keskiviikko 30. joulukuuta 2015
Aamuhuurteessa
Eeva kävi maanantaina kuvailemassa meitä ja aamulle sattui aivan super ihana sää! Tässä vähän esimakua, koitan ehtiä käymään kuvat läpi ja muokkailemaan ne vielä tämän viikon aikana.
tiistai 29. joulukuuta 2015
Uudenvuodenlupaukset ja tavoitteet vuodelle 2016
Aina on hyvä tavoitella jotain, silloin into tekemiseen säilyy ja elämässä jaksaa paremmin eteenpäin. Meidän tavoitteet vuodelle 2016 on sekä ihan oikeita tavoitteita menestyksestä, mutta myös tavoitteita mukavalle yhteiselolle ja olemiselle. Alle listattuna tulevan vuoden tavoitteet.
Postauksen kuvat pääosin muistoja kesältä ja syksyltä 2014.
1. Tahdon luoda Goldin ja minun välille vahvemman yhteyden.
Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että tulemme työskentelemään enemmän maastakäsin ja rakentamaan luottamusta. Vuoden 2016 loppupuolella toivon meidän olevan niin vanhva pari, että kuljemme epäröimättä yhdessä läpi tulen ja jään.
2. Opettelemme paljon uusia temppuja.
Olen kuluneen syksyn aikana innostunut enemmän ja enemmän temppujen opettamisesta hevoselle. Suurena inspiraationlähteenä toimii Emilian blogi, jossa hän temppuilee kaksivuotiaan tinker-tammansa kanssa. Tämä kohta tietysti kulkee käsi kädessä ylemmän kohdan kanssa, sillä jotta saisin Goldin tekemään temppuja, tulee sen luottaa minuun täydellisesti. Toisaalta temppujen opettelu vahvistaa myös kouluttajan ja hevosen välistä sidettä, onhan se tietynlaista maastakäsin touhuamista.
3. Ylitän estekammoni ja pidän ponin kisakunnossa.
On pakko alkaa treenaamaan ponin kanssa esteillä, jotta kisakausi 2016 saataisiin käyntiin kunnolla ja kuntoa ylläpidettyä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että allekirjoittaneen täytyy ilmoittautua estevalmennuksiin ja päästä omasta rimakauhustaan eroon. Onneksi Goldi on mahtava poni hypätä ja tiedän, että se oma into esteille herää varmasti taas, kunhan vaan pääsen vauhtiin.
4. Toivoisin Goldin ja tämän kisakuskin starttaavan kauden 2016 aikana pääosin 90-100cm.
Tämä tavoite on lähinnä toive, josta tullaan keskustelemaan tarkemmin tyttöjen estevalmentajien kanssa. Viime kaudella kaksikko kisasi sijoittuen pääosin 80-90cm, joten tavoite nostaa tasoa taas täksi vuodeksi ei olisi lainkaan pahitteeksi. Jos valmentaja katsoo, ettei tytöistä ole vielä nousemaan metriin, pidetään tavoitteet puhtaissa ja sujuvissa 80cm ja 90cm radoissa - kuten on tähänkin mennessä ollut.
5. Osallistumme paljon erilaisiin kissanristiäisiin.
Tahdon arkeemme myös enemmän vaihtelua ja erilaiset pienetkin tapahtumat tuovat kivaa pikku jännitystä elämään. Aion siis kuskata ponia match show-näyttelyihin, rotunäyttelyyn, poninäyttelyyn ja tietysti myös moniin ratsastuskilpailuihin. Eihän näin nättiä ponia kehtaa vaan tallipihalla piilotella!
6. Poni näyttää kyntensä myös kouluradoilla.
Vaikka Goldi onkin puhtaasti esteponi, eikä se jaksa juurikaan innostua koulutuuppauksesta, olen päättänyt ilmoittavani sen myös muutamiin koulukilpailuihin. Itse en tietenkään taaskaan suostu kisakuskiksi, mutta onneksi tähänkin pestiin olen jo värvännyt toisen kuskin! Poni kuitenkin liikkuu nätisti ja on miellyttävä ratsastaa, joten en näe syytä miksei se voisi oikean kuskin kanssa menestyä myös kouluratsuna.
7. Opettelen tekemään vähemmän.
Olen todella huono istumaan hiljaa selässä. Tämä tietysti johtuu suuresti valmennuksen puutteesta ja aion panostaa omaan ratsastustaitooni erityisen paljon tulevan vuoden aikana. Tahdon kehittyä ratsastajana sekä itseni, mutta ennen kaikkea ponin kannalta - jotta sen olisi mahdollisimman mukava työskennellä kanssani.
8. Järjestän enemmän kuvaustuokioita.
Tahdon tietysti itsekin viettää enemmän aikaa kameran toisella puolen, mutta myös järjestää mahdollisimman paljon kuvaajia mukaan ikuistamaan meidän menoa Goldin kanssa. Ihannehan olisi saada joka viikko edes kerran joku mukaan joko pitelemään ponia tai toimimaan kuvaajana, mutta saa nähdä onnistutaanko me tässä. Jos ei muuta, yritän mahdollisimman aktiivisesti napsia edes tunnelmakuvia ohimennen kännykällä.
9. Teemme hevosen ehdoilla.
Tahdon, että myös Goldi nauttii elämästään ja tekemisestä ja sen takia aion vuonna 2016 keskittyä erityisesti tekemään asioita ponin ehdoilla. Maastoilemme paljon ja treenaamme monipuolisesti jottei neiti tylsistyisi ja jotta töihinlähtö olisi joka kerta yhtä kivaa.
Postauksen kuvat pääosin muistoja kesältä ja syksyltä 2014.
1. Tahdon luoda Goldin ja minun välille vahvemman yhteyden.
Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että tulemme työskentelemään enemmän maastakäsin ja rakentamaan luottamusta. Vuoden 2016 loppupuolella toivon meidän olevan niin vanhva pari, että kuljemme epäröimättä yhdessä läpi tulen ja jään.
2. Opettelemme paljon uusia temppuja.
Olen kuluneen syksyn aikana innostunut enemmän ja enemmän temppujen opettamisesta hevoselle. Suurena inspiraationlähteenä toimii Emilian blogi, jossa hän temppuilee kaksivuotiaan tinker-tammansa kanssa. Tämä kohta tietysti kulkee käsi kädessä ylemmän kohdan kanssa, sillä jotta saisin Goldin tekemään temppuja, tulee sen luottaa minuun täydellisesti. Toisaalta temppujen opettelu vahvistaa myös kouluttajan ja hevosen välistä sidettä, onhan se tietynlaista maastakäsin touhuamista.
 |
| Viimeiset kuvat, mitä minusta ja Goldista otettiin syksyllä 2014 ennen kun se matkasi ylläpitokotiinsa. (kuva: Eeva L.) |
3. Ylitän estekammoni ja pidän ponin kisakunnossa.
On pakko alkaa treenaamaan ponin kanssa esteillä, jotta kisakausi 2016 saataisiin käyntiin kunnolla ja kuntoa ylläpidettyä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että allekirjoittaneen täytyy ilmoittautua estevalmennuksiin ja päästä omasta rimakauhustaan eroon. Onneksi Goldi on mahtava poni hypätä ja tiedän, että se oma into esteille herää varmasti taas, kunhan vaan pääsen vauhtiin.
4. Toivoisin Goldin ja tämän kisakuskin starttaavan kauden 2016 aikana pääosin 90-100cm.
Tämä tavoite on lähinnä toive, josta tullaan keskustelemaan tarkemmin tyttöjen estevalmentajien kanssa. Viime kaudella kaksikko kisasi sijoittuen pääosin 80-90cm, joten tavoite nostaa tasoa taas täksi vuodeksi ei olisi lainkaan pahitteeksi. Jos valmentaja katsoo, ettei tytöistä ole vielä nousemaan metriin, pidetään tavoitteet puhtaissa ja sujuvissa 80cm ja 90cm radoissa - kuten on tähänkin mennessä ollut.
 | |
| Nella ja Goldi Ypäjän kisaviikoilla 2015. Sijoittuivat molemmissa luokissa! (kuva: Tiiti Talala) |
5. Osallistumme paljon erilaisiin kissanristiäisiin.
Tahdon arkeemme myös enemmän vaihtelua ja erilaiset pienetkin tapahtumat tuovat kivaa pikku jännitystä elämään. Aion siis kuskata ponia match show-näyttelyihin, rotunäyttelyyn, poninäyttelyyn ja tietysti myös moniin ratsastuskilpailuihin. Eihän näin nättiä ponia kehtaa vaan tallipihalla piilotella!
 |
| Päätettiin pukea Goldi joulukuuseksi! Nämä siis sen 5-vuotiskauden ruusukkeet. |
6. Poni näyttää kyntensä myös kouluradoilla.
Vaikka Goldi onkin puhtaasti esteponi, eikä se jaksa juurikaan innostua koulutuuppauksesta, olen päättänyt ilmoittavani sen myös muutamiin koulukilpailuihin. Itse en tietenkään taaskaan suostu kisakuskiksi, mutta onneksi tähänkin pestiin olen jo värvännyt toisen kuskin! Poni kuitenkin liikkuu nätisti ja on miellyttävä ratsastaa, joten en näe syytä miksei se voisi oikean kuskin kanssa menestyä myös kouluratsuna.
7. Opettelen tekemään vähemmän.
Olen todella huono istumaan hiljaa selässä. Tämä tietysti johtuu suuresti valmennuksen puutteesta ja aion panostaa omaan ratsastustaitooni erityisen paljon tulevan vuoden aikana. Tahdon kehittyä ratsastajana sekä itseni, mutta ennen kaikkea ponin kannalta - jotta sen olisi mahdollisimman mukava työskennellä kanssani.
 |
| Tämä päivä oli aivan tuhottoman kuuma...! (kuva: Erika) |
8. Järjestän enemmän kuvaustuokioita.
Tahdon tietysti itsekin viettää enemmän aikaa kameran toisella puolen, mutta myös järjestää mahdollisimman paljon kuvaajia mukaan ikuistamaan meidän menoa Goldin kanssa. Ihannehan olisi saada joka viikko edes kerran joku mukaan joko pitelemään ponia tai toimimaan kuvaajana, mutta saa nähdä onnistutaanko me tässä. Jos ei muuta, yritän mahdollisimman aktiivisesti napsia edes tunnelmakuvia ohimennen kännykällä.
9. Teemme hevosen ehdoilla.
Tahdon, että myös Goldi nauttii elämästään ja tekemisestä ja sen takia aion vuonna 2016 keskittyä erityisesti tekemään asioita ponin ehdoilla. Maastoilemme paljon ja treenaamme monipuolisesti jottei neiti tylsistyisi ja jotta töihinlähtö olisi joka kerta yhtä kivaa.
 | |||||||
| Mentiin niin lujaa että pelkäsin ettei ehditä hidastaa ennen kuin pelto loppuu... (kuva: Eeva L.) |
Onko teillä tavoitteita tai lupauksia uudelle vuodelle 2016?
sunnuntai 27. joulukuuta 2015
Hevonen liikenteessä
Tämä on aihe, jonka nostin pienimuotoisesti esille jo yhdessä aikaisemmassa postauksessa. Tämä on myös aihe, josta ei mielestäni koskaan voi puhua liikaa.
Ensinnäkin asia, mikä on ollut nyt paljon esillä kaikessa sosiaalisessa mediassa: heijastimet. Halpa, mutta äärimmäisen tehokas henkivakuutus, joita löytyy lukuisia eri värivaihtoehtoja, malleja ja muotoja - jokaiselle jotakin. Heijastimet on tärkeitä jokaiselle pimeällä ulkona liikkuvalle, olit sitten itseksesi lenkillä, koiran kanssa kävelyllä tai hevosen kanssa maastossa. Itse autoilevana olen törmännyt moneen läheltäpiti-tilanteeseen, kun ulkoilija on pukeutunut tummiin vaatteisiin ja vailla heijastimia.
Kun me Goldin kanssa lähdetään maastoon, on tavoitteena koristella poni niin, että se varmasti näkyy joka suunnasta. Meidän kaapista löytyy ponille heijastinratsastusloimi, joka jalkaan heijastimet, rintaremmiheijastin sekä itselleni heijastinliivi. Nämä puen päälle aina, kun lähdetään ponin kanssa maastoon. Ainoastaan peltotiellä alkukäyntejä käppäillessämme jää heijastimet usein pois, mutta sielläkin käymme ainoastaan valoisaan aikaan, eikä tällä tiellä liiku autoja. Tarkoitus olisi hankkia vielä turpahihnaan jonkinlainen heijastinsysteemi, kunhan keksin minkälaisen.
Heijastimista, varoituskylteistä ja kaiken maailman tiedotuksista, sekä somessa että ihan telkkarissa, huolimatta tuntuu, ettei autoilevat ihmiset tajua kuinka suureen vaaraan asettavat sekä itsensä, että sen tien laidassa kulkevan ratsukon. Vaikka hyvänä nyrkkisääntönä onkin, ettei vauhkon ja säikyn hevosen kanssa lähdetä maastoon vilkkaita teitä pitkin, olisi autoilijoiden hyvä aika tiedostaa miten iso vaara se tienvarressa kävelevä monta sataa kiloa painava eläin voi olla säikähtäessään. Hevonen on kuitenkin pohjimmiltaan saaliseläin. Sen DNA:han on iskostettu satojen tuhansien vuosien ajan automaatio, missä karkuun pingotaan heti, kun vaara uhkaa. Ja se takaa ohitse tuhatta ja sataa kaahaava auto voi hyvin laukaista tämän pakoreaktion, vaikka hevonen muuten olisi pomminvarma missä tahansa muussa tilanteessa. Parhaassa tapauksessa autokuski vielä tööttää päälle. Kyllä minä ainakin ihan koirankin kanssa ulkoillessani säpsähdän, jos takaani liki takin hihaa hipaisten paahtaa auto. Mieti kun tähän yhtälöön lisätään useampi sata kiloa ja muutama tuhat yksikköä rekatiokykyä lisäksi. Viisikymmentäkiloinen ihminen ei kovin paljoa voi sille paniikissa sinkoilevalle, itseään monta kertaa painavammalle eläimelle vaikka kuinka olisi taitava ratsastaja.
Kun Goldin kanssa ollaan käyty lähiteillä kävelemässä, tuntuu autoilijat olevan uskomattoman välinpitämättömiä. Jos auto ohittaa ponin järkevästi, hidastaen ja tilannetta seuraten, ei Goldi jaksa reagoida siihen. Kun auto ajaa ohi viidenkympin alueella vähintään seitsemääkymppiä, oikaisee mutkassa vastaantulevien kaistalta ja läheltä ponia, en yhtään moiti, että pieni poni saa sätkyn. Ja kun poni panikoi, kiihdyttää autoilija entisestään, kuin huristaakseen pikaisesti pois tapahtumapaikalta; "en se ollut mä". Mitä sitten, kun se hevonen tekeekin virhearvion ja hyppää suoraan auton eteen. Siinä on hengenlähtö hyvin lähellä sekä autoilijalla, että ratsukolla. Ja vieläpä hyvin todennäköinen. Tahdotko sinä harteillesi sen taakan, että kaahailullasi olet aiheuttanut viattoman luontokappaleen ja pahimmassa tapauksessa ihmisen kuoleman? Voin vaikka vannoa, että jos tien sivussa seisoisi hirvi, olisi autoilija vähintäänkin hidastanut vauhtia reippaasti ja ehkä jopa lähes kävelyvauhtiin. Koska onhan se hirvi arvaamaton villieläin. Tietoisku: Niin on se hevonenkin.
En tiedä, millä ihmeen ilveellä varovaisuus liikenteessä saataisiin iskostettua teillä liikkuvan kansan mieleen. Heijastimet jalankulkijoille ja muulle kevyelle liikenteelle, varovaisuus ja tilannetaju autoilijoille. Varsinkin nyt, kun on pimeää ja liukasta.
Ensinnäkin asia, mikä on ollut nyt paljon esillä kaikessa sosiaalisessa mediassa: heijastimet. Halpa, mutta äärimmäisen tehokas henkivakuutus, joita löytyy lukuisia eri värivaihtoehtoja, malleja ja muotoja - jokaiselle jotakin. Heijastimet on tärkeitä jokaiselle pimeällä ulkona liikkuvalle, olit sitten itseksesi lenkillä, koiran kanssa kävelyllä tai hevosen kanssa maastossa. Itse autoilevana olen törmännyt moneen läheltäpiti-tilanteeseen, kun ulkoilija on pukeutunut tummiin vaatteisiin ja vailla heijastimia.
Kun me Goldin kanssa lähdetään maastoon, on tavoitteena koristella poni niin, että se varmasti näkyy joka suunnasta. Meidän kaapista löytyy ponille heijastinratsastusloimi, joka jalkaan heijastimet, rintaremmiheijastin sekä itselleni heijastinliivi. Nämä puen päälle aina, kun lähdetään ponin kanssa maastoon. Ainoastaan peltotiellä alkukäyntejä käppäillessämme jää heijastimet usein pois, mutta sielläkin käymme ainoastaan valoisaan aikaan, eikä tällä tiellä liiku autoja. Tarkoitus olisi hankkia vielä turpahihnaan jonkinlainen heijastinsysteemi, kunhan keksin minkälaisen.
Heijastimista, varoituskylteistä ja kaiken maailman tiedotuksista, sekä somessa että ihan telkkarissa, huolimatta tuntuu, ettei autoilevat ihmiset tajua kuinka suureen vaaraan asettavat sekä itsensä, että sen tien laidassa kulkevan ratsukon. Vaikka hyvänä nyrkkisääntönä onkin, ettei vauhkon ja säikyn hevosen kanssa lähdetä maastoon vilkkaita teitä pitkin, olisi autoilijoiden hyvä aika tiedostaa miten iso vaara se tienvarressa kävelevä monta sataa kiloa painava eläin voi olla säikähtäessään. Hevonen on kuitenkin pohjimmiltaan saaliseläin. Sen DNA:han on iskostettu satojen tuhansien vuosien ajan automaatio, missä karkuun pingotaan heti, kun vaara uhkaa. Ja se takaa ohitse tuhatta ja sataa kaahaava auto voi hyvin laukaista tämän pakoreaktion, vaikka hevonen muuten olisi pomminvarma missä tahansa muussa tilanteessa. Parhaassa tapauksessa autokuski vielä tööttää päälle. Kyllä minä ainakin ihan koirankin kanssa ulkoillessani säpsähdän, jos takaani liki takin hihaa hipaisten paahtaa auto. Mieti kun tähän yhtälöön lisätään useampi sata kiloa ja muutama tuhat yksikköä rekatiokykyä lisäksi. Viisikymmentäkiloinen ihminen ei kovin paljoa voi sille paniikissa sinkoilevalle, itseään monta kertaa painavammalle eläimelle vaikka kuinka olisi taitava ratsastaja.
Kun Goldin kanssa ollaan käyty lähiteillä kävelemässä, tuntuu autoilijat olevan uskomattoman välinpitämättömiä. Jos auto ohittaa ponin järkevästi, hidastaen ja tilannetta seuraten, ei Goldi jaksa reagoida siihen. Kun auto ajaa ohi viidenkympin alueella vähintään seitsemääkymppiä, oikaisee mutkassa vastaantulevien kaistalta ja läheltä ponia, en yhtään moiti, että pieni poni saa sätkyn. Ja kun poni panikoi, kiihdyttää autoilija entisestään, kuin huristaakseen pikaisesti pois tapahtumapaikalta; "en se ollut mä". Mitä sitten, kun se hevonen tekeekin virhearvion ja hyppää suoraan auton eteen. Siinä on hengenlähtö hyvin lähellä sekä autoilijalla, että ratsukolla. Ja vieläpä hyvin todennäköinen. Tahdotko sinä harteillesi sen taakan, että kaahailullasi olet aiheuttanut viattoman luontokappaleen ja pahimmassa tapauksessa ihmisen kuoleman? Voin vaikka vannoa, että jos tien sivussa seisoisi hirvi, olisi autoilija vähintäänkin hidastanut vauhtia reippaasti ja ehkä jopa lähes kävelyvauhtiin. Koska onhan se hirvi arvaamaton villieläin. Tietoisku: Niin on se hevonenkin.
En tiedä, millä ihmeen ilveellä varovaisuus liikenteessä saataisiin iskostettua teillä liikkuvan kansan mieleen. Heijastimet jalankulkijoille ja muulle kevyelle liikenteelle, varovaisuus ja tilannetaju autoilijoille. Varsinkin nyt, kun on pimeää ja liukasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)