keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Kaunein forestitamma

Meillä on kisajärjestelyt hoidettu niin, ettei mmun onneksi tarvitse juurikaan päätäni vaivata ponille tuloksien hankkimisesta. Paras ponikuski tuo ponin maaliin sekä este- että kenttäkisoista ja koulupuolellekin löytyy omat ratsastajansa. Ainoat kilpailut joihin mä ponin kanssa olen osallistunut on missikisat. Niissä ei tarvitse muistaa rataa ulkoa tai osata ratsastaa. Riittää että poni pysyy hanskassa ja osaa juosta ympyrää kehässä. Sopii mulle just hyvin. Varsinkin kun on vielä sellainen poni ettei se ota kuumaa handlerin tärisevistä käsistä, toisin kuin tuo pienempi omistamani karvakuono.

Viime vuonna jouduttiin harmillisesti luopumaan näyttelysuunnitelmista Kansallisen Poninäyttelyn osuessa ikävästi samalle viikonlopulle PowerParkin reissun kanssa. Kun rotunäyttelyäkään ei yhdistys järjestänyt, ei auttanut kuin siirtää missikisailut seuraavaan vuoteen. Tänä vuonna Kansallinen Poninäyttely on taas päällekkäin SM-kisojen kanssa, mutta onneksi tänä vuonna saatiin forestien rotunäyttely sellaiselle päivälle joka sopi kisakalenteriin!


Ennen tärkeitä edustustehtäviä tykkään aloittaa puunaamisen jo ajoissa. Näyttelyiden ollessa kyseessä tehtävälistalla ykkössijalla komeili harjan ja hännän taikominen takaisin valkoisiksi. Olen ollut nyt kesällä laiskahko pesemään ponin harjaa ja häntää kunnolla, kun meidän ötökkämyrkky tahmaa sen joka tapauksessa muutamassa päivässä taas saman näköiseksi. Viikkoa ennen näyttelyitä otin kuitenkin shampoon ja pesusienen kouraan ja tein ensimmäisen valmistelevan pesun. Operaatio hännästä valkoinen ei ole mikään kaikista helpoin nakki, kun on tamma joka ei jaksa juuri häntäänsä nostella tarpeitaan tehdessä. Häntä pitäisi syväpuhdistaa vähintään kerran viikossa jotta siitä saisi oikeasti taas kirkkaan. Harja on vähän helpompi urakka ja sen kirkastamiseen riittää melkeinpä jo ihan perus pesu. Kaiken kaikkiaan pesin ponin kolme kertaa viikolla ennen näyttelyitä. Viimeisen kerran perjantai-iltana jolloin sain parhaimman Petran Fudge-hopeashampooputeleineen avuksi. Loppuviimein kaiken jynssäyksen ansiosta pesarista asteli ulos jälleen platinablondi Golden. Ennen hyvänyöntoivotuksia suihkuttelin ponin täyteen showshinea ja letitin hännän yöksi jottei poni sotke sitä karsinassa.

Lauantaiaamuna suuntasin jo seitsemältä tallille pakkailemaan kamoja. Mä olen sellainen murehtija, että mun on pakko saada pakata kaikki kamat rauhassa ilman kiirettä tai oon ihan varma että multa unohtuu jotain tärkeetä. Niinpä pakkailen usein jo edellisiltana kaiken mitä voin valmiiksi pistää sivuun. Lauantaina meillä kuitenkin oli sovittu lähtö kohti näyttelypaikkaa vasta yhdentoista aikaan päivällä, joten ehdin hyvin pakkailla kamat rauhassa aamulla. Kiia tuli heti aamusta mun henkiseksi tueksi miettimään päivän tarpeet kasaan. Näyttelyreissulle nyt ei ihan liikaa tavaraa tarvitse tai kannata pakata mukaan, mutta mä tykkään varautua myös pahimpaan. Haminaan meidän mukana lähti harjakassi jossa pari pölyharjaa, harja hännälle ja harjalle, showshine, babyoilia, pyyhe ja pesusieni. Näyttelyissä tykkään yksinkertaisesta suitsituksesta ja niitä varten meillä onkin eräät vanhat suitset josta saa nätisti turpahihnan irti. Turpahihnaksi olen virittänyt samaisista suitsista irrotetun alaturpahihnan remmin - se on siro ja haluan ehdottomasti suitsiin myös jonkinmoisen turpahihnan ihan ulkonäkösyistä. Taluttimena tykkään käyttää joko ketjullista nahkanarua tai kuten tällä kertaa, sileitä nahkaohjia piilolukoilla. Näiden lisäksi näyttelyihin tarvitaan mukaan raippa, esittäjälle hyvät kengät juosta kehässä, ämpäri juottamista tai viimehetken pesua varten ja halutessaan mukaan voi ottaa myös sadeloimen. Aika vähäisellä varustemäärällä siis lähdettiin liikenteeseen, kun jätettiin vielä sadeloimi tällä kertaa kotiin.


Lähdettiin liikenteeseen hieman aiottua aikaisemmin, mutta jälleen - mä olen mielummin liian ajoissa kuin myöhässä tällaisista tapahtumista. Niinpä oltiin paikanpäälläkin jo hyvissä ajoin ja hyvä niin - näyttelyiden järjestyspaikka oli siirretty kentältä maneesiin ja kansliakin löytyi etsimisen jälkeen samaisesta paikasta. Lopulta saatiin auto koppeineen parkkiin läheiselle nurmikentälle ja poni kohti verryttelyä. Käytettiin tyhjäksi jäänyttä kenttää hyödyksi ja saatiin ravi siellä rennoksi ja reippaaksi. Napattiin samalla myös päivän kunto-kuvat ja poset, jos sitä vaikka sattuisi olemaan kamala myräkkä kehän jälkeen.

Kun päästiin vihdoin kehää kohden, alkoi mua jännittää taas ihan liikaa. Hassua miten tällaisetkin suoritukset jännittää niin paljon. Alkuun kierrettiin kehä yhdessä muiden tammojen kanssa, jolloin tuomari loi ensimmäisen katseensa luokan tasoon. Sen jälkeen jokainen tamma arvosteltiin yksitellen maneesissa. Kun odoteltiin omaa vuoroamme, höpöttelin niitä näitä kehätoimitsijoiden ja muiden osallistujien kanssa. Se helpotti hieman omaa jännittyneisyyttä ja olo oli itseasiassa aika rento kun pääsin kehään. Kehässä kierrettiin ensin kierros ympäri ravissa ja poni tuntui liikkuvan omalla tavallaan ihan kivasti. En ole vielä keksinyt miten siitä saisi irti samanlaista ravia taluttaessa kuin mitä ratsain, mutta onneksi sillä on ihan laadukkaat askellajit luonnostaankin. Ravikierroksen jälkeen tuomarin eteen seisomaan. Tässä poni on kyllä hyvä, se asettuu helposti itselleen edulliseen asentoon ja tykkää tutkailla yleisöä korvat hörössä tuomarin kiertäessä sen ympärillä lausuen sihteerille arvostelua. Rakennearvostelun jälkeen vielä käyntiliikkeet edestä ja takaa, keskelle viimeisiä arvosteluja varten ja sitten ulos odottamaan loppukehää.





Tässä vaiheessa mun jännitys taas purkautui ja tärisin kuin tehosekoitin konsanaan. Huh, selvitty pahimmasta. Jäljellä olisi enää viimeiset käyntikierrokset kehässä, joiden aikana tuomari asettaa tammat mielestään paremmuusjärjestykseen. Kehätoimitsija viittoo Goldin letkan kärkeen. Hetkinen, sanoiko hän "ensimmäiseksi"?? Kyllä vain, näin siirrymme Goldin kanssa jonon ensimmäisiksi ja poni palkitaan I-palkinnolla ja parhaana 4-17-vuotiaana tammana! Me päästäisiin ensimmäistä kertaa ikinä Best In Show-kehään!

BIS-kehää odotellessa käytiin räpsimässä ponista palkintokuvat jonka jälkeen löydettiin mukava pieni katospaikka sateensuojaksi. Goldi otti pienet kauneusunet ja sitten mentiinkin jo hieman kiireellä kohti kehää. BIS-kehässä kaikkien luokkien parhaat ponit kiertävät kehää numerojärjestyksessä ensin käynnissä. Jokainen poni pyydetään erikseen ravaamaan puoli kehää tuomarin edestä ja sitten jatketaan käynnissä. Tuomari pudottaa kehästä yksitellen poneja kunnes jäljelle jää kolme parasta, jotka hän asettaa viimeiseen paremmuusjärjestykseen. Tällä kertaa meille Goldin kanssa näytettiin ovea jo ennen kolmen parhaan valintaa. Silti päästiin pisimmälle mitä ollaan koskaan päästy. Niin ylpeä mun maailman kauneimmasta ja parhaimmasta kultaisesta. Se on kyllä niin esimerkillinen tyyppi. Ei hötkyillyt kertaakaan vaikka ympärillä nuoremmat ponit ottivat kipinää milloin mistäkin. Ravasi kuuliaisesti mun vierelläni ja seisoi niiiiiin nätisti paikallaan koko sen ajan mitä pyydettiin.




Golden Star II 588 NF


"Erittäin hyvä rotuleima. Sopusuhtainen. Lihaksikas vahva ylälinja, hyvä syvyys, vahva takaosa. 
 Kerii lievästi edestä. Tahdikkaat hieman maahansidotut raviliikkeet. "
1-palkinto, luokkavoittaja 

Tuomari: Tuula Pyöriä



Kaikkien kuvien © Team Goldin ykkösfani Kiia Kuokka / tunturiharakka.net, kiitos ♥




1 kommentti:

  1. Voi että Goldi on nätti! Hyvin kyllä teillä mennyt. :)

    VastaaPoista