Hirveästi mua jännitti, kun Bella on näin sivustaseuraajan silmin vaikuttanut erittäin herkältä ja säpäkältä ratsulta enkä tiennyt osaanko enää lainkaan tulla toimeen sellaisen kanssa. Aikoinaanhan olin enemmän viehättynyt näistä hieman kuumemmista tapauksista ja Goldi on kaukana siitä minkälaisesta ponista olin itselleni joskus haaveillut. Nyt tietysti on jo niin tottunut tuttuun ja turvalliseen Goldiin (joka sekin on alkanut kyllä löytää itsestään sitä kisaponin luonnetta hiljalleen), että tuollainen viritetty jousivieteri tuntui ajatuksena kovin jännittävältä. Onneksi Bella on kuin onkin erittäin kiltti, vaikka aika paljon energiaa siitä pienestä pakkauksesta löytyykin.
Kun kipuan uuden hevosen selkään huomioin tietysti ensimmäisenä mitä hevosen vakituinen ratsastaja hevosesta ja sen ratsastamisesta kertoo. Onko jotain erityisiä asioita joita tulisi huomioida, jotta yhteistyö lähtisi sujumaan mahdollisimman hyvin. Joskus hevonen vaatii tietynlaisen verryttelyn lähteäkseen käyntiin ja toinen taas aattaa kerätä virtaa ylimääräisistä asioista. Bellan kanssa lähdin ensin vain kävelemään puolipitkin ohjin. Poni ei ole kovin tottunut vieraisiin ratsastajiin ja jännittikin alkuun todella paljon uutta kuskia. Bella on vasta nuori ja melko vireä tapaus, joten se vaati hetken totuttelun ja verryttelyn ennen kuin yhteistyö lähti luistamaan. Rauhallisella äänenpainolla kehuen ja kiittäen pienestäkin rentoudesta päästiin pikkuhiljaa alun altajuoksemisesta hiljalleen työstämään ponia rennommaksi ja aktiivisemmaksi pohjeavuille.
En ensimmäisellä ratsastuskerralla yleensä hae hevosen kanssa muuta kuin ohjaustehosteet ja oikeat nappulat kuntoon. Taivuttelen, teen siirtymisiä ja ratsastan erilaisia teitä. Bellan kanssa tehtiin paljon ympyröitä ja vaihdeltiin suuntaa usein, niin sain sen jumpattua paremmin läpi molemmista kyljistä. Alkuun se olikin hieman vino ja jännittynyt kauttaaltaan, eikä oikeastaan ottanut ratsastajan pyyntöjä kuuleviin korviinsakaan, puksutti vain tyytyväisenä uraa eteenpäin just sitä vauhtia kun itse halusi. Kun sain ponin paremmin kuulolle tultiin itseasiassa aika hyvin toimeen. Sillä on todella miellyttävät askellajit ja työskentelymotivaatio kohdillaan. Mulle tällaiset säpäkämmät tapaukset on niitä tutuimpia kautta aikojen ja Bellan selässä oli melko kotoisa olo. Vaikka se onkin ylikasvanut poniksi, ei se siroutensa ansiosta tuntunut lainkaan isolta ja menee kyllä ihan kympillä ponista!
Kokeiltiin jopa ”hypätä” kavalettia pari kertaa, kun mä tunnetusti olen niin hurja esteratsastaja. Bella ylitti valtavan kavaletin varmasti ja rennosti ehkä yhteensä neljä kertaa. En tiedä mistä tämä villitys aina kokeilla hypätä kaikilla uusilla hevosilla tulee, kun Goldillakaan ei tule hypättyä kuin ihan joskus ja jouluna. Noh voinpa sanoa myös hypänneeni ponilla (tässä vaiheessa jätetään tuo kavalettiosuus kertomatta)!
Ei lainkaan hullumpi tapaus tämä uusi nuori tuttavuus. Bellassa on valtavasti potentiaalia ja työmotivaatio on ponilla kohdillaan - sen kanssa pääsee aivan varmasti vielä pitkälle. Iso kiitos Saimalle ponin lainasta, tulen mielelläni myös uudestaan! Oona oli ikuistamassa ratsastuksen kameraansa, joten postauksen kaikki kuvat luonnollisesti @copy; Photoona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti