lauantai 31. lokakuuta 2015

Poni on kotona!

Nukuin viime yön todella huonosti ja aamulla herätessä tuntui siltä että kohta pitää juosta halailemaan pönttöä. En muista milloin viimeksi on jännittänyt niin paljon. Kohta olisi oma poni tallissa, vaatimassa hoitoa ja huolenpitoa.

Koska itselläni ei trailerin ajoon oikeuttavaa korttia ole sain sovittua kuskiksi tallinomistajan, joka on myös pidempiaikainen tuttuni.  Matka Pusulaan sujui hyvin ja vastassa oli utelias poni valmiina matkaan. Ponin ja tytön jäähyväiset oli raskaat ja ymmärtäähän sen. Oloa helpotti onneksi hieman se, että tyttö tietää pääsevänsä edelleen jatkossa moikkaamaan ponia ja jatkaa sen kanssa valmentautumista ja kilpailemista.

Poni matkusti koko matkan todella nätisti, vaikka poliisin ratsia vähän jännittikin. Uuden kotitallin pihassa oltiin kyllä valppaana, uusia kavereita moikattiin hirnuen kovaan ääneen. Päästin tamman heti ensimmäisenä tarhaan, jossa se oli enemmän kiinnostunut tarhaan jääneistä heinänjämistä kuin tarhanaapureista. Muut hevoset kyllä seurasivat uutta tulokasta tarkasti ja naapuri yritti tehdä tuttavuutta. Hetken aikaa seurailtiin tilannetta sivusta ja kun kaikki näytti sujuvan hyvin sai hevoset tarhoihinsa vähän heinää ja itsekin siirryimme lounastamaan.


Tarkoitus oli tulla takaisin tallille vielä ratsastamaan poni, mutta kun samalla roudasin loimia ja huopia tallille, unohdin tietysti sen oman varustekassin kotiin. Päädyimmekin sitten kävelemään kentälle ja tutustumaan siihen maasta käsin. Tein myös pieniä maastakäsin harjoitteita ihan vain varmistaakseni, että poni edelleen toimii minulla jalan. Vähän oli jännää olla uusissa maisemissa ja varmasti laskeva hämäryyskin oli osasyynä vireyteen.

Kävin ponin kävelytuokion jälkeen vielä läpi harjalla ja tarkistin jalat ennen kuin heitin sille talliloimen niskaan ja vein tutustumaan uuteen karsinaansa. Sinne neiti jäi oikein tyytyväisenä mupeltamaan heinätukkoa kun lähdin pimeyden alta kotiin iltapalalle. Ponde pääsi asustelemaan kahden hevosen siirtotalliin karsinanaapurina nuori puoliveriruuna Boris. Tallikavereita sillä on kaikenkaikkiaan kuusi; muutama puoliverinen ja pieni shettisruuna.

Huomenna aamulla taas suunta kohti tallia, jos pääsisin vaikka sitten selkään... En tiedä milloin herään tähän todellisuuteen, vaikea vieläkään uskoa että mulla on nyt oma poni!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti