeä! Meillä taitaa olla aika samanlaisia istunnan kipukohtia, joten mielenkiintoista seurata remppaa. Itsehän olen tehnyt todella massiivisen istuntaremontin viime vuosien aikana. Luulen, että tekemistä riittää silti loppuiäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei tämä remontti tunnu päättyvän koskaan! Että osaakin olla vaikeaa istua suorassa ja tasapainossa :D

      Poista