Mitä kuuluu, Goldi?

Koskahan sitä on viimeksi tullut kirjoitettua ihan rehellisesti pelkkää kuulumispostausta? Aina on jokin aihe tai tapahtuma josta on ehdottomasti halunnut päästä kertomaan, ja myönnän että mä olen ollut tosi huono kertomaan ihan arkisista asioista. Jos sitä koittaisi hiljalleen kunnostautua silläkin alalla?

Meillä on ollut aivan huikea syksy. Helsinki Horse Shown jälkeen poni on yleensä saanut jäädä syyslomalle. Tänä vuonna kuitenkin jatkettiin vielä treenejä muutaman viikon ajan ja tyttöjen kisakausi 2018 päättyi vasta hallimestaruuksiin. Eikä mihinkään muuhun kuin ansaittuun kultamitaliin! Poni ei ollut ihan täydessä vireessä enää, lieneekö pitkä kausi painanut jo päälle, mutta suoritti silti mestaruusradan parhaiten kaikista poneista. Vain yksi harmiton stiplu perusradan ensimmäiselle esteelle, josta sisuuntuneena täysin puhtaasti loppurata läpi. Uskomattoman hieno kauden päätös!

 

Hallimestaruuksista lähtien poni on ollut hyppylomalla. Me ollaan silti treenailtu sileällä ihan normaaliin tahtiin, ja Sinna osallistuikin ponilla mestaruuksia edeltävänä viikonloppuna jälleen Antonio Do Valen kouluvalmennuksiin. Tällä kertaa meidän dressagevelho sai ratsastaa valmennuksessa molempina päivinä, sillä koin että poni hyötyy siitä enemmän kuin siitä että mä käyn keikkumassa toisena päivänä selässä yrittämässä - tässäkin tapauksessa opin kuitenkin paljon jo pelkästään seuraamalla valmennusta. Poni oli jälleen yksi Antonion suosikeista koko viikonlopulta - on se vaan niin hieno ♥

Sinna on saanut treenailla ponin kanssa nyt poikkeuksellisen paljon myös Antonion valmennusten jälkeen, sillä viime viikonloppuna tytöt osallistuivat meidän omalla tallilla järjestettyihin rataharjoituksiin. Poni on ollut viime viikkoon asti tosi hyvässä moodissa ja sillä on ollut treenien suhteen hyvä draivi päällä. Goldi on tehnyt todella mielellään, liikkunut reippaasti ja sen kanssa on ollut tosi kiva työskennellä koko syksyn. Nyt viime viikon aikana sillä alkoi kuitenkin selvästi kiristyä käsijarru päälle. Se edelleen teki nöyrästi mitä siltä pyysi ja alkoi työskennellä loppua kohden taas aivan loistavasti, mutta se ei enää tuntunut omalta itseltään. Viimeinen niitti tulikin sitten koulurataharjoituksissa, joissa Sinna ratsasti Goldilla Helppo B: KN Special-ohjelman. Poni oli jo verryttelyssä tahmea, eikä oikein halunnut käynnistyä. Sama meno jatkui radalla, vaikka Sinna toisen kierroksen ratsastikin vielä raippa kädessä.

Okei, kuulostaapa dramaattiselta. Ei poni mitenkään älyttömän huono ollut, se suoritti ihan kivan tasaisesti saaden seiskojakin, mutta kun sitä tietää minkälainen se normaalisti on. Goldi jäi todella pahasti pohkeen taakse, ihan sama mitä teki. Se vaan puksutti tasaisen varmasti eteenpäin sinne minne sen ohjasi, mutta siihen se sitten jäikin. Tuomari kommentoi ponin olevan oikein kivan näköinen ja liikkuvankin tosi nätisti, kunhan sen saisi ratsastettua paremmin pohkeen eteen. Niin, ehkä ensi kerralla sitten.

Mä uskon että tämä oli nyt ponin tapa kertoa että se on loman tarpeessa. Toisaalta sillä osittain varmasti johtui jäkittäminen kiimastakin, kun meidän talliin viime viikolla muutti uusi ori, mutta silti päätin heti rataharjoitusten jälkeen jättää ponin lomalle. Se nyt on saanut koko viikon vain kävellä ja ottaa rennosti. Mä en ole käynyt lainkaan sen selässä, enkä ole vaatinut siltä mitään sen kummempaa, kuin mun perässä narun päässä kulkemista. G on ollut oikein hyväntuulinen ja erittäin huomionhakuinen tällä viikolla, niinpä me ollaan käytetty se normaalisti treeniin ja varustamiseen menevä aika tällä viikolla rapsutteluun ja hemmotteluun. Mun mielestä on tosi tärkeetä muistaa myös viettää aikaa maastakäsin hevosen kanssa. Se vahvistaa ihmisen ja ponin välistä suhdetta ja lisää luottamusta - ja se näkyy myös ratsailla.

Eilen Nella ratsasti ponin rennosti ilman satulaa ja se oli ollut todella energinen. Goldi on poni joka todella tarvitsee välillä myös niitä lepopäiviä ja pidempiä taukoja treeniin. Ei se vaadi kuin muutaman päivän verran jotain muuta ajateltavaa, niin alla on taas ihan uusi poni. Viikonlopun ajan poni saa vielä maastoilla ja ensi viikolla palataan sitten takaisin treeniin. Syksy on aina vähän haastavaa aikaa, kun on niin pimeää koko ajan ja joko liian märkää tai jäistä maastoiluun. Niinpä sitä tulee vähän jopa huomaamatta tehtyä liikaa treenejä kiertäen kehää maneesissa - pitäisi yrittää tosissaan pitää kiinni siitä että kävisi vähintään sen kerran viikossa maastoilemassa ihan joka viikko. Maneesi on siitä ikävä kun sinne eksyy vähän huomaamatta aina kun on tippaakaan surkeampi keli...

© Wilma Sorjonen

Goldi saa pitää treenilomia useamman kerran vuodessa, koska tottakai me halutaan että tekeminen on myös ponin kannalta kivaa. Se on niin hyväsydäminen, että tekee mitä pyydetään vaikka olisikin itse aivan kyllästynyt. Sen takia on todella tärkeää omistajana tunnistaa hevosen mielialat ja muistaa antaa sille myös aikaa sulatella kaikkea oppimaansa. Ei mekään jakseta treenata tai tehdä töitä täysillä vuoden ympäri - miksi hevosen pitäisi? Kisakaudella treeniloma ei ole täysin vapaata kuten nyt, mutta silloin keskitytään maastoilemaan ja tekemään treenit jossain muualla kuin kentällä tai maneesissa. Nyt toivotaan että maahan sataisi pian peittävä lumikerros niin maastoissakin pystyy taas menemään useammin!